Mokoma – Sydänjuuret

Metalliorkesteri Mokoma julkaisee seitsemännen studioalbuminsa ”Sydänjuuret” 24. maaliskuuta. Albumin on tuottanut Janne Saksa, jonka rautaista osaamista on aikaisemmin kuultu yhtyeen läpimurtolevyillä ”Kurimus” ja ”Tämän maailman ruhtinaan hovi”. ”Sydänjuuret” on äänitetty viime syksyn ja kuluvan talven aikana Sound Supreme -studiolla Hämeenlinnassa. Albumin on miksannut Mokoman luottopakki Miitri Aaltonen.

Mokoman kultalevykokoelma sai hiljattain täydennystä, kun marraskuussa 2007 julkaistu ”Luihin ja ytimiin” ylitti 15 000 myydyn kappaleen rajan. Vuonna 2006 julkaistun ”Kuoleman laulukunnaat” -albumin lisäksi kultarajan ovat ylittäneet 5 000 kappaleen myynnillä ”Viides vuodenaika” -EP (2006) sekä livetaltiointi-DVD ”Mokoma DVD” (2004). Kaikki edellämainitut julkaisut ovat olleet Suomen virallisen listan ykkösiä omissa kategorioissaan.

Maaliskuun lopussa julkaistava ”Sydänjuuret” alkoi hahmottua vuosi sitten, kun laulaja Marko Annala vetäytyi Näsijärven rannalle korpimökkiin säveltämään. Vankaveden talvisissa rantamaisemissa syntyi paljon uutta materiaalia, ja Annala kuvailee mökillä online casino vietettyä aikaa ”yhdeksi hienoimmista reissuista ikinä”.

Metsän keskellä alkunsa saanut ”Sydänjuuret” kertoo rakastavasti kotimaamme arvoista ja perinteistä, mutta ilman kiihkoilua.

“Välillä on tunnelma iloinen kuin juhannuksena, välillä masentunut kuin kesken pimeimmän vuodenajan. Minun Suomeni ei ole objektiivisesti tarkkaillen yhtään sen tärkeämpi paikka kuin mikään muukaan maa, mutta rakkain juuri minulle”, Annala kertoo.

Onko siitä tullut leso 2010 -kiertue

1.4. Lappeenranta, Wiltsu
2.4. Kokemäki, Stadium Live Club
3.4. Lahti, Finlandia-Klubi
9.4. Mikkeli, Bar & Night Vaakuna
10.4. Tampere, Pakkahuone
16.4. Seinäjoki, Rytmikorjaamo
17.4. Kaustinen, Konsta
22.4. Pori, Bar Kino
23.4. Turku, Klubi
24.4. Kouvola, House Of Rock
30.4. Helsinki, Tavastia
1.5. Jyväskylä, Lutakko
7.5. Forssa, Bar 54
8.5. Oulu, Club Teatria
14.5. Varkaus, Z-One
15.5. Joensuu, Karjalatalon Kellari
21.5. Kuopio, Henrys Pub
22.5. Kuopio, Henrys Pub
28.5. Imatra, Osmos Cosmos Bar
29.5. Helsinki, Nosturi

Kommentit

27.01.2010 14:22 / Vieras

Onko tuo Kokemäen keikka ikärajaton?

27.01.2010 14:26 / hhakkinen

Noniin! Näitä uutisia oltiinkin jo odoteltu kärsimättöminä ja katso! Siinä ne nyt ovat! Ja nyt pitää vielä malttaa melkein kaksi kuukautta…

Onko muuten suunnitelmissa “ennakkomaistattaa” tätä levyä missään medioissa tjms.?

27.01.2010 14:29 / Tuomo

Kokemäen klubi näyttäisi olevan yökerho, eli K-18.
Julkaisuviikolla kannattanee väistellä medioita, mikäli haluaa kuunnella albuminsa “neitseellisesti”. Sinkkuja tms. ei ole tulossa.

27.01.2010 14:32 / Vieras

Voi harmi, oiskos ikärajattomia keikkoja Satakunnassa tulossa?

27.01.2010 15:01 / Kuisma

Tuossa on nyt keväälle sovitut keikat. Onkos siellä Satakunnassa mitään hyvä kesäfestareita alaikäisille?

