Nyt uhkaa burn-out. Pidettiin nimittäin männä viikonloppuna bändin kanssa ensimmäiset treenit sitten toukokuun. Kyseessä on nykymaailmassa internet-blogin avaamisen arvoinen tapahtuma. Tästä harvinaislaatuisesta kokoontumisesta kehkeytyy toivottavasti tapahtumien sarja, joka johtaa joskus hamassa tulevaisuudessa Mokoman seitsemännen levyn äänityksiin. Tähän ketjuun ilmestyy toivottavasti mäntistön mietteitä prosessin edetessä.

Ekat treenit

Olimme raahanneet hanurimme treenikämpälle kartoittaaksemme varovaisesti yhtyeen valmiutta seuraavaan albumin materiaalin kasaamiseen. Pitkin syksyä muutamat mp3-tiedostot ovat seilanneet verkoissa välillämme. Mokoman osalta kiireisen vuoden/vuosien jälkeen ruuhkavuosiaan elävä jäsenistömme on keskittynyt alkusyksyn niin täysipainoisesti bändin ulkopuoliseen elämään (kyllä, sellaistakin onneksi on), että valmistautuminen raakileiden testaamiseen ”MeatSpacen” puolella ei ehkä ollut parasta mahdollista.

Tiedostot olivat jääneet huonolle kuuntelulle, saati opettelulle. Tämä ei kuitenkaan meidän tapauksessa ole suuri paha, sillä tunnemme toisemme ja toistemme tavan tehdä musiikkia jo niin hyvin, että ns. nollatilanteestakin päästään ripeästi eteenpäin. Olennaisin tavoite oli saada aivot jälleen levyntekoasentoon.

Rivimiehistö ehti treenikämpän kaaokseen ennen johtaja Annalaa (ai niin jätkät, Ensiferum ehdotti treeniksen siivous- ja järjestyksen muutostalkoita). Käytimme ajan tehokkaasti. Vetreytimme tukkoiset soittosormet raapimalla läpi hyvän arvauksen tulevasta Radio Rock Finlandia –setistä. Jos maitohapot jätetään laskuista, niin muuten soitto tuntui ja kuulosti yllättävän hyvältä.

Marsalkan saavuttua siirryimme pikkuhiljaa kokeilemaan biisiraakileita, joita oli nostettu yhteiselle työpöydälle kolmisen kappaletta. Aloitimme Markon työnimi Type O Mokotivella, joka osoittautui huomattavasti ennakkoaavistusta työläämmäksi sovitettavaksi. Parin tunnin hiulaamisen jälkeen kasassa oli yksi sinänsä toimiva mutta käsillä olevaan biisiin täysin sopimaton rytmiikka sekä pari sovitusideaa. Koska aloimme juuttua liiaksi yksityiskohtiin, päätimme mennä eteenpäin. Treenien tarkoitus oli kuitenkin saada kattava läpileikkaus raakamateriaalin tämän hetkisestä tilasta.

Seuraavaksi tartuimme Marskin Norskiin, jota hiukan tapailimme jo akustisilla jonkun keikkareissun yösiirtymällä. Biisi on raju, oikein raju. Melko nopeasti se myös hahmottui läpisoitettavaan muotoon. Tämä kappale puhaltaa kylmästi, hyvää paskaa.

Kolmanneksi tartuimme vielä Kuisman lähes valmiiksi säveltämään ja sovittamaan ralliin, jonka työnimeä en halua paljastaa. Nimi voisi tulevaisuudessa ohjata liikaa kuulijoiden ajatuksia. Kappaleen ainekset ovat peräisin yli neljän vuoden takaa. Se perustuu pitkälti samoihin sävelkulkuihin, joista piti tulla Jää hyvästi –niminen veisu Tämän maailman ruhtinaan hoville. Biisi kuitenkin tippui pois, koska sovitus oli surkea. Lisäksi biisissä on aineksia eräästä Luihin ja ytimiin –pudokkaasta. Lähtökohdat tällä kahden pudokkaan yhdistelmällä ovat siis vahvat!

Aivan istunnon lopuksi esittelimme Kuisman kanssa muulle ryhmälle kahdenkeskisessä istunnossa loihtimamme bailuthrash –luonnokset, joista ei taatusti löydy mitään uutta. Mutta kyllä niistä perseen pyörimis- & hyllymistakuu löytyy.

On hyvin mahdollista, että kaikki tähän mennessä esitellyt kappaleaihiot jäävät vielä tulevien jalkoihin. Fiilis näistäkin oli kuitenkin korkealla. Ja pääasia on tietenkin se, että pääsimme jälleen käsiksi soittimiin ja uusiin ideoihin.

Marko ja Santtu joutuivat jättämään seurueen tässä vaiheessa iltaa, mutta jäljelle jäänyt kolmikko ja lopulta kitaristikaksikko päätyi jatkamaan pekulointia tulevan levyn tiimoilta myöhään yöhön. Johtopäätös oli suunnilleen seuraava: biisimateriaali vaikuttaa paremmalta kuin koskaan ennen – jälleen kerran. Musiikin tekeminen tuntuu hyvältä ja näyttämisen halu on kova. Tästä se taas lähtee, luulisin näin!