Viimeiset päiväkirjat

Jo vuoden 1999 alusta asti palvellut mokoma.comin Päiväkirja-osio menee lähitulevaisuudessa remonttiin. Samassa rytäkässä sivuston konseptia laitetaan muutenkin uuteen uskoon. Tämän vuoden keikat muistellaan kuitenkin vielä proosallisessa muodossa. Reidet ja peppu rantakuntoon 2009 -kiertueen puuttuvat osat löytyvät nyt Päiväkirjasta. Viisi maukkainta kesäherkkua 2009 -kiertueen muistelmat ovat myös loppusuoralla ja ilmestyvät verkkoon lähipäivinä. Jatkossa keikkakuulumisten raportointi keskittyy Mokoman Twitter ja Flickr-sivustoille.

Mokoman keikkavuosi on nyt siis paketissa, ja Mäntistö vetäytyy viimeistelemään materiaalia seitsämättä studioalbumia varten. Työn etenemisestä raportoidaan edelleen Mokoma-foorumin Treeniblogissa.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

15.8.2009 Jyväskylä Rock, Jyväskylä

Aamuvirkku-Kuisma yritti potkia revohkaa liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää, jotta ehtisimme pyörähtää Jyväskylässä asioilla ja asiattomuuksilla. 500 puhelinsoittoa ja kaksi tuntia myöhemmin Santtu lampsi kymmenhenkisen porukkamme viimeisenä bussiin. Niinpä soitimme Tokolan hoitamaan plektra- ja piuhaostoja. Kävelykadun terassit jäivät tältä erää väliin.

Jyväskylässä odotti likimain Sakara-festival. Meidän jälkeemme siellä kuultaisiin keikat vielä Diablolta ja Stam1nalta. Voi luoja, mitkä after ski -mahdollisuudet. Ne kuitenkin jätettiin käyttämättä, sillä oma keikkamme olisi ohi kahdeksalta. Siitä ehtii vielä hyvin kotivelvotteiden ääreen.

Jyväskylässä porukkaa oli paikalla mukavasti, ja myös pittikoulutus oli saatu järjestettyä henkilökunnalle. Tästä oli osoituksena välillä valtavaksi levinnyt mylly yleisön keskellä. Lähdimme soittamaan vuoden viimeistä keikkaa haikein mielin, ja kieltämättä ajatus meinasi karkailla kesken keikan. Setin viimeisenä biisinä soitettiin tuttuun tapaan Ammuvainaa, jonka lopussa nähty nyrkkimeri olisi voinut saada herkemmän jätkän herkistymään.

Keikkavuosi on ollut poikkeuksellisen hauska. Ukot ovat olleet fyysisesti ja henkisesti niin hyvässä kunnossa, että Mäntti-porukassa liikkuminen on ollut suurin ilo.

Myös tekniikan jätkät ovat hoitaneet leiviskänsä, kuten huippuammattilaiset vain voivat – taidolla ja hyvässä hengessä. Miitri “Korkea-Ahon ukko” Aaltosen ollessa miksauspöydän takana voi luottaa siihen, että bändi soundaa juuri niin hyvältä kuin paikan tekniikka ja soittajien taitotaso vain sallivat. Miitrillä on myös valtava merkitys live-Mokoman tuottajahahmona, jolta kuulemme jokaikisen keikan jälkeen erittäin korkealle arvostamamme palautteen. Miitrin ollessa estyneenä paikan ottaa Tero “Marenki” Hölttä, johon myös luotamme kuin vuoreen. Kimmo “Kreisi Kavan” Koskinen, eli KK on vastannut monitorisoundistamme nyt kahden keikkavuoden ajan. KK:n onnistuminen työssään korreloi suoraan soittajan itseluottamuksen kanssa – ja tänä vuonna ei ole muuten juurikaan ujostuttanut. Juniorista on kasvanut kovan luokan ammattilainen, joka ymmärtää mitä lavalla täytyy kuulla, jotta hommat hoituvat.

Jarkko “Sergio Perslargio” Heilimo on tuonut hersyvää iloa bussiimme jo vuodesta 2004. Hekottelun ohessa Jarski on muuttunut talkoomiehestä myös ihan oikeaksi rumputeknikoksi ja loistavaksi työmieheksi. Roope “Paha jätkä” Nordström kuskaa meitä ympäri Suomea jo toista vuotta. Roope tarjoaa paitsi pahimmat jutut, myös parhaat ja turvallisimmat kyydit mitä kuvitella saattaa. Crewssa on nähty muutamalla keikalla myös Niko “Esko Valtaoja” Poikulainen, Jarkko “Grendelström” Piipari sekä Juho “Judo Fiber” Friberg, jotka ovat koska tervetulleita takaisin remmiin. Mokoma kiittää mitä nöyrimmin edellä mainittuja herroja paitsi erinomaisista työsuorituksista myös ikimuistoisen hyvästä meiningistä.

Suurimmat tunneryöpsähdykset eivät kuitenkaan ole tänä vuonna johtuneet soitonriemusta, henkilökunnan työnäytteistä tai reissuhuumorista, vaan yleisön reaktioista, jotka ovat yllättäneet meidän useita kertoja ns. puun takaa. Lähdimme tähän eräänlaiseen välivuoteen vailla odotuksia, sillä edellisestä albumista oli jo aikaa, eikä bändin ympärillä ole muutenkaan ollut viime aikoina julkisuudessa kummempaa kuhinaa. Niinpä esimerkiksi Ruisrockin ja muutamien muiden keikkojen hurmio ja uskollisesti keikoille ilmestyvät fanit ovat onnistuneet aidosti yllättämään meidät monesti. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea teille.

