Ensimmäinen maistiainen Mokoman 24.3. ilmestyvältä albumilta on julkaistu. Kysymyksessä on albumin visuaalista maailmaa sekä nimikappaleen esittelevä graafinen videokollaasi. Piirroksista vastaa tuttuun tapaan Ville Pirinen ja videototeutuksesta Vasara Films.
Sakara Recordsin Youtube-kanavalle.
Sydänjuuret Radio Rockin Rautaa vai Roskaa -äänestyksessä.
Neljän kitaristin bändissä kitarat saavat yleensä ihan mukavasti huomiota äänityksissä. Luihin ja ytimiin –levyllä satsasimme erityisesti komppien tiukkuuteen kaikin keinoin. Tällä kertaa halusimme jälleen orgaanisempaa sointia, jossa erilaisia fraseerauksia ei tulkita virheiksi. Sen minkä tällä metodilla tiukkuudessa häviää, rokkaavuudessa ja soinnin isoudessa voittaa. Näin toivomme.
Graalin maljaa, eli täydellistä kitarasoundia etsittiin jälleen pitkään ja melko hartaasti. Kokeilimme erilaisia vahvistinyhdistelmiä ja säätöjä äänittämällä näytteitä ikiaikaisesta soundcheck –riffistämme (Entombed: Wolverine Blues).
Lähtökohtaisesti soundia haettiin vakiokalustostamme, eli Kuisman Mesa Triple Rectifierista ja meikäläisen Mesa Stiletto Tridentista. Näiden soundit ovat luonteiltaan hyvin erilaiset. Kuisman muhkea V-taajuuskäppyräinen hevisoundi on sellaisenaan komeaa kuultavaa, mutta meinaa jäädä jalkoihin, kun Stilettoni karjuu vierellä ihmiskorvalle herkempiä taajuksia. Saksan Janne tasoitteli näitä eroja onnistuneesti mm. mikrofonivalinnoilla.
Stileton kuivan rouhea Crunch-kanava overdrive-pedaalilla ryyditettynä on aina ollut suosikkisoundini, vaikka en sitä olekaan päässyt kompeissa käyttämään. Se kun määrää äänimaisemaa keskialueen taajuuksillaan vähän liikaakin. Äänitimme testiraidan myös tällä kanavalla, joka olikin tuottajan mieleen. Yleensä käytän Tite gain –asetusta, joka soi kauniimmin Rectifierin kanssa. Säröisin ja alapäävoittoisin Fluid Drive on omaan makuuni aivan liian miellyttävä.
Näiden lisäksi äänitimme vertailun vuoksi näytteet vanhalla kunnon 5150:lla sekä uudella Black Starin 5-wattisellani. Hyvältä nämäkin kuulostivat, mutta seuraavan päivän ison porukan sokkokuuntelussa voittajayhdistelmäksi äänestettiin treeneistä ja keikoilta tuttu kaksikko – Rectifierin Modern Gain vasuriin ja Stileton Tite gain oikeaan kanavaan. Niinpä Crunchilla komppaaminen jäi tälläkin kertaa haaveeksi. Melodiat ja soolot sentään tulitin tällä armottoman dynaamisella soundilla.
Santtu on viime aikoina sijoittanut rahojaan mitä kummallisimpiin peltipurkkeihin. Mesojen soundi todettiin hyväksi, itse asiassa liian hyväksi. Näin ollen kaivoimme Santun johdattamana pedaaliläjästä jonkin mystisen fuzz-pedaalin, jonka liitimme Blackstariin. Käytimme Santun kanssa vartin verran mahdollisimman paskan soundin ruuvaamiseen. Pierevä särö, alataajudet pois ja Mesan täydellisyyttä tahraamaan. Hyvin sotki!
Eri kitaroiden soundit tuli tutkittua tarkkaan edellisen albumin äänityksissä. Niinpä komppikitaravalintoja ei tarvinnut tällä kertaa arpoa. ESP:n customit tuntuvat ja soundaavat parhailta. Hienovireiden kanssa jouduttiin hetkittäin taistelemaan, mutta vika ei suinkaan ollut kitaroissa, vaan kitaristeissa, jotka eivät muistaneet/viitsineet viedä kitaroita huoltoon ennen äänityksiä. Vireet saatiin kohdalleen, mutta kyllähän se aikaa ja kiroilua vaati.