27.01.2010 15:40 / Vieras

Oulun Club Teatrian keikka näyttäis olevan K-18. Onko tämä ihan pysyvä ja vahvistettu tieto? Ei sillä, etten itte pääsis sinne, vaa ku naisystäväki haluais tulla kuuntelemmaa teitä livenä 🙂

27.01.2010 16:17 / Vieras

Pelastitte miun päivän ihan totaalisesti näillä kauan ja hartaasti odotetuilla uutisilla. Vitti, kiitos! Parhautta.

27.01.2010 16:22 / Kuisma

Kannattaa varmistaa sisäänpääsyrajoitukset suoraan keikkapaikoilta. Me vaan tullaan sinne skulaamaan, vaikka toki olisi kiva myös myydä lippuja ovella 🙂

27.01.2010 16:26 / Vieras

Esimerkiksi Harjavallassa järjestettiin viimevuonna Karmarock 🙂 Itse asun Kokemäellä joten mitä lähempänä sen parempi. Muista en tiedäkkään..

27.01.2010 17:42 / HollowOne

Kyllä mäntistö ainakin viime kesänä Karmarockissa laittoi jalalla koreasti ja komeasti vielä. Kaksi kuukautta pitäisi vielä malttaa odottaa! Tätä jo aiemminkin kysyttiin toisaalla mutta vastausta ei silloin tainnut tulla, elikä julkaistaanko Sydänjuuret ainoastaan CD-tallenteena vai onko vinyyliä myös odotettavissa?

27.01.2010 17:44 / Tuomo

Hollowone, ihan vain meidän kesken: vinyyli on tulossa. Formaateista tiedotetaan virallisesti syssymmällä.

27.01.2010 19:28 / Vieras

Minkä näköset ikärajat kautisella konstassa? Vai onko kenties ollenkaan? 7

27.01.2010 19:59 / Costi

Aiai miten mahtavaa kun näkee Mokoman Varkaudessa, ja seuraavana viikonloppuna kahdesti Henkassa. Kyllä siinä ihminen viihtyy. Nyt sitten odotellaankin biisilistaa & kansikuvaa, ja tietysti levyä itseään.

27.01.2010 20:14 / Mobiilivieras

Sydänjuuret kuulostaa vähän iskelmäalbumin nimeltä, mutta uskon sisällön olevan täyttä timanttia! Pakkiksella nähdään!

29.01.2010 08:28 / Vieras

Milläs perusteella Kuopiolaiset saa nauttia tästä kulttuuriteosta kahtena peräkkäisenä päivänä…?

29.01.2010 12:01 / Marko

Kuopion Henry’s Pub on niin pieni paikka, että siellä on syytä soittaa kahtena iltana peräkkäin. Näin olemme tehneet ennenkin ja tavan hyväksi havainneet.

29.01.2010 23:06 / Vieras

Tuolla fooruminki puolella ku asiaa pyörittelin, niin kansi herättää ristiriitaisia tuntemuksia. Toisaalta värimaailma yms. jälleen pirun tyylikäs, mutta toisaalta ehti jo odottaa seuraavaa “Mokoma-hahmoa” kannessa… No, vaihtelu virkistää. Kannet kuitenkin lienee Pirisen tekosia ainaki tyylistä päätellen? Musaa ku vielä pääsee arvioimaan niin aijai 🙂

30.01.2010 02:22 / -R-

Jahas, näyttää siltä, että tulee taas Suomen yölliset rautatieasemat tutuiksi 😀

31.01.2010 14:02 / Vieras

Ehin jo ennakkotilaamaan levykauppax.fi:stä levyn ennakkoon ja nyt sinne oli ilmestynyt Sydänjuuret-deluxe pari euroo kalliimmalla. Mitä tää deluxe-paketti sisältää? Missasinko jotain oleellista?

31.01.2010 15:15 / Marko

Tuo Deluxe on sama levy pakattuna muovin sijasta pahviin. Lisäksi Deluxessa on hieman komeampi kansi, jos sattuu pitämään hypistelystä. Kohokuviota ja niin pois päin. Molemmissa on tismalleen sama sisältö ja vihkonenkin aivan saman kokoinen, joten etköhän sinä tuolla normiversiollakin pärjää.

