Ouluun ei mentykään ihan suorinta reittiä. Tai reitti oli aivan suora, mutta pienen aivojumpan tuloksena olimme päätyneet seuraavanlaiseen ratkaisuun: lähdemme liikenteeseen edellisenä päivänä ja vietämme Dex-viihteen masinoiman mökkipäivän Pihtiputaalla. Ja tähdet olivat siinä määrin onnellisessa – tai onnettomassa – asemassa, että sydänystäväorkesterimme Stam1na olisi samoilla suunnilla vapaapäivää viettämässä. Tavattoman looginen, mutta riskialtis ratkaisu oli hoitaa nämä hulivilipojat kanssamme iltaa viettämään.

Matka sujui hilpeissä lomatunnelmissa ja kelpasihan se auringonpaisteesta bussin sisällä nauttia. Ukkoja tuli Jyväskylästä lisää kyytiin ja meininki ei kun parani, tai ainakin sitä tuli huomattavasti lisää. Santtu olisi halunnut 68:iin kaljalle, mutta jäi harvinaisen yksin halujensa kanssa. Yhdellä jos toisella saattoi kyllä kimmeltää jääkylmä virvoitusjuoma mielessä, mutta laiturinnokka sai nauttimispaikkana kovemman kannatuksen ja jatkoimme pikaisesti matkaa. Päästyämme Viitasaarella otimme yhteyden Dex-Tokolaa ja tiedustelimme mitä kaikkea olisi syytä hankkia, jotta ilta olisi varmasti onnistunut. Noh, mökillä tuntui olevan kaikkea mahdollista, joten päätimme varmuuden vuoksi ostaa kaikkea mahdollista hieman lisää. Mikäänhän ei ole tylsempää kuin jos joku kiva loppuu kesken, juuri kun meinaa olla kivaa. Suoritimme ostokset ja ihmettelimme ABC:n kyltin alla teutaroivaa puliremmiä. Jotainhan ne meille kiihkeästi viestittivät, mutta emme täysin ymmärtäneet minkä sorttisesta asiasta oli kysymys. Varmaan näkivät riskitekijät ja varoittelivat, että jos meininki ei muutu, niin ensi kesänä ollaan koko sakki saman kyltin alla. Ja ahdastahan siinä tulisi. Sitä ne varmaan meinasivat.

Mökille päästyämme meitä odotti se kaikista kaunein näky; nousuhumalainen äijärevohka, vai pitäisikö sanoa poikaporukka, pelkkiin sukkahousuihin sonnustautuneena. Meitä oli ilmiselvästi odotettu! Ihanhan siinä sydän suli moisesta. Paikalla olivat myös Dexin Toxu ja Kikka, mutta heillä oli aivan säädyllinen asu yllänsä ja kalakeitot porisemassa. Kerrassaan loistava meininki toisin sanoen.

Kalakeiton jälkeen koitti surullisen kuuluisa jalkapallo-ottelu, josta tyydyn mainitsemaan vain ensimmäisen puoliajan tuloksen. Mokoma 5 – Stam1na 1. Tämä tulos kertoo mielestäni kaiken olennaisen orkesterien välisestä tasoerosta. Toisen puoliajan merkitys oli lähinnä ottaa vähän lisähikeä, jotta saunominen maistaisi paremmalta, ja suoda nuorille ystävillemme muutamia tärkeitä onnistumisenkokemuksia. Myös niitä tarvitaan elämässä. Jaksaa paremmin.

Loppuilta oli villi, mutta vallaton. Se oli ehkä yllättävintä, että osa Stampan veijareista ei tiennyt kumpaa kautta nakki tuli nauttia, joten varmuuden vuoksi toimenpide piti suorittaa ns. both ways. Oli siinä vaarit ihmeissään. Iltaan mahtui monta muutakin hauskaa juttua, mutta niistä lisää jahka siveyspoliisi on saanut tutkintansa päätökseen.

Seuraavana aamuna koitti haikeat jäähyväiset ja suuntasimme utuisin katsein kohti Oulua.

Qstockissa ovat hommat aina toimineet ja niin toimivat tänäkin vuonna. Olimme päälavan ensimmäinen akti, joten meillä oli hyvin aikaa ja tilaa asetella soittimia ja muita potikoita paikoilleen. Aurinko porotti suoraan silmiin ja se loi kivan kesäfestaritunnelman. Lavalla tulisi tarkenemaan, mikä ei ollut viime kesänä ihan itsestäänselvyys.

Veto oli aivan kelvollinen ja jengiäkin oli ehtinyt hyvin paikalle. Asiat olivat siis mallillaan. Tarkoitus oli siirtyä keikan jälkeen Kuopioon, joten festareilla ei ehtinyt juurikaan hengailla. Sen verran ehdimme, että jonkun käsittämättömän sketsin jälkeen päädyimme hilaamaan bäkkärin somistukseen käytettyjä palmuja bussiimme. Catering-tytöt eivät olleet aivan samaa mieltä sketsin mielekkyydestä ja tekivät parhaansa estääkseen toimintamme, ja me teimme parhaamme harhauttaaksemme nämä valppaat palmunkyttääjät. Se oli varmaan sitä huumoria, riippunee keneltä kysytään. Palautimme palmut sekä yhden bussiin teljetyn catering-pimun, ja lähdimme matkoihimme.