Takana hulppeat neljä tuntia unta, edessä rock-aiheista puuhaa aamukolmeen. Valtava kääpiö -yhtyeen Riikosen aikoinaan hotellireissujen yhteydessä lanseeraama “Vain hullu jättää aamiaisen väliin” -slogan on ollut jatkuvasti käytössämme. Tänä aamuna hulluus sai yliotteen ja tuo herkuttelutuokio jäi väliin kaikilta ei-Helsinkiläisiltä.

Allekirjoittaneesta, Markosta ja Jannesta koostuva seurueemme suuntasi Corona-baariin, jossa esittelimme silmäpussejamme ja juttelimme ei-niin-terävinä niitänäitä Sessionsin Silvialle. Tämän jälkeen siirryimme mukavasta juttutuokiosta toiseen lounastamaan kaksi ensimmäistä levyä tuottaneen Hakasen Gabin kanssa.

Neljän jälkeen pääsimme vihdoin asiaan, eli roudaamaan ja äänientarkisteluun. Checkimme alku myöhästyi meistä riippumattomista syistä yli tunnin. Kaiken säätämisen jälkeen jouduimme tekemään checkin kiireessä, vaikka olimme itse ajoissa paikalla. Tämmöinen pienkin riesa käy hermoille, kun on univelkaa riittävästi. Koska soittoaikamme oli jälleen vasta yhden jälkeen, vetäydyimme tahoillemme huilaamaan.

Muutaman tunnin unet tekivätkin ihmeitä, Tavastialle palasi huomattavasti paremmantuulinen orkesteri. Ruotsalaisen Ninen keikkaakin ehti seurata muutaman biisin ajan, ja hyvinhän tuo potki. Killing Angels -albumikin toimii joka kuuntelulla paremmin.

Oman keikkamme aikana olimme aistivinamme, että kuuden bändin kuuntelu oli verottanut jonkin verran runsaslukuisen yleisön energiatasoa. Edelliseltä Helsingin keikalta muistissa oli Nosturin hurja pitti, nyt oli huomattavasti rauhallisempaa. Eikä siinä mitään, saa meitä vain kuunnella / katsellakin. No, ehkä meilläkin on totuttelemista näin myöhäisiin soittoaikoihin. Nukkumassahan ihmisten pitäisi tuohon aikaan olla, eikä rokkia rämpyttämässä tai kuuntelemassa. Vaikutti myös siltä, että yleisössä oli paljon Ninen ja muiden tämän HC-painotteisen tapahtuman bändien yleisöä. Tuohan passasi meille, on aina mukavaa yrittää vakuuttaa uusia ihmisiä.

Soittaminen Tavastialla on yleensä yhtä juhlaa erinomaisen monitoroinnin ansiosta. Liekö sitten syynä suuri bändimäärä, mutta tällä kertaa monitoreja sai olla säätämässä koko keikan ajan. Samoin Tavastialla on aina takahuonetarjoilut kohdillaan. Tällä kertaa meininki kuitenkin muistutti edellistä Joensuun keikkaamme, jossa takahuonekaljamme hävisivät tehokkaasti aikaisemmin soittaneiden bändien kurkkuihin. Nyt olimme järjestäjän pyynnöstä piilottaneet oman koskemattoman korimme pöydän alle, laittaneet päälle pyyheliinan ja pinonneet eteen kolme kitaralaukkua. Näin varmistettaisiin, että kenellekään ei tulisi kiusauksia ja meillekin riittäisi kurkunkostuketta keikan jälkeen. Paskan marjat. Keikan jälkeen siirsimme kitaralaukut korin edestä ja pyyhkeen päältä. Jäljellä oli kuusi pulloa, melkein yksi per äijä. Joku arvon kollegoista oli siis vohkinut juomat ja peittänyt jälkensä huolellisesti. Asiahan on periaattessa mitätön, mutta eiköhän tuo käy viestinä helvetin huonosta meiningistä.

Tämmöistä tällä kertaa. Ensi viikonloppuna on edessä eräs kesän kohokohdista: Testament ja Meshuggah Provinssissa. Ja omalla keikalla lähdetään tietysti rakentamaan tunnelmaa perjantaina. Tulkaapa paikalle.