15.8.2009 Jyväskylä Rock, Jyväskylä

Aamuvirkku-Kuisma yritti potkia revohkaa liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää, jotta ehtisimme pyörähtää Jyväskylässä asioilla ja asiattomuuksilla. 500 puhelinsoittoa ja kaksi tuntia myöhemmin Santtu lampsi kymmenhenkisen porukkamme viimeisenä bussiin. Niinpä soitimme Tokolan hoitamaan plektra- ja piuhaostoja. Kävelykadun terassit jäivät tältä erää väliin.

Jyväskylässä odotti likimain Sakara-festival. Meidän jälkeemme siellä kuultaisiin keikat vielä Diablolta ja Stam1nalta. Voi luoja, mitkä after ski -mahdollisuudet. Ne kuitenkin jätettiin käyttämättä, sillä oma keikkamme olisi ohi kahdeksalta. Siitä ehtii vielä hyvin kotivelvotteiden ääreen.

Jyväskylässä porukkaa oli paikalla mukavasti, ja myös pittikoulutus oli saatu järjestettyä henkilökunnalle. Tästä oli osoituksena välillä valtavaksi levinnyt mylly yleisön keskellä. Lähdimme soittamaan vuoden viimeistä keikkaa haikein mielin, ja kieltämättä ajatus meinasi karkailla kesken keikan. Setin viimeisenä biisinä soitettiin tuttuun tapaan Ammuvainaa, jonka lopussa nähty nyrkkimeri olisi voinut saada herkemmän jätkän herkistymään.

Keikkavuosi on ollut poikkeuksellisen hauska. Ukot ovat olleet fyysisesti ja henkisesti niin hyvässä kunnossa, että Mäntti-porukassa liikkuminen on ollut suurin ilo.

Myös tekniikan jätkät ovat hoitaneet leiviskänsä, kuten huippuammattilaiset vain voivat – taidolla ja hyvässä hengessä. Miitri “Korkea-Ahon ukko” Aaltosen ollessa miksauspöydän takana voi luottaa siihen, että bändi soundaa juuri niin hyvältä kuin paikan tekniikka ja soittajien taitotaso vain sallivat. Miitrillä on myös valtava merkitys live-Mokoman tuottajahahmona, jolta kuulemme jokaikisen keikan jälkeen erittäin korkealle arvostamamme palautteen. Miitrin ollessa estyneenä paikan ottaa Tero “Marenki” Hölttä, johon myös luotamme kuin vuoreen. Kimmo “Kreisi Kavan” Koskinen, eli KK on vastannut monitorisoundistamme nyt kahden keikkavuoden ajan. KK:n onnistuminen työssään korreloi suoraan soittajan itseluottamuksen kanssa – ja tänä vuonna ei ole muuten juurikaan ujostuttanut. Juniorista on kasvanut kovan luokan ammattilainen, joka ymmärtää mitä lavalla täytyy kuulla, jotta hommat hoituvat.

Jarkko “Sergio Perslargio” Heilimo on tuonut hersyvää iloa bussiimme jo vuodesta 2004. Hekottelun ohessa Jarski on muuttunut talkoomiehestä myös ihan oikeaksi rumputeknikoksi ja loistavaksi työmieheksi. Roope “Paha jätkä” Nordström kuskaa meitä ympäri Suomea jo toista vuotta. Roope tarjoaa paitsi pahimmat jutut, myös parhaat ja turvallisimmat kyydit mitä kuvitella saattaa. Crewssa on nähty muutamalla keikalla myös Niko “Esko Valtaoja” Poikulainen, Jarkko “Grendelström” Piipari sekä Juho “Judo Fiber” Friberg, jotka ovat koska tervetulleita takaisin remmiin. Mokoma kiittää mitä nöyrimmin edellä mainittuja herroja paitsi erinomaisista työsuorituksista myös ikimuistoisen hyvästä meiningistä.

Suurimmat tunneryöpsähdykset eivät kuitenkaan ole tänä vuonna johtuneet soitonriemusta, henkilökunnan työnäytteistä tai reissuhuumorista, vaan yleisön reaktioista, jotka ovat yllättäneet meidän useita kertoja ns. puun takaa. Lähdimme tähän eräänlaiseen välivuoteen vailla odotuksia, sillä edellisestä albumista oli jo aikaa, eikä bändin ympärillä ole muutenkaan ollut viime aikoina julkisuudessa kummempaa kuhinaa. Niinpä esimerkiksi Ruisrockin ja muutamien muiden keikkojen hurmio ja uskollisesti keikoille ilmestyvät fanit ovat onnistuneet aidosti yllättämään meidät monesti. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea teille.