Puhtaat kitarat soitettiin Rectifierin puhtaalla kanavalla sekä 14-vuotiaana mummolan maalauspalkoilla ostamallani Fenderin Super Rack 60:lla. Kitaroiden kanssa vekslattiin enemmän puhtaissa kuin säröjen kohdalla. Mutta ainakin punaisella ESP:llä, Fenderin Stratocasterilla, Telecasterilla ja Gibsonin SG:llä niitä limputeltiin.
Ensimmäisten raakamiksausten perusteella Graalin malja ei löytynyt, vaikka soundi onkin ehkä paras ikinä. Mutta kuka sitä oikeasti haluaakaan löytää?
Nää on aina mielenkiintoisia lukea. Kiitos tästä! Ja sit mua on jo kohtuullisen kauan pohdituttanu että olikohan Sarvipään soolo albumilla 5150:n ääntä, josko kehtaatte sen paljastaa?
5150 on soinut viimeksi Tämän maailman ruhtinaan hovi -albumilla. Sarvipään soolossa äänessä on joko Mesan Stiletto tai Rectifier. Ehkä soolon soittanut Kuisma muistaa paremmin, vai?
Sori kundit, mutta en muista varmasti. Veikkaisin kuitenkin soittaneeni omaa Triple Rectifieriä.
Aikaa äänityksille oli varattu enemmän kuin koskaan aiemmin: viisi kokonaista työviikkoa. Sekään ei kuitenkaan riittänyt, vaikka jatkoimme äänityksiä usein omin voimin yömyöhään. Tehtävää jäi reippaasti vielä hajapäiviksi session jälkeenkin. ”Taisi olla miehissä vika”, kuten eräs imatralainen kansantaiteilija aikanaan totesi kuultuaan Kuoleman laulukunnaat –albumin äänityspäivien määrän.
Uudistimme äänitysprosessia melkoisesti verrattuna aiempiin sessioihin. Jos Luihin ja ytimiin –albumilla paino oli oli kitarakomppien tiukkuudessa, niin nyt keskityttiin erityisesti rumputuotantoon.
Olemme siinä mielessä onnekas metallibändi, että rumpalimme Janne ei ole perinteinen metallirumpali; siis sellainen, joka on harjoitellut kaikki mahdolliset riplausfillit (joita tungetaan kaikkialle) ja salamannopeat basaritykitykset, mutta joka ei osaa soittaa jämäkkää 4/4 –komppia. Hyrkälältä peruskomppi sen sijaan irtoaa melkein kuin Phil Ruddilta, mistä olen iloinen ja kiitollinen.
Aiemmin äänitysprosessimme ollut alkuun rumpupainotteinen. Rummut on tahkottu tiiviissä tahdissa Petrax-studiolla, jonka jälkeen sovituksiin ei enää ole voinut palata. Tämän seurauksena sovituksissa on usein päädytty ns. varman päälle –ratkaisuihin. Lisäksi rumpalin fysiikka on joutunut turhankin kovalle koetukselle.
Niinpä päätimme tällä kertaa muokata äänitysmetodia niin, että Hyrkkäästä saadaan kaikki irti ilman maitohappoja. Hyvin pitkään ajatuksena oli soittaa ensi kitarat klikin päälle, ja päästää sitten Janne irti. Totesimme tuon kuitenkin liian riskaabeliksi luontaisen groovemme kannalta.
Päädyimme kompromissiin, jossa aluksi soitimme koko porukalla pohjat sisään paineettomasti. Tavoite oli, että rakenne ja temporaita olisivat lopulliset. Tämän rumpupohjan päälle saatoimme jo aloittaa komppikitaroiden soittamisen. Rumpupohjan pariin palattiin useampaankin otteeseen, jos tarvis oli. Usein tuo paineeton ensiotto oli jo mainiota soittoa. Myöhemmissä vaiheissa käytimme aikaa mehukkaiden yksityiskohtien ja rumpufillien miettimiseen. Tässä vaiheessa Saksan Jannesta oli suuri apu, mies kun on itsekin varsin kova rumpali. Valittu äänitysmetodi tuntuu timanttiselta ratkaisulta, Jannen rumpuraidat kuulostavat vimmaisemmilta kuin koskaan!
Palasimme parin albumin tauon jälkeen hovimiksaajamme Aaltosen Miitrin tuotannosta Janne Saksan hoteisiin Hämeenlinnan Sound Supreme –studiolle. Syitä siirtoon oli ainakin kaksi: logistiikka ja taiteelliset tavoitteet.