Ensi vuonna jatketaan!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

14.8.2009 Heavy Metal Meeting, Viitasaari

Kesän ja keikkavuoden viimeinen viikonloppu alkoi Viitasaarelta, jossa emme olleet aiemmin soittaneet. Jonain kesänä tosin pysähdyimme sinne uimaan ja pelaamaan jalkapalloa. Hieno paikka!

Keikka oli Hotelli Pihkurin rannassa, johon oli pystytetty Heavy Metal Meeting -niminen kyläjuhla. Sää ei suosinut tällä kertaa juhlaväkeä. Vettä satoi tauotta, eikä ihmiset selvästikään halunneet lähteä liikkeelle. Sen verran vähän väkeä oli paikalle kertynyt, kun bussimme peruutteli lavan taakse. Jo useilta keikoilta tuttuja naamoja oli taas saapunut lavan liepeille keikkaamme odottamaan, joten toki tänäänkin tarjottaisiin täysipainoinen rock’n’roll show.

Soittovuoroa odotellessa testattiin hotellin rantasauna. Uskaltauduimme myös kesän luultavasti viimeiselle uintireissulle. Vesi oli lämpimämpää kuin ilma.

Hiukan ennen keikkaa saimme huomata, mitä seuraa siitä, että amatöörit (mm. allekirjoittanut) ottavat vastuun bussin pakkaamisesta: matkasta oli jäänyt kaikki mikit sekä kitaratarviksesalkku. Mikkejä saimme onneksi lainaan PA-firmalta ja plekuja FM2000:n sälleiltä. Kiitosta vaan! Onneksi sentään yksi varapiuha oli jäänyt vahingossa väärään laatikkoon ja siten tullut mukaan. Sellaista nimittäin tarvittiin, kun piuhani alkoi pätkiä pahan kerran Marraksessa. Langattomalla ei tarvinnut vetää, koska tarvikkeet olivat juurikin matkasta jääneessä salkussa.

Yleisöä ei siis todellakaan ollut kuin parin-kolmen rivin täydeltä, mutta mainioon liekkiin tuokin ryhmä sai meidät piiskattua. Marko oli aivan tulessa.

Seuraavan päivän Jyväskylärockin jälkeen hajautuisimme välittömästä tahoillemme, joten vietimme keikan jälkeen hienon keikkavuoden virallisia päättäjäisiä Pihkurin yökerhossa. Kiitokset paikallisille hahmoille seurasta ja ylöspidosta.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Terveisiä Nosturin baarin terassilta. Tämä on nykyaikaa!

Treenattiin eilen muutama tunti ja uusien biisien lista kasvoi taas kahdella sävelmällä. Marko lähetti viime viikolla sähköpostiin työnimi Ameriikan metallin, jossa saa sahata niin perkeleesti, grindata and. Laulu on kuitenkin melodinen. Biisi oli perussovitukseltaan rivimiehille räätälöity, joten otimme biisin haltuun pikavauhtia. Kuisman pöytälaatikosta löytyi vinksahtanut melodian pätkä, josta kehkeytyi oiva c-osa. Työtähän kappale toki vielä vaatii, mutta runko on kasassa.

Santtu joutui poistumaan kesken kaiken ravitsemaan viinanälkäisiä helsinkirokkareita. Me muut tartuimme Kuisman jo tovi sitten esittelemään heviballadiin. Alkuunsa Testament-tyyppinen linkuttelu aiheutti hiukan vaivautunutta pyörimistä, koska tuon tyyppinen ilmaisu ei näistä betoniranteista irtoa kaikkein luontevimmin. Muutamaa säröpedaalin painallusta myöhemmin kappale kuitenkin avautui muotoon, joka alkoi tuntua aidosti hyvältä. Sävelykuluthan ovat oikein kauniita, kuten Kuisman kappaleissa aina. Biisi on aivan alkutekijöissään, mutta draft-listalle pääsee tämäkin, ilman muuta. Työnimeksi muotoutui Sisäinen, ei julkinen.

Nyt lähdetään Viitasaareen!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Treenattiin keskiviikkona ja taas uusi biisi plakkarissa. Triolipoljentoinen MarskinNorski on nimensä mukainen: kylmä turskanhajuinen tuuli puhaltaa vuonojen välistä. Kokonaisuuden kruunaa se, että biisin lopussa puhaltaa vuorostaan lämmin tuuli maastohousujen perstaskujen välistä, treeneissä inspiroidun dödöhenkisen loppuriffiin muodossa.

Senhän se sitten treenaaminen teki, että meikällä on runk.. riffiranne aivan kipeä. Sama vika varmaan kun Saikkosella, jotta jännetupit otti vähän online casinos osumia. Syynä se että Nosturin treenis on näin kesäaikaan epämiellyttävän kuuma ja hapeton tila, ja tuli sitten tikattua hikipäässä ja lihakset maitohapoilla 5 tuntia downpickingiä kramppaamisesta huolimatta. Ois edes juonut vissyä välillä, mutta kun ei niin ei.

Tyhmää, sanoisi fysioterapeutti, mutta onneksi siltä ei tarvitse kysyä mielipidettä.

Later dudes & dudettes.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.