Aamu Joensuussa alkoi urheilullisesti. Ponkaisimme Markon ja Kuisman kanssa paikalliseen Intersportiin, jonka myyjänä työskentelee Santun veli Ville. Hemmo uhosi illalla muutaman nautittuaan, että palvelu on kunnossa, mikäli pistäydymme liikkeessä. Ja niinhän se olikin. Matkaan tarttui helvetin hyvät juoksukengät, Markolle oikein huvittavat juoksu(sukka)housut, Kuismalle sählymailoja ja bussiin jalkapallo. Kiitos Ville!

Matkasimme FM2000:n hurjien kotikylään Pieksämäelle, mistä edellinen keikkamuisto ei ole kovin mairitteleva. Veturitalleilla oli kuitenkin taas tarkoitus rokata, onneksi järjestävä taho oli vaihtunut erittäin ammattitaitoisen oloiseen ryhmään.

Odotuksia ei kuitenkaan ollut oikeastaan minkään suhteen. Ihmisiä luultavasti olisi liikkeellä lakkiaisten takia, mutta kaipa heillä muitakin menomestoja olisi tarjolla.

Ruokailu oli järjestetty erinomaisessa ruokaravintola Savon (sauna)solmussa. Kiitämme 70-lukulaista arkkitehtuuria, online casino moitimme 80-lukulaista taustamusiikkia. Meille oli nimittäin varattu pöytä Dingon soundcheckin aikaan heti miksauspöydän vierestä.

Vaan hyvinhän sitä ryhmää tuli paikalle. Meininki oli kova jo FM2000:n keikalla, jota piti poikkeuksellisen asetelman takia uskaltautua hiukan seuraamaan. Saimme muniintuntuvan näytteen bändin paikallissuosiosta. Pieksämäkeläiset taisivat tietää, kuka on Kissa-Make. Hiton hyvä!

Omakin keikka sujui mallikkaasti liki puolen tuhannen ihmisen edessä. Osa porukasta ei tosin todennäköisesti tiennyt, että baarissa on myös yhtye tai kaksi. Mutta sama se, uusien sielujen valloituksen mahdollisuus motivoi entisestään.

Veto vei voimat ja ukot pienen mutkan kautta unille. FM:n Sebu sai houkuteltua Santun kuitenkin jatkoille. Pitkän aamuöisen kävelymatkan jälkeen seuruetta odotti perillä jaettavaksi kokonaista yksi keskiolut. Todettuaan kemut ”paskimmiksi jatkoiksi ikinä”, myös Santtu liittyi kuorsauskoplaan.