Hämeenlinna sijaitsee sopivasti bändin jäsenten kotikaupunkien Helsingin ja Tampereen välissä, joten matka keskeisestä sisävesikaupungista ja syrjäiseltä rannikolta studiolle oli suunnilleen samanmoinen. Näinkin epärock näkökulma alkaa tuntua ihan mielekkäältä seitsemättä albumia tehtäessä.
Taiteellisella puolella tavoitteet olivat tietenkin epämääräisempiä. Miitrin kanssa homma on aina toiminut hienosti, joten amerikkalainen ei olisi nähnyt siirtoa perusteltuna – don’t fix it if it ain’t broken. Yhtyeemme on kuitenkin aina elänyt muutoksesta, joten jokaista uutta kokonaisuutta suunniteltaessa meillä on sisäsyntyinen tarve muuttaa jotakin. Kiertueilla muutamme vähintään keikkarupeaman otsikon parinkymmenen keikan välein, myös settilistaa on muokattu taajaan.
Saksan Janne on vanha tuttavuus 90-luvun alun metalliskenestä. Mies tuli tutuksi, kun vaihdoin oman bändini Mind Riotin demokasetin Jannen Sancnity-yhteen nauhaan. Musiikillinen samanmielisyys tuli selväksi heti alkuun, vaikkakin laadullisesti Sancnity tuntui olevan valovuosia edellä. Studiossa kitaroita soitellessa palauttelin mieleen Omnious Visionin riffin. Helppo homma, 19 vuoden jälkeenkin.
Myös henkilökemiat tuntuivat natsaavat. Vaihdoimme parit keikat ja vaihtelimme bändiemme tuotoksia seuraavan parin vuoden aikana. Hauska sattumus on myös se, että muistaakseni tapasimme Kuisman kanssa ensimmäisen kerran Sancnityn keikalla eturivissä. Eipä siellä juuri muita ollutkaan. Eturivistä Mokoman takariviin.
Yhteydenpidossa seurasi vuosikymmenen hiljaisempi vaihe, joka päättyi vuonna 2002, jolloin tarvitsimme demolle äänittäjää. Hakusessa oli parin rokimman levyn jälkeen paluu omille musiikillisille juurille metallisempaan ilmaisuun. Joku korviin kantautunut Saksan äänittämä demo vakuutti niin, että päädyimme tallentamaan Kurimuksen demon Hämeenlinnaan Sound Supremelle.
Mokoman uusi soundi löytyi Jannen avustuksella, joten yhteistyö jatkui parin albumin verran. Muuten olisimme jatkaneet pidempäänkin, mutta aikataulut eivät enää osuneet yksiin Kuoleman laulukunnaiden tekovaiheessa. Toisaalta hyvä niin, koska Miitri loihti omasta mielestäni tuotantomme kestävimmän ja tykeimmän soundimaailman juuri tuolle albumille.
Kahden Miitrin kanssa tehdyn levyn jälkeen yhtyeen kollektiivinen levoton sielu kaipasi jälleen muutosta. Saksan kanssa hommat tuntuivat jääneen vähän kesken, kun yhteistyömme taukosi Tämän maailman ruhtinaan hovin jälkeen. Nyt oli tullut luonteva hetki jatkaa tuota taivalta. Muita tuottajia emme edes harkinneet vakavasti, vaikka joitakin nimiä pudoteltiinkin. Päätöksentekoa tukivat myös Sound Supremen viihtyisät päivänvalolla (!) varustetut studiotilat.
Saksa on Mokomalle sopiva tuottaja, koska hänen musiikillinen historiansa on tärkeimmiltä osin hyvinkin samanlainen kuin meillä. Sancnityn varhaisiin vaiheisiin kuului death metal, mistä on suuri apu kommunikoinnissa. Kaikki tietävät mistä on kysymys, kun soundiin halutaan hitunen ”Mental Funeralia”. Ennen popahtaviin puhtaisiin lauluihin siirtymistään nuori Janne Saksa ilmaisi itseään örisemällä. Tästä varhaisesta kokemuksesta on arvaamatonta hyötyä, kun Marski hakee oikeita sävyjä laulukopissa. Sittemmin Saksa on kunnostautunut jopa palkittujen iskelmien säveltäjänä, joten ymmärrystä myös melodisemmalle ilmaisullemme löytyy. Iskelmäbändihän me kai nykymittapuun mukaan jo olemme.
