Rakas päiväkirja, anteeksi etten ole kirjoittanut pitkään aikaan.

Edellisestä keikasta on kulunut liki päivälleen puoli vuotta. Treeneissä olemme kyllä luuhanneet, mutta onhan tämä taas uutta ja ihmeellistä. Jännittää vietävästi. En valitettavasti ehtinyt treenikselle Nosturiin roudaamaan, joten ajelen Turkuun tyylikkäästi InterCity-junalla.

Perille päästyäni saan kuulla Von Rullakko Brothers -legendan syntymisen. Antakaapas kun kerron, miksi näinkin hienosti kielen päällä rullaava nimi tuli lanseerattua. Aiemmin päivällä meijän pojat olivat saapuneet Nosturiin innostuspäissään valmiina siirtämään soittokamat näppärästi autoon, mutta treenitilojen käytäviltä oli puuttunut kaikki yhteiskäytössä olevat, roudaamiseen tarkoitetut rullakot. Tästä johtuen isot mutta veltot lihansyöjähipit joutuvat huhkimaan hieman enemmän kun normaalisti jääkaapista kaljaa hakiessaan. Ai niin, se kliimaksi. Sattumoisin uunituoreessa Teosto-lehdessä haastateltiin noita lahjakkaita Von Hertzen Brotherseja, ja artikkelin kuvituskuvassa näkyy heidän treenikämppänsä ikkunallisen miljöön lisäksi – aivan oikein – läjä rullakkoja! Tämä ei jää tähän, muotoutuu loppuyhteenveto asian suhteen.

Ja takaisin asiaan. Meidän on tarkoitus treenata Klubilla keikkasetti soundcheckissä ja miltei onnistummekin tässä. Miehemme kuitenkin hoitivat kesän aloitukseen sen verran pontevasti, että erään lemiläisen rumpalin johdolla olivat menneet ja juoneet koko kesäksi asetetun kaljakiintiön jo ensimmäisellä bussisiirtymällä! No mitäs me sitten juodaan, vissyä vai? Kaljarallista johtuen soundcheck-toimintaa ei voi sanoa liekehtiväksi. Lisäksi kävi ilmi, että sankarimme olivat myös kertoneet kaikki talven aikana käsikirjoitetut uunituoreet vitsit. Loppukesän keikkabussitoiminta on siis vähintään tylsää, todennäköisesti siis sekä tylsää että kiintiövapaata. Tönäisen ohimennen Custom Shop ESP:ni puolitoistametriseltä lavalta kaula edellä lattialle. Hyvä suoritus selväpäiseltä kaverilta. Siirrymme ujoina hotellin pahnoille keikkaa odottelemaan.

Klubille on saapunut liki täysi tuvallinen musiikkimme ystäviä, kauniista säästä ja Provinssirockista huolimatta. Olipa taas kiva nousta lauteille. Keikalla soitamme yhteensä 18 biisiä ja vitti että tuli hiki niin soittajalle kun yleisöllekin. Settiin mahtuu pari uutta biisiä, joiden testaamisessa oli toki melkoinen lisäjännitys. Hyvin tuntuivat Nujerra ihminen ja Entistä ehompi turkulaiseen psykofysiikkaan uppoavan.

Keikan jälkeen taputtelemme itseämme selkään, ja Tuomon kirotessa kitaran langattoman lähettimen toimintaa, takahuoneessa pyörähtää myös Big Brothelista suomalaisen kollektiivisen tajuntaan tunkeutunut Kaki Kakkamäki, jonka idoliksi meidän Janne välittömästi tunnustautuu.

Porukka heiluu Turun toreilla aamuun asti. Jonkun aikaa unenomaisessa horroksessa pyörittyämme heräämme hälytyskellojen pirinään: hotellissamme on palohälytys. Onneksi se loppuu juuri kun saimme hampaat pestyä ja hiukset kammattua. Jos esi-isämme olisivat toimineet samalla tavalla, meitä ei olisi. Ehkä toisaalta niin olisi parempi.