Näistä julkaisumuodoista tulee piakkoin tänne tarkempaa selvitystä jahka legendaarinen joku ehtii uutisen muotoilemaan.

2.02.2010 12:36 / AnimalBones

No pentele vieköön, kuullostaapa tämä uutinen hyvältä! Varsinkin se että vinyyliä pukkaa. Kiitos teille siitä jampat. Pari kuukautta pitäisi vielä kärvistellä.

Tulee tosta kannesta mieleen KT:n Ukonhauta-kirja, siinä on saman idea. Kirja on tullut aiemmin, joten ei voi välttyä siltä että idea on jotenkin “kulunut”. ;o) Onko noilla sama suunnittelija? Niin ja mitä biisejä levylle tulee?

2.02.2010 12:58 / Tuomo

Animalbones, biisilistaa mietitään vielä. Luultavasti 12/16 äänitetystä biisistä on mukana. Kansi ei kokonaisuudesta irroitettuna tosiaan räjäytä tajuntaa. Sisäsivujen graafisesti hyvin rikas maailma kuitenkin huusi juuri tällaista kantta. Visio auennee, jahka läpyskä on kourassa. Julkaisemme biisilistan ja mahdollisesti myös otteita sisäsivuista hiukan tuonnempana.

4.02.2010 16:56 / Soppa

Rohkea päätelmä tulossa olevasta eepeestä lienee todiste meedion kyvyistäni? Vai mitä meinasitte neljällä biisillä tehdä?

5.02.2010 16:39 / Marko

Soppa: Tuomo ensinnäkin hieman hätäisesti kommentoi leyn mittaa ennenkuin mitään on sovittu. Levyllä voi myös hyvinkin olla 11 biisiä. Oli niin tai näin, pudokkaat ovat niin matskuu kamaa, että päätynevät jollekin julkaisulle toki.

16.02.2010 20:55 / Vieras

Onko Joensuun keikka ikärajaton?

17.02.2010 22:23 / Vieras

Olikos tuossa vinyylin mukana tosiaan se mp3 latauslipuke kuten Stamp1oilla vaiko olenko lukenut väärin, kun en mistään enää löydä mainintaa asiasta?

19.02.2010 10:24 / Tuomo

Vinyylin mukana tulee mp3-latauslipuke. Laitettiin innostuspäissämme formaatteja vähän uusiksi. Levystä tulee nyt myös kirjaversio. Esittelemme nämä perusteellisemmin luultavasti ensi viikon alussa.

21.02.2010 04:27 / Vieras

Toivottavasti levystä saataisiin jonkinsortin digitaalista painosta. Enkä puhu nyt mistään mp3-maailmalle-ja-rahat-kotiin, vaan sanoituksineen kaikkineen hyvällä laadulla. Fyysisellä levyllä valitettavasti en tee mitään.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Rivimies muistelee, osa 1: Seitsemäs albumi ja uusvanha tuottaja

Palasimme parin albumin tauon jälkeen hovimiksaajamme Aaltosen Miitrin tuotannosta Janne Saksan hoteisiin Hämeenlinnan Sound Supreme –studiolle. Syitä siirtoon oli ainakin kaksi: logistiikka ja taiteelliset tavoitteet.

Hämeenlinna sijaitsee sopivasti bändin jäsenten kotikaupunkien Helsingin ja Tampereen välissä, joten matka keskeisestä sisävesikaupungista ja syrjäiseltä rannikolta studiolle oli suunnilleen samanmoinen. Näinkin epärock näkökulma alkaa tuntua ihan mielekkäältä seitsemättä albumia tehtäessä.

Taiteellisella puolella tavoitteet olivat tietenkin epämääräisempiä. Miitrin kanssa homma on aina toiminut hienosti, joten amerikkalainen ei olisi nähnyt siirtoa perusteltuna – don’t fix it if it ain’t broken. Yhtyeemme on kuitenkin aina elänyt muutoksesta, joten jokaista uutta kokonaisuutta suunniteltaessa meillä on sisäsyntyinen tarve muuttaa jotakin. Kiertueilla muutamme vähintään keikkarupeaman otsikon parinkymmenen keikan välein, myös settilistaa on muokattu taajaan.

