Etusivu uusiksi – Mokoma.com siirtyy nykyaikaan

Mokoma.com uudistuu merkittävästi uuden 7.0. versionsa myötä. Sivuston julkaisujärjestelmä on laitettu kokonaan remonttiin, ja uusi sivusto on rakennettu rautaisen ammattilaisen avustuksella internetin suosituimman ja ilmaisimman blogialustan, WordPressin päälle. Uusi mokoma.com-sivusto hyödyntää blogitoimintojen lisäksi suosituimpia internetin tarjoamia sosiaalisen median julkaisukanavia, ja näin ollen mahdollistaa aikaisempaa monipuolisemman interaktiivisuuden bändin ja fanien kesken.

– Uuden sivuston myötä sekä bändin että fanien user experience paranee huomattavasti. Ainakin luulisin niin, kommentoi orkesterin kakkoskitaran soittamisen ohella sivuston konseptisuunnittelusta vastaava Kuisma Aalto itsevarmasti.

Parempi päivitettävyys, enemmän sisältöä laadun kustannuksella?

Digimateriaalin – niin laillisen kun laittomankin – levittäminen verkossa on vuoden 2010 alkaessa entistä helpompaa. Olemassa olevien sosiaalisten verkkopalvelujen hyödyntäminen täysipainoisesti on viestintästrategisesti huomattavasti järkevämpää kuin omien julkaisukanavien raskas kehitystyö. Mokoma onkin uuden mokoma.com-sivuston lisäksi aktivoinut mm. Flickr-kuvapalvelun, jota orkesteri päivittää liki kaikkien “muusikoiden” voimin mobiilisti nk. kamerakännyköillä. Lisäksi hiljattain Mokoman käyttöönottama Facebook-palvelu sopii mekaniikkansa ja käytön helppoutensa puolesta hyvin karjalaiselle luonteenlaadulle.

– Miusta on hienoa, että ATK:sta löytyy palvelu, jossa kaikki asiat ajatellaan ääneen ja kaikkea kommentoidaan ihan alvariinsa, Aalto spekuloi.

– Aikaisemman sivuston yksi keskeinen ongelma on ollut päivittämisen hankaluus, kun meitä nörttejä on bändissä vain kaksi. Mutta uusien ja helppokäyttöisten nettityökalujen avulla humalaisempikin basisti pystyy päkertämään henkisen tuotoksensa julki vaikkapa keikkabussin korttiringin erätauolla, Aalto heittää lennosta.

Asiakaskohtaaminen on KING!

Internetin yhteisöllisten palvelujen hyödyntäminen bändin viestinnässä on erittäin merkityksellistä. Vaikka orkesterin sivusto olisikin kävijämäärissä mitattuna oikein suosittu, mahdollistaa sosiaalisen median tiedonjakomekaniikkojen hyödyntäminen entistä kattavamman, mutta samalla henkilökohtaisemman asiakaskohtaamisen.

– Kaikesta digidigistä huolimatta hienoin asiakaskohtaaminen on kuitenkin edelleen se mikä tapahtuu IRL, eli livekeikat. Kaikki siis joukolla Mokoman keikalle bailaamaan, viihdearvo on taattu puolin ja toisin, Aalto hehkuttaa liki viimeisillä voimillaan.

Fanit mukaan kollektiivisen yhteiskirjoittamisen pariin

Mokoma.comin blogipostauksia voi kommentoida myös anonyyminä, mutta faneja palvellakseen bändi jakaa myös henkilökohtaisia käyttäjätunnuksia aktiivisimmille ystävilleen. Tällä tavalla orkesterin musiikin ja elämäntavan ymmärtäjät pääsevät helposti kommentoimaan orkesterin julkaisemia päiväkirjoja, raportteja ja uutisia henkilökohtaisella nimimerkillään. Lisäksi pitkäaikaisia faneja rohkaistaan muistelemaan ja kommentoimaan erityisesti vanhoja päiväkirjamerkintöjä, joita orkesterin 10-vuotisen historian aikana on kertynyt yli 1500 blogipostauksen verran.