Ensi vuonna jatketaan!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

31.7.2009 Kokkola Rock, Kokkola

Heräilimme Kuisman kanssa tyypilliseen tyyliin aamuysin jälkeen vain muutaman tunnin unien jälkeen. Lisälepo olisi ollut paikallaan, mutta eipä tuo puolillepäivin nukkuminen enää onnistu kuin äärimmäisen harvoin

Nappasimme vielä Marskin mukaan ja painelimme aamukahvin ja -jugurtin kautta paikalliseen tavarataloon hankkimaan tarpeita henkilökunnan kesäjuhlia varten. Edessä oli niin lyhyt siirtymä, että pienimuotoiset grillailut mahtuisivat hyvin ohjelmaan. Sääkin suosi.

Hankimme kuskillemme Roopelle pinkin pallogrillin ja monta kassillista raaka-aineita, joista loihdittaisiin retken eväät. Pääkokkina toimi Kuisma, joka sekoitteli kanafileille marinadin hotellihuoneessa ennen lähtöä.

Failit saivat mehustua bussin jääkaapissa parisen tuntia, kunnes aloimme lähestyä Kalajoen kauniita merimaisemia. Soitto Kalajoen omalle pojalle Rainer Nygårdille ohjasi meidän Hiekkasärkkien leirintäalueen huikealle hiekkarannalle. Pari-kolme tuntia kiireetöntä grillailua hyvässä seurassa oli oikein tervetullut ohjelmanumero. Kuisman värkkäämä persilja-porkkana -salaatti maistui kulinaristiryhmällemme myös mainiosti. Hankkimamme grilli sen sijaan osoittautui seksikkääksi, mutta tehottomaksi. Sopii meille, toisaalta.

Saavuimme ajoissa Kokkolaan, jossa ei vielä ollut väkeä kovin huimaa määrää. Käväisimme katsomassa Popedaa ja yritimme palautella kroppiamme iskuun eilisillan nestehukan ja kesäjuhlien mässäilyn jäljiltä.

Soittoaikaa oli varattu tälle keikalle 50 minuuttia, mikä alkaa olla meidän vanhoille diesel-moottoreille lähinnä alkulämmittely. Tämä oli tiedossa, joten pyrimme rakentamaan mahdollisimman intensiivisen setin.

Ihmisiä saapui keikkaa ihmettelemään joitakin satoja, mutta mukavasti meininkiä riitti tälläkin kertaa. Tai olisi riittänyt, elleivät järjestysmiehet olisi pysäyttäneet orastavaa pittitoimintaa alkuunsa. Varsinkin alkuillan keikoilla tuollainen toimii tehokkaana meiningintappajana myös lavan puolella. Marko suivaantui tästä jopa niin, että katsoi asiakseen käydä neuvottelemassa pittikulttuurista yleisön puolella järjestysmiesten kanssa. Sopua ei sillä kertaa syntynyt, mutta tuo keskeytys nosti intensiteettiä parilla pykälällä.

Keikan jälkeen annoimme järjestysmiesten toiminnasta palautetta myös järjestävälle taholle, joka lupasi kouluttaa henkilökunnan festarisarjan seuraavaa Mokoma-vetoa varten. Ja näin tapahtuikin, kiitokset siitä! Sen verran täytyy vielä aiheesta jatkaa, että järjestysmiehet ovat tervetulleet pitin liepeille puuttumaan ylilyönteihin ja katsomaan, että sivulliset eivät saa suotta osumaa.

Kesäjuhlat jatkuivat keikkatauon jälkeen Seurahuoneella, jossa bailasimme mm. katsomalla Dirty Harrya ja nauttimalla Malibu-pohjaisia drinkkejä. KK:kin bailasi, kyllä vain.

Kommentit

17.11.2009 18:37 / Hyge

Mistä on muistojen päivä, ihana kesäinen muistojen päivä tehty? Piknik Hiekkasärkillä, ja tekniikan “poikien” (=KK&Grendelström) unohtumaton tanssilattia-dominointi. Siitä on muistojen päivä tehty.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

26.7.2009 Sonisphere-risteily, Pori-Helsinki

Välipäivä-lauantai / Sonisphere

Meidät oli buukattu Sonisphere-risteilyn yökerhobändiksi. Keikkamme oli kuitenkin vasta sunnuntaina varhain iltapäivästä, joten meille jäi kokonainen päivä laatuajan viettoon hyvien ystävien kanssa. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut yrittää viihtyä aivan keskenämme, sillä meille oli järjestetty pääsyliput seuraamaan Metallicaan bändin 65000 läheisimmän kaverin kanssa.