Googlasin tietoa Sancnitystä ja löysin tän. Tykästyin ko. bändiin joskus teininä kuultuani sitä Metalliliitosta, levyä en koskaan saanut hommatuksi. Oispa kiva kuulla sitä, jos jostain löytyy!
TIEDOTE / JULKAISUVAPAA
Viime syksystä asti hiljaiseloa viettänyt metalliorkesteri Mokoma aktivoituu keväiselle rasvanpolttokiertueelle. Reidet ja peppu rantakuntoon 2009 -kiertue alkulämmittelee helmikuun lopussa yhden keikan verran, mutta varsinainen rutistus ajoittuu huhti- ja toukokuulle. Kevään reippailun jälkeen itsensä hyvään kesälihaan trimmannut Mokoma on nähtävissä myös tulevan kesän festivaaleilla.
Kevätkiertueen myötä Mokoma virittäytyy seuraavan albumin äänityksiin. Yhtye on kirjoittanut uutta materiaalia pitkin talvea, ja studioon on tarkoitus mennä syksyllä. Jotkin uusista kappaleista saattavat myös päätyä kevään kiertueen settilistaan. Mokoman seitsemäs studioalbumi tullaan julkaisemaan näillä näkymin vuoden 2010 alussa.
Vauhtia uusien kappaleiden sävellykseen on haettu luonnonrauhasta. Mokoman vokalisti Marko Annala vetäytyi tammikuun alussa Näsijärven rantamaisemissa sijaitsevaan korpimökkiin säveltämään seuraavan levyn materiaalia.
– Elämä on ollut viime vuodet niin arjen täyttämää, että säveltäminen kotioloissa on alkanut muuttua todella haastavaksi. Aina on joku arkirutiini luomisen edellä. Olen jo pitkään kaivannut jotain tällaista reissua, ja nyt päätinkin ottaa itseäni niskasta kiinni ja alkaa toden teolla hommiin, kommentoi Annala korpimökistään mobiililaajakaistan välityksellä.
Mokoma raportoi seitsemännen albuminsa syntyprosessia treeniblogissaan, joka löytyy osoitteesta www.mokoma.com/treeniblogi2009. Blogi avattiin heti ensimmäisten treenien jälkeen, joten blogi tulee sisältämään kaikki työvaiheet aina albumin julkaisuun asti.
Reidet ja peppu rantakuntoon 2009 -kiertue:
28.02. Lappeenranta, Wiltsu
03.04. Turku, Klubi (w/ FM2000)
04.04. Lahti, Finlandia-Klubi (w/ Rytmihäiriö)
17.04. Mikkeli, Bar & Night Vaakuna (w/ FM2000)
18.04. Tampere, Klubi (w/ Kasvain)
24.04. Kuopio, Henrys Pub
25.04. Jyväskylä, Lutakko (w/ Pitbull Terrorist)
30.04. Kouvola, House of Rock (w/ Pitbull Terrorist)
01.05. Imatra, Woodoo
02.05. Helsinki, Tavastia (w/ Nicole, FM2000)
29.05. Joensuu, Kellari
30.05. Pieksämäki, Wanhat Weturitallit (w/ FM2000)
www.mokoma.com
www.sakararecords.com
Lisätiedot:
Playground Music Finland
Janne Airo
03-260 3204
Keikat:
Dex Viihde
Janne Tokola
044-520 3335
janne.tokola(a)dexviihde.fi
Kommentit
Toimii! Atk-luokassa kuunneltiin ja kyllähän se lounaan jälkeen maistui.
Nättiä oli. Sekä biisi että grafiikat!
Kuka “piru” taikoi nuo kitarasoundit? Parsautta!!
*Tämä kommentti saattaa liittyä asiaan: Sydänjuuret -videokollaasi julkaistu*
Possu, jos kitarasoundiasia todella kiinnostaa, niin äänitysten saloja avataan tämän saman sivuston blogeissa:
http://www.mokoma.com/category/muut/studio2009/
Perse, ooha mä lukenu tuon mut en tohkeissani muistanukkaa 😀
Ja kaikki mitä liittyy kitaran tuottamaan äänimaailmaan niin miusta saa kyllä kanssa jauhajan hamaan tappiin asti 😉
Voi jumalauta!!! Ajattelinpa että ei ne Mokoman ukot pysty minua yllättämään yhtä hyvin kuin Stam1na VA:llaan, mutta miten väärässä minä kurja taas olinkaan. Tämä biisi aiheutti niin hurjat täpinat että nyt on TODELLA vaikea jaksaa odottaa julkaisupäivää. Upea biisi kaiken kaikkiaan ja kuvitus tässä lisäksi kruunasi kaiken.
