Treeniblogi 2008-09

Tuomo kirjoitti:

Muutamassa kohdassa Jannelle iskee vakava larsistinen rummutushäiriö, ja kaikkiaan kuulostamme toisinaan bändikoulun pahimmalta painajaiselta.

Tuohon kun vielä yhdistää allekirjoittaneen hammetiaanisiin mittoihin yltävän soiton epätarkkuuden niin ajoittain kuulostamme todella sympaattiselta… Ei sillä, hyvei biisei!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

26.7.2009 Sonisphere-risteily, Pori-Helsinki

Välipäivä-lauantai / Sonisphere

Meidät oli buukattu Sonisphere-risteilyn yökerhobändiksi. Keikkamme oli kuitenkin vasta sunnuntaina varhain iltapäivästä, joten meille jäi kokonainen päivä laatuajan viettoon hyvien ystävien kanssa. Onneksi meidän ei kuitenkaan tarvinnut yrittää viihtyä aivan keskenämme, sillä meille oli järjestetty pääsyliput seuraamaan Metallicaan bändin 65000 läheisimmän kaverin kanssa.

Sonispheressä esiintyi myös Mastodon, joka on ainakin Santun ja Jyrkänen69:n lempparibändejä. Sitä ei kuitenkaan ehditty näkemään, sillä Harjavallan paikallishotellin terassilla oli niin hyvä meininki. Lopulta jotakin festariseuruetta kuskaamassa ollut keikkabussimme kaartoi pihaan ja vei meidät Poriin. Totesimme kuitenkin olevamme levon tarpeessa, joten päätimme käydä laivalla asettumassa taloksi.

Kävi pian selväksi, että artistista pidetään laivalla oikein hyvää huolta. Meistä jokaiselle oli varattu henkilökohtainen premium-luokan hytti ylimmästä kerroksesta. Bäkkärinä toimi sviitti, jonka jääkaappi oli ladattu täyteen herkkuja, joita kelpasi siemailla valtavalla terassilla.
, l
Rentoutumisen jälkeen suuntasimme Kirjurinluodolle katsomaan vanhan esikuvan edesottamuksia. Metallican setti oli rakennettu kädenojennukseksi faneille. Batterylla homma lähti mukavasti liikkeelle. Hetfield ja Trujillo olivat loistoiskussa, mutta Kirka ja Lasse olivat todennäköisesti koululaisten bändikerhon vetäjän painajainen. Yritäpä nyt noinkin ala-arvoisten soittosuoritusten ja toisaalta tuollaisen menestyksen jälkeen vakuuttaa nuori muusikonalku soittotaidon ja harjoittelun tärkeydestä. Viikkoa myöhemmin nähty Madonna käy myös vastaavasta esimerkistä. Tai kuka tahansa Mokoman jäsen. Rokkihommissa ei soittotaito juuri korreloi menestyksen tai ylipäänsä merkittävyyden kanssa.

16-osa basarikompeista viis, hemmetin hauskaa oli. Keikka oli kuitenkin elämys. Lähdimme Enter Sandmanin aikoihin suunnistamaan takaisin laivalle, jossa nautiskeltiin yökerhossa 80-lukulaisista drinkeistä ja metalliklassikoista. Ei hassumpi risteilykokemus!

Keikka-sunnuntai / risteily

Aamu koitti joillekin meistä hyvin nukutun yön jälkeen, joillekin taas ei niinkään. Soundcheckin alkuun saatiin paikalle reilu puolet bändistä, mutta saapuivatpa unikeotkin niin, että ehdimme vetäistä porukalla yhden kipaleen. Vastoin ennakko-odotuksia, puitteet tuntuivat oikein hyviltä.

Täysi mysteeri oli, miten risteilyvieraat jaksaisivat nousta mäiskettä kuuntelemaan edellisen päivän hevi- ja juomamaratoonin jälkeen. Juuri ennen keikkaa sali vielä kumisi uneliaana ja puolityhjänä, mutta alkunauhan pärähdettyä soimaan haamut pelmahtivat jostain paikalle. Ensimmäisen biisin käynnistyessä salissa oli toistatuhatta ihmistä ja lavan edessäkin sellainen määrä innokkaita, että aito livetunnelma oli valmis.

Keikka ei ollut soitannollisteknisesti mikään unelmaveto, mutta fiilispuolella tehtiin taas jonkinlainen ennätys. Jaksamme yllättyä kerta toisensa jälkeen ihmisten innostuksesta ja välittämisestä. Olemme onnekkaita paskaisia.

Lounaan ja saunomisen jälkeen oli aika jättää taakse taas yksi ikimuistoinen viikonloppu. Kiitos jätkät, Maj Karma, Sonispheren ja laivan porukat, kiitos yleisö!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.