Sonispheressä esiintyi myös Mastodon, joka on ainakin Santun ja Jyrkänen69:n lempparibändejä. Sitä ei kuitenkaan ehditty näkemään, sillä Harjavallan paikallishotellin terassilla oli niin hyvä meininki. Lopulta jotakin festariseuruetta kuskaamassa ollut keikkabussimme kaartoi pihaan ja vei meidät Poriin. Totesimme kuitenkin olevamme levon tarpeessa, joten päätimme käydä laivalla asettumassa taloksi.

Kävi pian selväksi, että artistista pidetään laivalla oikein hyvää huolta. Meistä jokaiselle oli varattu henkilökohtainen premium-luokan hytti ylimmästä kerroksesta. Bäkkärinä toimi sviitti, jonka jääkaappi oli ladattu täyteen herkkuja, joita kelpasi siemailla valtavalla terassilla.
, l
Rentoutumisen jälkeen suuntasimme Kirjurinluodolle katsomaan vanhan esikuvan edesottamuksia. Metallican setti oli rakennettu kädenojennukseksi faneille. Batterylla homma lähti mukavasti liikkeelle. Hetfield ja Trujillo olivat loistoiskussa, mutta Kirka ja Lasse olivat todennäköisesti koululaisten bändikerhon vetäjän painajainen. Yritäpä nyt noinkin ala-arvoisten soittosuoritusten ja toisaalta tuollaisen menestyksen jälkeen vakuuttaa nuori muusikonalku soittotaidon ja harjoittelun tärkeydestä. Viikkoa myöhemmin nähty Madonna käy myös vastaavasta esimerkistä. Tai kuka tahansa Mokoman jäsen. Rokkihommissa ei soittotaito juuri korreloi menestyksen tai ylipäänsä merkittävyyden kanssa.

16-osa basarikompeista viis, hemmetin hauskaa oli. Keikka oli kuitenkin elämys. Lähdimme Enter Sandmanin aikoihin suunnistamaan takaisin laivalle, jossa nautiskeltiin yökerhossa 80-lukulaisista drinkeistä ja metalliklassikoista. Ei hassumpi risteilykokemus!

Keikka-sunnuntai / risteily

Aamu koitti joillekin meistä hyvin nukutun yön jälkeen, joillekin taas ei niinkään. Soundcheckin alkuun saatiin paikalle reilu puolet bändistä, mutta saapuivatpa unikeotkin niin, että ehdimme vetäistä porukalla yhden kipaleen. Vastoin ennakko-odotuksia, puitteet tuntuivat oikein hyviltä.

Täysi mysteeri oli, miten risteilyvieraat jaksaisivat nousta mäiskettä kuuntelemaan edellisen päivän hevi- ja juomamaratoonin jälkeen. Juuri ennen keikkaa sali vielä kumisi uneliaana ja puolityhjänä, mutta alkunauhan pärähdettyä soimaan haamut pelmahtivat jostain paikalle. Ensimmäisen biisin käynnistyessä salissa oli toistatuhatta ihmistä ja lavan edessäkin sellainen määrä innokkaita, että aito livetunnelma oli valmis.

Keikka ei ollut soitannollisteknisesti mikään unelmaveto, mutta fiilispuolella tehtiin taas jonkinlainen ennätys. Jaksamme yllättyä kerta toisensa jälkeen ihmisten innostuksesta ja välittämisestä. Olemme onnekkaita paskaisia.

Lounaan ja saunomisen jälkeen oli aika jättää taakse taas yksi ikimuistoinen viikonloppu. Kiitos jätkät, Maj Karma, Sonispheren ja laivan porukat, kiitos yleisö!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

3.7.2009 Ruisrock, Turku

Vuoden tauon jälkeen oli oikein mukavaa palata Ruissaloon rokkamaan. Sitä emme passipisteen härdelliä aiheuttaessa kuitenkaan tienneet, että keikasta tulisi aidosti ikimuistoinen.

Perjantai-päivänä oli tarjolla minkä tahansa hevifestarin unelmakattaus, ja meidät oli sijoitettu oivallisesti Stone ja Children of Bodomin väliin jättimäisen teltan lavalle. Ymmärsimme jo ennakolta, että tuommoiseen väliin ei auta lähteä löysäilemään. Edes rutiinisuoritus – jos sellaista ylipäänsä on – ei riittäisi mihinkään.

