Herätys, kello on jo 12, joten eiköhän mennä taas. Äijät pihalle ja meikkipussit auton tavaratilaan.

Viimeisetkin rähmät karisivat silmistä kun joku nippanappa parikymppinen hurjapää kaahasi mökkialueen parkkipaikkaa kohti karvanopat heiluen. Kaasujalkaa ei keventänyt edes se, että parkkipaikalla seisoi hämmentyneenä vajaa kymmenkunta Mokoma-crewiläistä ihmetellen että nytkö kuollaan? Saimme nippa nappa väistettyä teini-Golfin käsijarrukäännöksen lennättämän kurasateen, ja totesimme tuon oman elämänsä Markku Alenin pysähtyneen n. 10 sentin päähän keikkabussimme avonaisena töröttävästä ovesta. Ruosteen customoimasta Golfista purkautuu ajosuoritukseensa silminnähden tyytyväinen kuski, hänen likisammunut sidekick-kaverinsa, ja kollien teini-ikäiset tyttöystävät. Niinpä tietenkin, hieno meininki. Nyt ei käynyt mitään, mutta poikienkin juhannussuunnitelmiin olisi tullut muutos, jos bussimme ovi olisi taittunut Golfin konepellille. Ajatus siitä, että seuraavat 1000 kilometriä ajetaan ilman ovea, olisi saanut keskimitaltaan 185-senttisen crewimme hieman “hermostumaan”. No, se siitä. Pojat on todellakin poikia.

Nummijärvelle päästyämme tsekkasimme itsemme Kauhajoen Krouviin, ja siitä sitten kohti festarialuetta. Tunnelma alkoi nousta. Seuraavaksi soittaisi Morbid Angel. Allekirjoittanut, kuten muut mokomalaiset, ei ole orkesterin suuri fani, mutta kommando-Sandovalin ja kumppanien toimintaa oli kyllä hauska katsoa. Siellä ne äijät veti nahkahousut vinkuen toinen toistaan sekopäisemmältä kuulostavia riffejä. Tuli taas todistettua yhden nuoruusvuosien legendan keikka, mikä ei ollut yhtään paskempi homma. Yleisölllä tuntui olevan hauskaa, ja kaikista hauskinta oli Swallow The Sunin rumpalinakin kunnostaununeella Pasi “Spede” Pasasella, joka katkoi keikan tiimellyksessä muutaman kylkiluun. Tämä ei tuntunut miehen menoa haittaavan. Ensiaputeltasta saadut ohjeet “koita nyt olla juomatta viinaa” olivat olleet ilmeisesti liian hankalia käsittää, sillä onhan sentään Juhannus ja kaikkea. Heh. Pikaista paranemista vaan sinne STS:n suuntaan.

Nummirockissa bändipaitojen myynti oli järjestetty siten, että päälavan miksauskopin taakse oli tuotu jalkapallomaali. “Sinne voi mennä myymään”, kuuluivat ohjeet.. No ei siinä mitään, paitalaatikot kainaloon, Longplayn Kimmo toiseen ja myyntihommiin. Lähes koko orkesterimme oli kerääntynyt paitatiskille aikaa tappamaan. Ilmeisesti sana mokomalaisten paikallaolosta alkoi kiiriä festarialueella, ja paitamyyntitilaisuudesta tulikin spontaani fanitapaaminen! Jengiä riitti, nimmareita kirjoiteltiin ja yllättävän monet Ruhtinaan kannetkin löytyivät nimikirjoituksia varten. Jengillä tuntui olevan hauskaa, ja niin oli meilläkin. Myyntitiskin hittituotteeksi muodostui uusi “Naama-paita”, jonka kylkiäisenä lahjoitettiin myös YleXin ja kumppaneiden sponsoroima kesäkumi. Myyntilauseena oli tietenkin että “saat tästä kortongin kaupan päälle, kun tuon paidan kanssa saattaa olla vienti aika hurjaa”. Heh.

Stratovariuksen lämmitettyä Nummirockin yleisöä alkoi Hamara-lavalla sellainen meininki, että oksat pois. Soittoaikamme oli monessakin mielessä optimaalinen 00.00, ja sopivan nousuhumalaista yleisöä oli paikalla niin paljon kun lavan läheisyyteen vaan järkevästi mahtui. Riemuksemme saatoimme todeta, että porukka tuntui olevan mukana paremmin kun koskaan aikaisemmin. Soitimme tunnin setin ja heilutimme tukkaa niin paljon kuin jaksoimme. Yleisö palkitsi meidät encore-taputuksilla ja vedimme vielä Takatalven. Sen alussa olleen yleisön huudatuksen aikana allekirjoittaneella meinasi mennä paskat housuun ja nousta kusi päähän. Tunnelma oli ihan kun jonkun oikean bändin keikalla!

Soitimme encoren ja poistuimme lavalta, koska järjestäjien asettama soittoaikamme oli tullut täyteen, ja Lordikin jo aloitteli omaa keikkaansa. Tämä ei kuitenkaan fanaattiselle yleisöllemme riittänyt vaan kannustushuudot jäivät kaikumaan Nummijärven rantaan. Viimeiset taputtajat väsyivät vasta noin tunti keikan jälkeen! Mitä ihmettä on tapahtunut?

Tunnelma oli katossa ja ylilyönnin merkit ilmassa. Saikkonen ja Hämäläinen jatkoivat yleisön palvelemista vielä kaljateltan karaokessa esittämällä hieman vinksahtaneen version Taiskan tutuksi tekemästä Mombasa-kappaleesta. Show-miehiä loppuun asti. Sitten olikin aika siirtyä leirintäalueelle hassuttelemaan ja sieltä Kauhajoen Krouviin saunaan.