MOKOMA.COM

Itse vappupäivän vietimme rinteessä. Saimme järjestäjiltä lasketteluvehkeet ja kukaan ei jäänyt hannaamaan. Kolme tuntia mäessä meni nopeasti. Kukaan ei loukannut itseään ja kaatumisiakin oli vähän, tosin Kuisma totesi menon jälkeen, että ” koskaan en oo aiemmiin kaatunut ja taas kaaduin”.

Vappupäivän keikka alkoi hyvin vaikkei ketään juuri mesoamisemme jaksanut innostaa. Kun olimme päässeet setissä neljänteen biisiin saakka tuli itseään ravintolapäälliköksi tituleerannut paskamaha vihollinen keskeyttämään keikkamme. Sisäänpääsy ravintolaan kulki soittoalueemme läpi ja porukka ei kuulemma uskaltanut tulla ravinteliin sisälle meluvallin läpi. Mikäs sen hienompi kunnianosoitus “hevibändille”. Die you hell!!!! Keikka keskeytyi tosin väärin valtuuksin ja meitä pyydeltiin myöhemmin soittamaan uudelleen, mutta kamat (ja äijät) oli jo nipussa.

Ilta meni samoissa merkeissä kun edellinenkin. Minä ja levy-yhtiömme edustaja Toni luovutimme huomattavasti muita aiemmin ja Toni teki kohtalokkaan virheen nukahtamalla ensimmäisenä. Lainarunpalimme Pätkä toteutti taiteellisia visioitaan tullessaan baarista ja käytti Tonin naamaa maalausalustana. Tämän päivän Picassot tekevät sen mustalla tussilla. Oli jotain puhetta kolmannesta sinkkulohkaisustakin aiemmin illalla, mutta katsotaan sitten kun Toni saa naamansa puhtaaksi. Lento takaisin meni hyvin, näimme Pirkka-Pekka Peteliusta vielä kolmannen kerran Helsinki-Vantaan lentokentällä ja joka kerta piti kysyä, että missähän mahtaa sijaita Laivanvarustajankatu. Ei pudonnut PP:lle omat juttunsa, suuret humoristit on vapaa-aikanansa näköjään suuria tosikkoja. Lopuksi vielä viikonlopun teemaa mukaillen: Imekää kynttilää!

Saimme suunnitella vappumme uudelleen, kun iloinen uutinen yllätyskeikasta Leville kiiri vaikkupesäkkeisiimme. Levillä oli vielä täysi talvi käynnissä ja niin pitikin olla, sillä kyseessä oli Pepsi Max Snow Touring.

Soitimme ravintola Hullu Poron oviaukon eteen rakennetussa Pepsi-teltassa ja succee oli mainio. Sisällä ravintelissa pystyi nauttimaan halutessaan kuolleesta (lue: mekaanisesta) musiikista, joten saimme soittaa niille jotka oikeasti halusivat meitä kuulla (olihan siellä Mambakin, mutta meneehän sekin kuolleesta musiikista). Ilta venyi jätkillä baarin puolella tappiin saakka, itse yritin säästää ääntäni viihtyisässä majapaikassamme, sillä saimme tietää keikan jälkeen soittavamme vielä seuraavanakin iltana. Saunominen oli järetöntä, varsinkin Hessu oli tästä Suomen kansallisaarteesta innoissaan.

Eilinen keikka Like-uutisten kekkereissä oli tyypillinen kutsuvierasmeininki – tällä kertaa jopa normaalia nihkeämpi sellainen. Glorian salissa saundi meni mössöksi, ja kun oma miksaaja ei päässyt mukaan, joutui taas kinastelemaan äänimiehen kanssa, että mitenkä lujalla se backline saa olla. Päätäkin särkee. Ohhoijjaa.

Olimme lauantaina Joensuun Kerubissa keikalla. Matka oli yhtä keikkaa varten helvetillisen pitkä, mutta nopeastihan se sujui rempseässä seurassa Mika “On the road again..” Järvisen kyydissä. Rockbändiksi hämmentävän suurelta osalta (2/5) absolutisteista koostuvaan kokoonpanoomme toi eloa Wih -yhtyeestä ilmeisesti keikkamme takia eronnut Pätkä.

Keikka sujui mainiosti ottaen huomioon, että ehdimme treenata Pätkän kanssa vain kaksi kertaa. Paikalle saapunut yleisö vaikutti myös tyytyväiseltä suoritukseemme. Pitkistä encore -taputuksista huolimatta jouduimme kuitenkin vetäytymään takahuoneeseen, koska emme yksinkertaisesti ehtineet treenata enempää biisejä. Ensi kerralla sitten!

Järjestelyt ja saunalla varustettu majapaikka saavat kiitosta osakseen. Paluumatkalla hilpeä meno jatkui. Kuismalle ja Pätkälle keitto maistui ja matkan jälkeen herrat suunnistivat Tavastialle, jossa odotti Tony “Viikinki” Halmeen levyn (!) ennakkokuuntelu. Pätkä soittaa rumpuja kyseisellä äänitteellä.