Samassa pytingissä on soitettu hienoja keikkoja Ilosaaressa aiempina vuosina, joten odotukset laitosta kohtaan olivat korkealla. Teltan kaiku on toisaalta hankala akustiikan kannalta, mutta toisaalta se taas pitää massan mölyn kasassa.

Stonen keikan aikana oli hyvä viritellä lavatekniikka huippukuntoon, kun eturivissä oli vain muutamia innokkaita huutelemassa. Terveisiä vaan vakiovieraille! Monitorisoundi oli täydellinen niin volyymin kuin sävyjenkin osalta. Niinpä oli helppo tehdä päätös, että tänään nautittaisiin hyvästä soundista ilman korvatulppia. Pienemmissä klubeissa tuo ei valitettavasti ole useinkaan mahdollista näillä äänenpaineilla ja melussa vietetyillä tunneilla.

Juuri ennen keikkaa haettiin lämpöjä taas kerran potkupallosta, johon osallistui myös muutama Amerikan ihme Neurosiksen porukasta.

Kymmenen minuuttia ennen h-hetkeä teltalta alkoi kuulua järjetön pauhu, jonka tunnistimme lopulta Mokoma-huudoiksi. Tuo tuntui epätodelliselta, kun muutamaa minuuttia ennen oli ollut vetämässä piuhaa lavalla ja halli oli käytännössä tyhjä.

Astelimme lavalle Sleepy Sleepersin soidessa. Pian säestystä antoi myös korvien sointi, kiitos yleisön huumavaan pauhun. Se siitä lavasoundin diggailusta. Juurikaan mistään ei saanut enää mitään selvää, mutta mitä tuosta. Mieluummin mie tuollaista yleisöä kuuntelen kuin jätkien soittoa.

Hurmoksessa mentiin setin alusta loppuun. Olo oli hämmentynyt, etuoikeutettu ja kiitollinen. Odotuksia vastaanotosta ei ollut, koska emmehän me edes ole julkaisseet levyä tänä vuonna. Sellainen illuusio kuitenkin välittyi, että emme me ihan yhden tekevä orkesteri ole ainakaan sille ryhmälle joka teltassa antoi kuulua itsestään. Teltta oli tukossa liepeitä myöten, joten teltan maksimikapasiteetti, 10000 ihmistä pui nyrkkejä ilmaan musiikkimme tahdissa. Näky oli epätodellinen. Lisäksi todistajien mukaan suuri osa porukasta ei 32 Red slotmachineitaliane.net si aggiunge alla sempre piu folta famiglia dei casino online che offrono un bonus senza deposito a tutti i nuovi clienti, grazie alla nuova offerta da 10€ gratis!Oltre infatti alla standard, e gia alquanto vantaggiosa offerta di benvenuto, che consiste un un bonus pari al 320% della somma depositata fino ad un massimo di 160€, 32 Red ha deciso di regalare 10€ di bonus a tutti i nuovi utenti registrati. edes mahtunut telttaan, vaan teltan ulkopuolellakin parveili runsaslukuinen joukko musiikkimme ystäviä. Ajatus on epätodellinen.

Keikan jälkeen taputtelimme toisiamme liikutuksen vallassa selkään. Tekniikan jätkät kertoivat, että Neurosiksen ukot olivat seuranneet keikkaa lavan viereltä. Poistuessaan he olivat ihmetelleet henkilökunnallemme, että ”Is this the best band in Finland?” Tuon häviävän pienen hetken olo oli oikeasti tuollainen. Kiitos Ruisrockin yleisön. Tämä ei unohdu.

Koska keikka oli viikonlopun ainoa, pääsi crewimme halukkaimmat nauttimaan Ruisrockin tunnelmasta koko viikonlopun ajan, päätähtäimenä tietenkin Faith No More, jonka keikka olikin aivan h*lvetin hyvä. Anekdoottina mainittakoon Kuisman seikkailu bäkkärin kaljateltassa. Mies oli innoissaan odottanut koko lauantaipäivän näkevänsä In Flamesin keikan, mutta siinä sitten Joutsarin Jannen kanssa kaljoitellessa ajantaju katosi ja sankarimme kyseli kelloa vasta In Flamesin keikan mentyä ohi. Markkasen Jouni herkistyi lohduttoman tarinan kuultuaan sen verran, että järjesti Kuismalle fanitapaamisen In Flames -basisti Peter Iversin kanssa Soundsin lavan sivuun. Siinä se ilta meni Maja Ivarssonin mikroshortseja ihmertellessä ja jääkiekosta puhuessa. Hauskaa oli että Peter muisti joskus ennen muinoin Provinssin bäkkärillä käymämme kiivaan jääkiekkohenkisen väittelyn, jonka tuolla kertaa Ruotsi voitti numeroin 6-5.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

