Kesän pisimmän keikkasiirtymän jälkeen vuorossa oli allekirjoittaneen kotikylän kaupunkifestivaali Tammerfest. Areenana toimi vanha tuttu Pakkahuone, jossa riitti vilskettä koko päiväksi. Ennen meidän ja Suburban Triben aikuiseen makuun suunnattua konserttiamme paikka nimittäin toimi myös nuoremman väen nykymanserocksuosikkien areenana.

Tero ohjasti bussimme Flinchin keikan jälkeen Pakkahuoneen lavan oville, jossa parveili lauma Flinchin tai Uniklubin pikkutyttöfaneja. Nämä ilmeisesti luulivat bussiamme suosikkinsa kulkuvälineeksi, koska hakeutuivat nimmarivihkoineen ja ruusuineen bussimme ovelle. Kun bussin avautuvasta ovesta ei astellutkaan Uniklubin Jussi, vaan Hämäläisen Santtu, tytöt katsoivat kuitenkin parhaaksi juosta kiljuen karkuun.

Takahuonetilat olivat Uniklubin jäljiltä vielä siivoamatta, kun pääsimme sisään virittelemään itseämme ja laitteitamme. Ruusun terälehdet lattialla haittasivat kuitenkin vain jossain määrin adrenaliinin ja testosteronin tuoksuisia valmistautumisrituaalejamme, kuten jumppaamista ja vihreän teen juontia.

Suburban Triben aloittaessa oli paikalle saapunut jo varsin mukava määrä ihmisiä. Tämä oli helpottava näky, sillä olihan kyseessä torstaikeikka sekä meidän toinen esiintymisemme Pakkahuoneella kolmen kuukauden sisään. Nopean toisinnon takia olimme kaivaneet esiin edellisen keikan settilistan, jotta voisimme tarjota tällä kertaa mahdollisimman erilaisen ohjelman. Muistaakseni setistä vaihtuikin peräti kymmenen biisiä, mikä on tällä repertuaarilla ihan reipas määrä.

Yleisön toiminta oli paikoin niin vaikuttavan näköistä, että sitä oli oikein pysähdyttävä seuraamaan. Valtava circle pit pyöri Pakkiksen lattialla ehkä kaikkien aikojen hienoimmin. Näytti siltä, että kaikki tiesivät missä olivat mukana, ja ilmeisesti osumaakin otettiin vain vapaaehtoisesti. Monilla festareilla tuollaista ei voi turvallisesti rakentaa väentungokseen, mutta tällä kertaa taisi olla sekä tila että osallistujat toiminnalle suotuisia.

Soitto maistui setin alusta loppuun. Subbareiden Eugeniukselle sen sijaan maistui lavalonkeromme, jonka hän takavarikoi jääkaapista todeten, että “löytäjä saa pitää”.

Mainion keikan jälkeen suuntasimme kevyiden jälkilöylyjen kautta unten maille. Pari vetoa ja noin miljardi kilometriä olisi vielä taitettavana.