Aamulla porukka herää reippaina ja energisinä. Krapulasta ei ole tietoakaan. Soitamme Kalajoella vasta 01.30, ja koska matka ei ole kovinkaan pitkä, ehdimme matkan aikana kerrankin harrastaa mukavaa kesäpuuhailua. Tässä kesälomareissun aktiviteetit kiteytettynä muutamalla ranskalaisella viirulla:

  • Jalkapallopeli tekniikka vs. popparit, jonka tekniikka voitti. Ei voi toistua. Popparit esittivät tappion syyksi Jarskin keskittymistä häirinneen viuhahduksen, joka sitten miehissä taltutettiin.
  • Synkronoidut tandem-pellehyppyt, jotka Kuisma, Tuomo ja Janne suorittivat erityisen hauskasti Viitasaaren idyllimäisessä venesatamassa. Tosin aina jos joku meistä hyppää järveen tai muuhun sellaiseen, niin se on väistämättä pellen hyppy.
  • Grillibileet, jossa tuhosimme valtavan määrän lihaa ja muita herkkuja. Kiitos Tero, kiitos Oksu!
  • Viikinkihautajaiset, jossa saatoimme tekniikan poikien vihaaman ja rakastaman kuljetuslaatikon “Two Man Liftin” arvokkaasti kohti autuaampia back stage -alueita.
  • iPod-levyraati, jossa jokainen soitti vuorollaan jonkun omasta mielestään soittamisen arvoisen kappaleen. Muut saivat sitten analysoida kappaletta ja viisastella taustatiedoillaan. Progepullisteluksihan se meni, kun kaikki yrittivät todistella omaa musiikillista ylivertaisuuttaan.

Kalajoella on sama tuttu “Corollat parkkiin ja mäyräkoirat päähän” -tunnelma. “Kaikan seikkailut alkoholin maailmassa” -jännitysnäytelmän toinen jakso on käynnissä. Pojat ovat ajaneet Kalajoelle yötä myöten, ja dokanneet puolitoista vuorokautta nukkumatta silmäystäkään. Iltakymmeneltä meno alkaa näyttää jo melko epätoivoiselta. Hyge istuu meidän keikkabussissa ja katsoo kun Kaikka nököttää bussin vieressä. Mies naputtelee kahden metrin päässä ihmettelevälle Hygelle tekstiviestiä, jossa lukee “huono elämä”. Sellaista se on.

Idolsista (vai mikä Big Brothel se nyt oli) tutut Perttu ja “se toinen” toimivat tapahtuman juontajina. “Oijoijoi, aijaijai, ananas, coconuts, bananas”, sanoo Perttu mikrofoniin ja keikka voi alkaa. Keikka onkin erinomainen, eikö siinä ole tällä kertaa mitään itkettävää. Päin vastoin soitto ja laulu kulkee mallikelpoisesti. Teräsbetonikitaristi V. Rantanen bailaa ankarasti lavan sivussa koko keikan. Siitä saa voimaa. Laulamme keikan jälkeisillä pikkutunneilla yhdessä huumorilaulua, jonka sanat menevät näin:

Sinussa on roimaa / alkumiehen voimaa / ÄLÄ MENE METSÄÄN / apinamies

Keikan jälkeen ajamme pikavauhtia 70 kilometrin matkan Kokkolaan, jossa seuraavan yön hotellimajoitus sijaitsee. Perille saavuttaessa kaikki anniskeluravintolat ovat jo kiinni, ja bailuvaje meinaa kasvaa huolestuttaviin mittoihin. Saamme kuitenkin järjestettyä yölliset suihkulähdebileet Kokkolan torilla. Paikalle saapuu myös Terasbetoni-porukka, joten tiedossa on kuohujuomien sivistynyttä nautiskelua ja persvaon huljuttelua jääkylmässä suihkulähteessä. Aamuyöllä saamme lisää hyviä ideoita, ja lähetämme paikalla olleen managerin välityksellä katutappeluhaasteen Brightboyn jätkille. Aamuöisen uhon laannuttua Mokoma haluaa kuitenkin pyytää anteeksi ja perua kyseisen haasteen. Tajuamme nyt että meistä ei ole siihen.