25.4.2009 Lutakko, Jyväskylä

Kuopion ja Jyväskylän välinen siirtymä oli ehkä kevään ankarin. Nimittäin pilsneriä juotiin, korttia lyötiin ja rähjäiltiin. Matka meni toisin sanoen oikein mukavasti ja sen verran joutuisasti, että Jykylässä ehdimme kevään ensimmäisille terassituotteille. Mikäs siinä, huhtikuinen lauantaipäivä antoi parastaan, joten tulihan siitä ottaa iloliemi irti. Ja yleensä mitä hauskempaa on, sitä kovempi mekkala siitä syntyy. Ehkä tästä, tai jostain muusta syystä porukka jakaantuikin kahtia; tosikkosiipi ja huumorisiipi tahoilleen.

Aikanaan vaapuimme takaisin Lutakkoon äänen tarkasteluun. Se tapahtuma ei ollut ikimuistoinen, toisin kuin rytmiryhmän paluumatkalla saama epäuskoinen kommentti, joka kuului jotenkin: ”Me ajoimme Vaasasta saakka ja jätkät on räkäkännissä!” Ei kai siihen voinut muuta todeta kuin, että varmaan olisitte itsekin jos näin paljon olisitte ryypänneet. Etelä-Karjalan vamppyyrien peruspäivä: yöt valvotaan ja päivät bailataan! Ja tahdon korostaa, että tähän tarinaan ei liity mitään keskenkasvuista juopottelu-glorifiointia. Joskus irrotellaan, toisinaan oikein kunnollakin, mutta hommat pitää hoitaa.

Pienet alkuillan nokoset ja olikin aika käydä ottamassa pienet siivut häkellyttävän perusteellisesta Stam1na-dvd:stä. Hyväksihän se tuli havaittua jo aikaisemmin Saikkulan kotinäytöksessä.

Pitbull Terrorist jäi väliin, vetivät peijoonit niin sähäkän setin, että ei Ma la grande novita di StarCasino sono le Slot Machine s, disponibili dal 3 Dicembre 2012. ehtinyt bäkkäriltä persettään nostaa. Meno oli todistajalausuntojen mukaan ollut erittäin pätevää. Muistaakseni tuo mystinen naamioitu soittajasakkikin oli tyytyväinen sekä omaan, että yleisön suoritukseen.

Ties monetta kertaa nousimme Lutakon lavalle, mutta minkään asteisia kyllästymisen merkkejä ei naamoillamme näkynyt. Päinvastoin! Innostuksesta kasvot kiiltäen jumppasimme itsemme lavalle, eikä yleisökään mitenkään pitkästyneeltä vaikuttanut. Kevään aikana vakiintuneella setillä mentiin, pientä vaihtelua toi sentään mestari ”Hyyryläisen” organisoima lavatarjoilu, jossa oli Markonkin juomatottumukset otettu hienosti huomioon. Tosin Santtu taisi bailata Markon hedelmädrinkin välittömästi kumoon.

En muista minkä ihmeen älynväläyksen johdosta päätimme sekoittaa pakan oikein tosissaan toiseen encoreen mentäessä. Tapahtui seuraavaa. Kappaleeksi valikoitui Viholliset. Rumpuihin loikkasi Tuomo, Santtu ja Marko kitaroihin, Kuisma ”lauloi” vappupillin läpi ja meikämaniska tutustui basismin saloihin.

Siitä miulla ei ole mitn hajua kuinka täyteläinen ja tasapainoinen suoritus oli, mutta olipahan hauskaa, oikein hauskaa! Se sitten ei ollut ollenkaan hauskaa kun Hyrski jyräytti lavaloikkansa suoraan lattiaan. Hurja hyppy, onneksi ei käynyt kuhmua pahemmin, miehen sekavuustilakaan ei poikennut mainittavimmin normaalista.

Jälkilöylyt bäkkärin saunassa ja Infernoon. Siinähän se sitten olikin. Kiitos Jyväskylä, taas kerran.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.