Edellisen viikonlopun Emma-katastrofista ja henkilökohtaisten ylilyöntien siivittämiltä gaala-jatkoilta oli jotakuinkin selvitty seuraavaan viikkoon. Jälkikäteen katsomani keikkataltiointi ei ainakaan nopeuttanut toipumista ja aika monelle tutulle pääsi viikon aikana selittelemään miksi esityksemme oli kuulostanut ”jotenkin oudolta”. Ahdistus kummitteli vielä takaraivossa kun tapasimme On the Rocksin yläkerrassa, mutta pikkuhiljaa tunnelma alkoi normalisoitua ja ajatukset suuntautuivat kohti uusia koettelemuksia.

Seuraavat tunnit sisälsivät perustylsää roudaamista ja perustylsää kamojen kasailua, siihen päälle perustylsä saliäänen muodostaminen. Näin soittajan näkökulmasta siis. Vakituiset äänimaisemoitsijat Miitri ja Hölttä olivat tahoillaan tekemässä jotain tähdellisempää, mutta onneksi hätiin oli saatu jostain Savon seutuvilta herra Heikkilä.

Ilta livahtikin niin nopeaan, että La Bodegassa suorittamamme ruokailun jälkeen miulle iski suorastaan kiire päälle. Olin lähtenyt päivällä reissuun ilman sen kummempaa varustusta ja nyt piti sitten ehtiä kotiin soittokalsareita valitsemaan. Se se onkin aina yhtä jännittävää puuhaa. Yhdet melkein puhtaat onneksi löytyikin.

Yritimme löytää settilistaan muutaman vähän vähemmän soitetun schlagerin, sillä paikalla saattaisi olla esimerkiksi jokunen viikko sitten Nosturissa ollutta porukkaa, ja onhan setin muokkaaminen toki mukavaa vaihtelua itsellekin. Ainakin Entistä ehompi, Turvaa selusta, Veriveljet ja Seitsemän sinetin takana päätyivät esityslistalle, mutta aika köpelöstihän niille kävi, heh. Entistä ehostetumpi rimpuiltiin jotenkin läpi, Veriveljien aikana Kuisman kitaramyllyt hiljenivät tyystin ja Zeitsemän Zipulia taisi yleisesti vallinneen sekavuuden takia jäädä soittamatta. Ja korostaisin, että tilanteen sekavuus ei ollut laisinkaan päihdeorientoitunutta, vaan jostain vielä suuremmista ja mystisemmistä voimista peräisin olevaa.

Torstai-illaksi paikalla oli kuitenkin hyvin jengiä ja meininki oli muutenkin aivan pätevää, joten tuhkan ripottelut ja pelihousujen repimiset jäivät toiseen kertaan. Mistään nappisuorituksesta ei todellakaan ollut kyse, mutta ei kai se siitä olisi vatvomalla mihinkään parantunut.

Vemmu-of-many-shirts teki ankaraa myyntityötä tiskillään ja onnistui muun muassa myymään pitkätukkaiselle Idols-voittajalle yhden ”oikean kokoisen” sijaan kassillisen ”väärän kokoisia”. Mie en ymmärrä miten ja miksi tämä tapahtui, mutta pääasia lienee että rätti liikkuu, heh. Ja sen verran pitää valottaa, että se ei ollut Lappeenrannan plikka kun oli ostoksilla.