– Uskoisin, että kummallekin… ei kun siis useammallekin Mokoma-fanille joku bändin keikoista on jäänyt mieleen jostain erityisestä syystä. Onko se sitten se ensimmäinen keikka jolloin bändi teki lähtemättömän vaikutuksen – hyvän tai huonon, vai onko mosh-pitistä löytynyt peräti se oikea, Aalto aprikoi romanttisena.

Käyttäjätunnus anotaan modernisti sähköpostitse

Käyttäjätunnushakemus lähetetään sähköisesti yhtenä kappaleena osoitteeseen seittimestari(ät)mokoma.com, ja hakemuksessa kerrotaan oikea nimi, sähköpostiosoite, haluttu käyttäjätunnus sekä perustelu miksi ihmeessä hakija haluaa kommentoida Mokoman seikkailuja omalla nimimerkillään.

– Naureskelemme porukassa perusteluille, ja arvioimme sitten naurun määrän ja luonteen perusteella kirjoittajan sopivuuden Mokoman pyhimpään yhteisöön, Aalto jatkaa matkaa ja kikkailee mennessään.

Kommentit

30.11.2009 20:15 / Vieras

No jopas! On sitten uudistuttu ihan isomman kaavan mukaan, hyvältä näyttää! Hakukin toimii. Ja katso, Google readerkin näköjään jopa tykkää tästä. Peukkua ylöspäin!

1.12.2009 09:09 / Vieras

Parasta. Pirusti kyllä helpottaa nykyään sivujen päivitystä facebookit, flickerssit ym. kikkelsit. Kännykkä käteen ja koodia maailmalle.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Top-5 / Tuomo

1. Stam1na: TBA (levyt 2010)
2. Slayer: World Painted Blood (cd)
3. Kuisma Aalto (konseptisuunnittelijat)
4. Joonas Brandt (taiteilijat)
5. “I had no choice” (sloganit)

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Versiohistoria

www.mokoma.com v7.1
Tekijät: Kuisma Aalto, Janne Remes 2010

www.mokoma.com v7.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Janne Remes 2009
Leiska

www.mokoma.com v6.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Tuomo Saikkonen 2007
Leiska

www.mokoma.com v5.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Tuomo Saikkonen 2006
Leiska

www.mokoma.com v4.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Tuomo Saikkonen 2004
Leiska

www.mokoma.com v3.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Tuomo Saikkonen 2003
Leiska

www.mokoma.com v2.0
Tekijät: Kuisma Aalto, Tuomo Saikkonen 2001
Leiska

www.mokoma.com v1.0
Tekijät: Juha Javanainen, Tuomo Saikkonen 1999
Leiska

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Terveisiä Nosturin baarin terassilta. Tämä on nykyaikaa!

Treenattiin eilen muutama tunti ja uusien biisien lista kasvoi taas kahdella sävelmällä. Marko lähetti viime viikolla sähköpostiin työnimi Ameriikan metallin, jossa saa sahata niin perkeleesti, grindata and. Laulu on kuitenkin melodinen. Biisi oli perussovitukseltaan rivimiehille räätälöity, joten otimme biisin haltuun pikavauhtia. Kuisman pöytälaatikosta löytyi vinksahtanut melodian pätkä, josta kehkeytyi oiva c-osa. Työtähän kappale toki vielä vaatii, mutta runko on kasassa.

Santtu joutui poistumaan kesken kaiken ravitsemaan viinanälkäisiä helsinkirokkareita. Me muut tartuimme Kuisman jo tovi sitten esittelemään heviballadiin. Alkuunsa Testament-tyyppinen linkuttelu aiheutti hiukan vaivautunutta pyörimistä, koska tuon tyyppinen ilmaisu ei näistä betoniranteista irtoa kaikkein luontevimmin. Muutamaa säröpedaalin painallusta myöhemmin kappale kuitenkin avautui muotoon, joka alkoi tuntua aidosti hyvältä. Sävelykuluthan ovat oikein kauniita, kuten Kuisman kappaleissa aina. Biisi on aivan alkutekijöissään, mutta draft-listalle pääsee tämäkin, ilman muuta. Työnimeksi muotoutui Sisäinen, ei julkinen.

