Aamulla poppari kantaa juomattomat bäkkärieväät lämpimään bussiin. Alkaa hommat olla isollaan kun ei tarvitse kantaa kuin siro olkalaukku ja vissykori autoon ja matka voi jatkua. Lisäksi matkalla vastailemme fanipalautteeseen mobiili-internetin avustuksella. On se kätevää tämä elämä nykypänä. Kiitämme elämän helppoutta, moitimme sen sisällöttömyyttä.

Aika monta kilometriä myöhemmin olemme perillä ja koska poppari ei edelleenkään roudaa, odottelemme nenää kaivellen kun tekniikka laittaa PA:n pystyyn Panama Jackiin kompaktiin soittonurkkaan. Etukäteen keikkaan asennoituminen on hieman hankalaa, olihan takana loppuunmyydyt Tavastia ja Lutakko. Emme ole aikaisemmin soittaneet Kokemäen tai Keravan kaltaisissa paikoissa, mutta kun olimme yhden viikon poptaivaan kirkkaimpia tähtiä, alkaa riittävä määrä maksavia asiakkaita löytyä myös hieman pienemmistä kaupungeista. Mikäs siinä, kyllä se meille käy!

Toteamme, että keikkasopimuksen liitteenä oleva raideri ei järjestäjän mielestä velvoita häntä noudattamaan sitä. Kaikenlaisia mielipiteitä. Käymme Hesburgerissa syömässä. Jälkeenpäin kukaan ei ymmärrä miksi.

Takahuoneessa ihmettelemme meille tuotuja neljä vuotta vanhoja ja saastaisessa kunnossa olevia Vichy-pulloja. Olivat kuulemma sotkeutuneet remontin aikana ainoastaan päällisin puolin. Mausta päätellen myös korkin alle on joutunut samaista ruskeaa ellottavan hajuista mönjää. Hyi saatana. Oluiden päiväyskin on mennyt sopivasti edellisellä viikolla umpeen, joten vaikuttaa siltä että ravintoloitsija on päättänyt juottaa rokkareille vanhaksi menneet juomat. Eihän niitä voi enää asiakkaille myydä.

Aikanaan Remu ja Hurriganes edesauttoivat sitä, että artisteille saatiin edes jonkunlaiset sosiaalitilat ja kohtuullinen tarjoilu. Sitä ennen ravintoloitsijoiden suhtautuminen rokkareihin oli ollut “viihdyttäkää meidän asiakkaita ja painukaa v*ttuun” -osastoa. Hauska ajatella tilannetta, jossa Kirka vaihtaa esiintymisvaatteet lavalla yleisön silmien alla, ja Eppu Normaalin pojat kusevat pulloihin vahvistimien takana. Sellaista se oli rock’n’roll aikanaan. Meidän kermapersesukupolven onneksi tilanne on huomattavasti parantunut, mutta jotain jäänteitä siitä on näköjään seurannut vielä 2000-luvulle asti. Kaljat tosin maistuivat janoiselle crewille. Ei se viimeinen käyttöpäivä nyt ihan muutaman päivän päälle tarkka ole.

Jännitämme takahuoneessa, ja puolisen tuntia ennen keikkaa Miitri ilmoittaa, että ei hätää: yleisö on runsaslukuinen ja siellä on meidän ystäviä. Mahtavaa! Keikka etenee vauhdilla, mitä nyt Santtu katkaisee bassosta kielen heti ensimmäisessä biisissä. Janne soittaa parhaan keikan koskaan. Miehellä on lentokeli ja rumpusovitukset muuttuvat vauhdissa toinen toistaan hienommiksi.

Jengi on täysillä mukana ja jossain vaiheessa ahtaan Panama Jackin tanssilattia vaikuttaa entistä ahtaammalta. Pitti pyörii melkoisen railakkaan näköisesti. Eturivissä on tyttö rullatuolissa. Jossain vaiheessa tyttö on tuoleineen selällään lattialla. Meinaa vähän soittajaa jännittää, mutta kun eturivi auttaa tytön ylös, ja mimmi ei kun hekottaa, niin tilanne vaikuttaa olevan hallussa. Onhan se hienoa sanoa kavereille että tuli oltua pitissä rullatuolilla!

Tunnelma tippui taas kun rullatuolitytön saattaja, tatuoitu siilitukkainen Keravan Kolli, riepottelee hiuksista jotain blondimimmiä ilmeisesti painottaakseen, että hänen ystävättärensä todellakin istuu rullatuolissa ja että eturiviin tunkeminen ei ole ok. En ymmärrä enää mitään, ja lopetan Punaisen Kukon soittamisen hetkeksi. Mietin että mitä tässä nyt pitäisi tehdä. Äiti opetti että tyttöjä ei saa lyödä, ja että herrasmies puuttuu jos joku toinen lyö… Mutta lasketaanko tukasta repiminen lyömiseksi, ja pitääkö keikka lopettaa sen takia? Vaikeita kysymyksiä. Keikka saadaan kuitenkin onnellisesti päätökseen ja encoreiden jälkeen poistumme salin poikki takahuoneeseen.

Kuivaa ylle ja taksi alle. Sakaran sioilla on nimittäin kiire pitämään Stam1nasta huolta, eli bailaamaan ankarasti Emma Gaalan jatkoille Helsingin Crown Plazaan. Ehdimme pelipaikalle hieman yhden jälkeen, ja sen pituinen se. Tulikohan edes onniteltua voittajia? Stam1nan Peksi ainakin tuli nähtyä. Peksillä oli kaikki okei. Siitähän me tänne tulimme pitämään huolen.

Eli Yölinjan vakiovierasta herra Klunssilaa lainaten, ei muuta kun hyvä huumori yllä ja lisää paskaa housuun! Ensi viikonloppuna rähjätään Seinäjoella ja Nivalassa.