“Johan edellisestä keikasta onkin monta viikkoa, eiköhän pojat lähdetä taas.”

Turkuun päästiin melkein aikataulussa, matkalla piti toki käydä sekatavarakauppa Kasvihuoneilmiössä ihmettelemässä puhuvaa papukaijaa sekä kommandopipoja. Myös klassisia hittejä pimputtavat soittorasiat olivat seurueemme jäsenten suuren hämmästelyn kohteena.

Turussa meitä odotti lapa pystyssä Hautis ja soundcheck oli valmis alkamaan. Paikalle saapuneet Staminan pojat yllättivät paatuneet musikantit aivan loistavan hellyttävällä joulutervehdyksellä. Soittoniekkojen käteen iskettiin joulukuusenkoristeella somistettu lasinen ystävä. Tästä liikuttuneinä silmämme kimaltelivat kuin kolme tähteä, ja siitä selän taputtelusta ja joulurauhan toivottamisesta ei meinannut tulla loppua. Mukavia veikkoja nuo Lemin omat pikku kosettelijat.

Stamina soitti sitten sellaisen lämppärikeikan että jäi muuten poikien viimeiseksi meidän kanssa. Hyrde, Peksi ja Kake ovat sellaisessa iskussa, että heidän jälkeen lavalle kapuaminen alkaa jo oikeasti jännittämään. Mitä tuohon mekkalointiin on enää lisättävää…

Oma keikka meni miten meni. TVO:llahan ei tunnetusti ole lavaa, vaan soittajat ovat samassa tasossa yleisön kanssa. Tästä on muutamakin haittapuoli: a) ainoastaan eturivi näkee bändin, b) eturivin innokkaat moshaajat potkivat piuhat yms. musiikkitarvikkeet huitsin pesään ja c) soittajan ego kärsii kun pitää laskeutua rahvaan tasolle. Viimeisestä en tosin ole aivan varma.

Yhtä kaikki, kiva oli taas soittaa ja jengi oli mukavasti mukana sekä laulun että nyrkkien kanssa. Sitten tutustuttiin porukalla joululahjaan ja lähdettiin yhteen paikkaan ja sieltä sitten yhteen toiseen paikkaan.