Olen sanaton! Ja tämä pelasti vielä kaiken lisäksi päiväni!
Voi vitja! Tosi hyvä oli. Tällä kun levy pärähtää käyntiin niin ei voi olla huono levy! Videokin oli tuttua ja turvallista käsialaa.
Pelkäsin jo että kapitalismi ja valtavirran rattaat ovat vieneet mokomanki, mutta näyttää vahvasti siltä että bändi jatkaa loistoaan omalla loistavalla tavalla. Maistiaisen perusteella levy näyttäisi olevan “virkistävä”. Hienoa pojat!
Mietin kauan mitä kommentoisin, koska tuli semmoset fiilikset, että pakko sanoa jotain.
Kiitän tästä aivan mahtavasta biisistä.
Tekisi mieli riehua ja itkeä. Koskettaa jotenkin ihan kummallisen paljon.
Ei tullut paljon hengähdystaukoja ei. Odotukset kilahtivat kyllä samantien tappiin! Oliko kertseissä havaittavissa koskettimia vai saiko noin mahtipontisen soundin ihan kitarapohjalla?
Lepi: Yhtään nuottia koskettimia ei levyllä kuulla. Isoja soundeja on rakennettu paitsi kitaroilla, myös ennen kaikkea ihmisäänellä: 1-4 miehen kuorosota värittää taustoja enemmän kuin koskaan aiemmin.
Biisi oli tiukka. Lähinnä ahistaa kun lauletaan sanat “isä” ja “maa”, niin siitä taas tukattomat saa kimmokkeen hajottaa tämän tahdissa innoissaan ravintoloita ja kasvoja.
nyt jumalauta joku roti tähän touhuun. täähän o aivan sairaan kova ralli. hirmu fiilis saatu ängettyä tuosta c-osasta biisin loppuun asti, MORJES! vittu sentään. 12 päivää vielä tarvis kärvistellä, toivotaan että tää olis se levyn paskimpia kappaleita.
Aivan loistavaa!!!!!!! Kuume nousee ja paranee vasta 24.3.
Pohojanmaalla routa helpottaa vasta 17.4. kun kaustisen kansanmusa kunta moukaroituu mokomalla. Tavataan siellä taatusti tuun tsekkaan!!!!
hyvä kappaleen !!!!
Nam. Erityisesti vetää suuta vinoon hymyyn tuo “äidiltä kaikki muu paitsi isältä maa”. Nainen hyvä, mies paha >:-). Ja jotenkin muutenkin se C-osan alku on jotain … emmä tiiä, Nightwishia? Nythän mä sen vasta hokasin että jos tää ois huutolauluna niin täähän ois ihan Valapatto, niinpä on ollut pakko vetää puhtaana? Hyvä veto, tuo vähän ehkä yllättävyyttä tähän jos tää on kerran levyn eka biisi. Mut joo, alistujanpolku antaa tälle 10 pistettä asteikolla 1-5.
siis järisyttävän hyvät lyriikat…ja siis koko kokonaisuus ihan 10!!!!
juuri näin.mokoma onnistunut taas!!!
odottelen innolla porin keikkaa…
Saatanallisia kukkorytmejä havaittavissa…
Aivan loistava meininki. Odotukset todella korkealla ja tämähän yllätti ne! Paranee vaan levy levyltä materiaali tällä bändillä!
Kyllä oli meiniki kohillaan! Olipa sanotukset, jotka laittavat ajattelun virtaamaan. Ranteet letkeänä and! t. Arska
Todella mahtavaa. Toivottavasti levyllä on enemmänkin tuota puhdasta ala alkuajat
Pirun kova raita! 3v ja 6v lapsetkin tykkäs kuulemastaan!
T: 29v metal isi
Mitäs tuo meinaa, kun pakkahuoneen keikka on “Sisäänpääsy: S/K18”?
S/K18 merkkaa, että tilaisuus on ikärajaton, mutta täysi-ikäisille on anniskelualue.
Mauahtavaa äijät !! Kerrassaan loistobiisi! Mieleeni jo hiipi epäilys VA:n julkaisun jälkeen että pystyvätkö ?? Kyllä pystyvät ainakin tämän kipaleen perusteella! Sakara-talli käskyttää!!
Hyvä Moksut ja Saksa!!
Pakkikselle jees!!
Jätä kommentti