Ruisrockin keikka varmistui aivan viimetingassa – vain pari viikkoa ennen vetoa. Tämä oli paitsi äärimmäisen hieno uutinen, myös pienoinen takaisku. Olimme nimittäin ehtineet varata halpislentoliput saman viikonlopun Oulun pistokeikalle. Toivoimme että kerrankin Oulun reissu menisi kivuttomasti ilman kahta ylimääräistä päivää Mänttibussissa piereskellen. No, lopulta tämä edessä häämöttävä pikkubussihelvetti oli pieni murhe, sillä kyllähän Mokoman ensimmäinen Ruisrock olisi yksi kesän kohokohdista.

Tälle viikonlopulle osui enemmänkin rokkipitoista ohjelmaa. Kävimme nimittäin perjantaina Markon kanssa verryttelemässä äänijänteitämme Hakasen Gabin Inkfish -studiolla. Ohjelmassa oli Valu -albumilta tippuneen Toinen kohtu -kappaleen laulujen uudelleenäänitys. Valua tehdessä tästä biisistä piti tulla vähintäänkin kakkossinkku, mutta Gabin mielestä laulusuoritus ei silloin tehnyt oikeutta hienolle kappaleelle.

Saatuamme laulut äänitettyä teimme vertailun kuuden vuoden takaisiin laulusuorituksiin. Oli palkitsevaa huomata, että kehitys on ollut melkoinen. Voitte itse arvioda tuloksia käsittääkseni syyskuussa ilmestyvältä uudelleenjulkaisulta, jonka bonukseksi tämän hillitön itsemurhaviisu laitetaan.

Samalla istumalla valitsimme myös 120 päivää -albumille tulevat lisäraidat. Sinkkujen b-puolet Turhaan tänne tulleet sekä Reitti olivat ilmeisia valintoja. Sen sijaan kokonaan julkaisematta jääneestä Seitsemäs kahdestatoista -kappaleesta laitoimme mukaan demoversion, jossa rumpuja paukuttaa Törösen Raikko. Kyseinen vähän helvetin raskaskätinen rumpalihan vaikutti yhtyeessämme pari vuotta, mutta ei ehdinyt saada takomistaan tallennettua millekään julkaisulle ennen kuin reistaavat nivelensä päättivät soittoharrastuksen.

Seuraava aamu alkoi käsittämättömällä säätämisellä. Tieto aikatauluista ei ollut kulkenut, minkä seurauksena Miitri “Metric System” Aaltonen sai Mänttibussin liikkeelle pari tuntia myöhässä. Omalle keikallemme ehtisimme mainiosti, mutta Kotiteollisuuden setin alkuun vain vaivoin. Tietämättömille tiedoksi, että Miitri on puolet Kotiteollisuuden pahamaineisesta Penis Minores -poikakuorosta.

Kiitos armottoman kaahamisen ja logistiikan optimoinnin ansiosta saavuimme Turkuun ruuhkaisen backstagen porteille juuri KT:n setin alkaessa. Ei muuta kuin munkkikaapu korviin ja juosten kohti lavaa. Lopulta Mige ehti kuin ehtikin mikrofonin taakse missattuaan vain pari rallia.

Ruisrockin bäkkärin antimet olivat varsin hyvin kohdallaan. Kun teltta oli vielä täynnä jos jonkin sortin naamatuttua, keikan odottelu sujui varsin rattoisasti.

Keikalta jäi päällimmäisenä mieleen aurinkoinen sää sekä hemmetinmoinen määrä hyväntuulisen oloisia festivaalivieraita, jotka tosin äityivät välillä hyvinkin hurjan näköiseen mosh pit -toimintaan. Hyvä niin, vaikkakin joukkoon näytti eksyneen myös pari turistia, jotka eivät ilmeistä päätellen viihtyneet karjujen kisailussa.

Hauska oli myös Kaakkois-Suomen vastaisku. Viikatteen Simeoni ja Arvo nimittäin ilmestyivät lavalle Takatalven väliosassa kostotoimenpiteenä allekirjoittaneen sekä Santun yllätys-featuroinnille Viikatteen keikalla Nummirockissa. Hyvin oli kavereilla hallussa Markon maneerit. Jopa niin hyvin, että pikkuisen hommasta jäi hampaan koloon…

Mainioita tunnelmia meinasi kuitenkin verottaa Markon mikrofoniongelma, joka ei selvinnyt koko keikan aikana. Mikkiä, kaapeleita ja kanavia vaihdettiin moneen kertaan, mutta laihoin tuloksin. Joku selitys tuolle ikävälle rätinälle kuultiin. Kertoisin sen tässä eteenpäin, jos osaisin. Koska pätkivä laulu ei näyttänyt pahemmin yleisöä harmittavan, asia unohtui pian myös meiltä.

Keikan jälkeen mieltä alkoi varjostaa järjetön siirtymä Ouluun. Matkaa helpottamaan meille oli varattu majoitukset Kauhajoelta, jonne piti lähteä pikkuhiljaa ajelemaan. Ennen tätä koitosta ehdimme kuitenkin ottamaan ilon irti Ruisrockin bäkkärin antimista, joista etenkin bratwurstit ansaitsevat erityismaininnan. Bratwurst Fanclubikin tuli kuulemma perustettua.

Erityiskiitoksen ansaitsee myös Kauhajoen krouvi sekä emännän roolia ansiokkaasti vetänyt Jossu. Saavuimme perille joskus yökerhon valomerkin jälkeen keikan ja Mänttibussin ryydyttäminä. Jossun loihtima sämpylätarjoilu aamutuimaan on periaatteessa pieni panostus, mutta sai kolhiintuneen reissumiehen tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja olon muutamankin pykälän kotoisammaksi. Terveisiä.