Nyt lähdetään Viitasaareen!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

30.1.2009 Hullu Pohjola, Kemi

Edessä oli hartaasti odotettu työn ja huvin mitä parhaiten yhdistävä viikonloppu. Ennen reissun työosuutta olimme kuitenkin bailanneet junassa ankarasti yön pikkutuntien puolelle. Tällä kertaa se oli itselleni erityisen helppoa, sillä juna liikahti Tampereen asemalta puolilta öin. Helsingistä asti junassa istuneet pitivät kuitenkin huolta siitä, että reipas skimbaturistitunnelma oli valloillaan junaan noustessani.

Tuliaispullon tyhjentämisen ja muutaman tunnin unien jälkeen löysimme itsemme Kemin asemalta kasailemasta soittokamppeita junan rahtivaunusta taksin peräkonttiin. Tavaraa ja porukkaa oli paljon, mutta tyhjän puheen tuottamaa meteliä kuultiin kummallisen vähän. Tämä ei johtunut yömyssyistä, vaan Santun ja koko teknisen henkilökuntamme poissaolosta. Konduktöörin mukaan juna oli lähdössä kolmen minuutin kuluttua, eikä odottaisi pommiin nukkuneita. ”Ei sitten tullut mieleen herättää!”, kuului konnarin kommentti pohjoisen vittumaiseen sävyyn. No ei tullut mieleen. Kiertuedamager Hyrkäs otti puhelun ja samalla herätti Santun, jonka lähtönopeus hytistä oli ilmiömäinen. Basisti ilmestyi rikostovereineen vaunun ovesta muutamaa sekuntia ennen junan lähtöä. Nopeasti tapahtuu arkirutiineja vastuullisesti hoitavien aikuisten henkinen siirtyminen pommiin nukkuviksi rokuiksi.

Kemissä oli ruhtinaallisesti aikaa tapettavaksi. Niin oli univelkaakin. Päiväunet jäivät kuitenkin yritykseksi, kun hyvissä ajoin nukkumaan mennyt toveri Aalto muutti hotellihuoneemme etäkonttoriksi ja hoiteli bisneksiään kuuluvalla äänellä koko päivän. No, jäipähän aikaa hengailla Kemin kaupungissa, jossa emme ennen olleet bändin kanssa vierailleetkaan. Yksityishenkilönä paikka oli tosin tullut jossain määrin tutuksi lapsuuden reissuilla.

Lopulta koitti soundcheckin aika, jossa pääsimme tutustumaan meille järjestettyyn backlineen. Kitaravahvistinosasto oli tuttua Marshall-laatua, mutta rummut edustivat nuorisotalon treenikämpiltä tuttua aloittelijan puhkisoitettua settiä. Mutta mikäs siinä, ammattipelimanni soittaa vehkeillä kuin vehkeillä.

Treenaaminen oli jäänyt vähälle, joten soitimme checkissä käytännössä koko setin läpi. Soitto alkoi maistua jatkuvasti paremmin.

Keikkaa ennen saunoimme yökerhon kellarissa väsymyksen hitoille. Erityiskiitos odottelun sujuvuudesta kuuluu henkilökunnalle, joka piti meistä oikein hyvää huolta. Ei meiltä mitään puuttunut.

Nousimme lauteille vailla ennakko-odotuksia. Tunnelma väreili kuitenkin siihen malliin, että hyvää oli tiedossa. Porukka oli lähellä ja innokasta, joten meininki kohosi pian korkealle, vaikka maitohapot meinasivat hetkittäin hiipiä ranteeseen. Keikasta muotoutui lopulta erinomainen, vaikka paikan akustiikka olikin peilikattojen takia aika raju. Eipä tuo siinä eturivissä kaatuilleita tainnut haitata.

Keikan jälkeen viihdyimme vielä tovin alakerran bäkkäritiloissa tyhjää nauramassa, kunnes oli aika vetäytyä huilille. Seuraavana aamuna oli tiedossa tiukka siirtymä Levin hiihtokeskukseen.

Kommentit

23.11.2009 23:21 / -R-

Myös eturivin henkisen hyvinvoinnin kannalta peilikatto oli aika huono ratkaisu. Eipä sitä ollut aikaisemmin tajunnut, kuinka urpolta sitä on näyttänyt siinä eturivissä möllöttäessään kaikki nämä keikat. Sori, sedät.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.