Edellisen illan juhlallisuudet tuntuivat jäsenissä yllättävän vähän, ja aamiaispizza korjasi loputkin tärinät. Kurkussa sen sijaan tuntui siltä, että kovaan ääneen esitettävää asiaa on ollut rutkasti.

Ei muuta kuin suunta kohti Kärkkäisen Hessun lanseeraamaa “Porin meininkiä”. Keikkapaikkana toimisi jo aiemmista seikkailuista tutuksi tullut Bar Kino, joka on kuitenkin aina yhtä vaikea löytää sen seitsemän puistotien kaupungissa.

Roudauksen jälkeen emme menneetkään totutusti Punainen kukko -ravintolan suljettuun kabinettiin, vaan johonkin uuteen ruokaravintolaan. Pyhäpäivänä paikka oli täynnä lapsiperheitä ja muita pahaa-aavistamattomia ihmisiä, jotka joutuivat kuuntelemaan Härski-Marskin ja adjutanttien väsymätöntä tarinointia (pääasiassa allekirjoittaneen) suolikaasuista ja niiden hulvattomuudesta. Sääliksi kävi. Kaikkia osapuolia.

Ruokailun jälkeen pääsimme hotellin saunaan rakentamaan keikkakuntoa. Höyry palautti kurkun uomiinsa, joten eiköhän ne stemmatkin taas tänään pölähtäisi. Hauskaa tuntui revohkalla ainakin piisaavaan, kippurassa taas hekoteltiin jotakin lähes taukoamatta. Joko tarinoiden tarttumapinta oli olematon tai kuulijan muistipaikat vähissä, mutta yhtään tarinaa ei tallentunut vitsiarkistoon jälkipolville kerrottavaksi. No, tyhjännauru pidentää ikää.

Porukkaa oli saapunut Kinoon arki-illaksi kelvollisesti. Meininki oli helatorstain krapulaisille paikoin yllättävänkin riehakas, mikä näytti käyvän tuskalliseksi eturiviläisille matalan ja aidattoman lavarakennelman takia.

Soitto tuntui kulkevan melko hyvin. Miitri kuitenkin kuittasi keikan jälkeen, että melkoisilla ylitempoilla kappaleet louhittiin. Ilmankos meinasi välillä demppiranne jäätyä.

Keikan jälkeen uupunut miehistö kuvaili kiertueen jälkeistä olemustaan mm. asuntoilmoitus-metaforan avulla: “Tästä persoonallinen koti perusteellisella pintaremontilla, putki- ja sähköremontit tekemättä. Alakerrassa kosteusvaurioita.”

Fysiikan heilahtelusta huolimatta tajunta kesti kevään koitoksen yllättävän hyvin. Kiitos Miitrin, Teron ja Jarkon, jotka tekivät popparin elämästä luvattoman mukavaa. Isoin kiitos kuitenkin keikoilla käyneille. Nyt laitetaan fysiikka kuntoon, jotta on kesällä jotain tuhottavaa.