Siviilityökiireet painavat edelleen päälle ja tulen Tuskaan suoraan työpalaverista. Mikä rockglamourin antikliimaksi! Jannekin on säätänyt paitoja myyntiin minuuttiaikataululla, ja ajellut paitalaatikoiden kanssa taksilla ympäri Helsinkiä. Ajatukset harhailevat ja soittoaika 15.30 lähestyy uhkaavasti. Tällä kertaa pitää suorittaa pikakeskittyminen, sillä muuhun ei ole aikaa. Näinkin voi taiteilijalle käydä. Onneksi muut ovat ehtineet tehdä soundcheckit ja sen semmoiset, joten pikaiset homostelut ja lavalle.

Olemme festarien ensimmäinen bändi kyseisellä lavalla, ja heti keikan aluksi kaatuu niskaan subfoover-ongelma. Vesipullot pomppivat ympäri lavaa kun laulumikit tai ambienssimikit kiertävät lavan alla olevien subbareiden kautta niin että meinaa tulla paskat housuun. Ajoittain lavalla ei kuule mitään rytmimusiikiksi tunnistettavaa. Kaiken lisäksi Hygellä pätkii korvamonitorit, joten paniikin tuoksu leijuu ilmassa väkevänä. Nyt kysytään rutiinin mukanaan tuomaa ammattitaitoa.

Pienen säädön jälkeen Miitri ja Oksu saavat tilanteen hallintaan ja popparikin alkaa päästä keikkatunnelmaan. Ja millainen keikka tämä onkaan, varsinainen iltapäivämatinea helvetistä! Teltta on ääriään myöten täynnä mustiin pukeutunutta innokasta juhlakansaa ja meno on sen mukainen. Järjestysmies puuttuu kesken keikan fanien tanssiesitykseen, ja esittää pittitoiminnan lopettamista. Marsalkka-Marski pitää pienen puhuttelun järkkäreille, yleisölle ja itselleen. Hän korostaa että nyt olemme hevifestareilla, ja yleisön ainakin periaatteessa pitäisi tietää mitä on moshaaminen. Niille jotka haluavat moshata, pitää antaa kohteliaasti tilaa (nk. mosh-pit), ja ne jotka eivät halua mustelmia, pysyvät etäämmällä.

Käytös- ja tapakoulutuksen jälkeen keikka jatkuu vauhdikkaissa tunnelmissa, ja viimeisten sävelten hävittyä teltan ilmatilaan, osa yleisöstä poistuu teltasta väsyneinä ja hakattuina mutta taatusti onnellisina. Ymmärrämme toki, että järjestäjä on vastuussa festariasiakkaiden turvallisuudesta, mutta joku kompromissi pitää löytyä. Nyt ei olla Kaustisen Kansanjuhlilla vaan pikemminkin Holokaustisen Kansanmurhajuhlilla.

Siihen päättyikin osaltani viikonlopun asiallinen osuus. Oman keikan jälkeen pienet maistiaiset Wintersunia (nerokkuutta!) ja Arch Enemyä (Angela, will you marry me?). Sen jälkeen ohjelmassa oli bäkkäriteltan skenetysbileet (moi, me ei olla vielä esittäydytty), jonka seurauksena filmi meni poikki kolmeksi päiväksi. Olin sullonut märät keikkakamat reppuun perjantaina keikan jälkeen, ja maanantaina reppua purkaessa mies ja keikkasukat olivat samassa kunnossa. Voi Loiri mikä Tuska…

Ps. Gojira oli v*ttu PARAS, voi änkeröinen mitä soittoa. Ja nimenomaan kunnon soittoa, ei riplailua. Celtic frost paras and. T: Hyge