Saksan Janne on vanha tuttavuus 90-luvun alun metalliskenestä. Mies tuli tutuksi, kun vaihdoin oman bändini Mind Riotin demokasetin Jannen Sancnity-yhteen nauhaan. Musiikillinen samanmielisyys tuli selväksi heti alkuun, vaikkakin laadullisesti Sancnity tuntui olevan valovuosia edellä. Studiossa kitaroita soitellessa palauttelin mieleen Omnious Visionin riffin. Helppo homma, 19 vuoden jälkeenkin.

Myös henkilökemiat tuntuivat natsaavat. Vaihdoimme parit keikat ja vaihtelimme bändiemme tuotoksia seuraavan parin vuoden aikana. Hauska sattumus on myös se, että muistaakseni tapasimme Kuisman kanssa ensimmäisen kerran Sancnityn keikalla eturivissä. Eipä siellä juuri muita ollutkaan. Eturivistä Mokoman takariviin.

Yhteydenpidossa seurasi vuosikymmenen hiljaisempi vaihe, joka päättyi vuonna 2002, jolloin tarvitsimme demolle äänittäjää. Hakusessa oli parin rokimman levyn jälkeen paluu omille musiikillisille juurille metallisempaan ilmaisuun. Joku korviin kantautunut Saksan äänittämä demo vakuutti niin, että päädyimme tallentamaan Kurimuksen demon Hämeenlinnaan Sound Supremelle.

Mokoman uusi soundi löytyi Jannen avustuksella, joten yhteistyö jatkui parin albumin verran. Muuten olisimme jatkaneet pidempäänkin, mutta aikataulut eivät enää osuneet yksiin Kuoleman laulukunnaiden tekovaiheessa. Toisaalta hyvä niin, koska Miitri loihti omasta mielestäni tuotantomme kestävimmän ja tykeimmän soundimaailman juuri tuolle albumille.

Kahden Miitrin kanssa tehdyn levyn jälkeen yhtyeen kollektiivinen levoton sielu kaipasi jälleen muutosta. Saksan kanssa hommat tuntuivat jääneen vähän kesken, kun yhteistyömme taukosi Tämän maailman ruhtinaan hovin jälkeen.  Nyt oli tullut luonteva hetki jatkaa tuota taivalta. Muita tuottajia emme edes harkinneet vakavasti, vaikka joitakin nimiä pudoteltiinkin. Päätöksentekoa tukivat myös Sound Supremen viihtyisät päivänvalolla (!) varustetut studiotilat.

Saksa on Mokomalle sopiva tuottaja, koska hänen musiikillinen historiansa on tärkeimmiltä osin hyvinkin samanlainen kuin meillä. Sancnityn varhaisiin vaiheisiin kuului death metal, mistä on suuri apu kommunikoinnissa. Kaikki tietävät mistä on kysymys, kun soundiin halutaan hitunen ”Mental Funeralia”.  Ennen popahtaviin puhtaisiin lauluihin siirtymistään nuori Janne Saksa ilmaisi itseään örisemällä. Tästä varhaisesta kokemuksesta on arvaamatonta hyötyä, kun Marski hakee oikeita sävyjä laulukopissa. Sittemmin Saksa on kunnostautunut jopa palkittujen iskelmien säveltäjänä, joten ymmärrystä myös melodisemmalle ilmaisullemme löytyy. Iskelmäbändihän me kai nykymittapuun mukaan jo olemme.

Kommentit

15.03.2011 18:58 / Vieras

Googlasin tietoa Sancnitystä ja löysin tän. Tykästyin ko. bändiin joskus teininä kuultuani sitä Metalliliitosta, levyä en koskaan saanut hommatuksi. Oispa kiva kuulla sitä, jos jostain löytyy!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

MarQ kirjoitti:

mutta mitä tarkottaa “osatuottajavastuu”? tekkeekö hää vaan tän esituotantovaiheen ja joku muu hyppää tuottajan palleille ite albumin äänityksiin?

Tietovuotoni edellisessä merkinnässä aiheutti kysymyksiä ja hiukan vääriäkin oletuksia blogin kommenteissa. Siis täsmennetään:

Muistaakseni kaikilla levyillä Mokoma on nimetty tuottajaksi yhdessä miksauspöydän takana istuneen jampan kanssa. Siitä tämä arvoituksellinen “osatuottaja” -termi. Käytännössä osatuottaja osallistuu jossain määrin kaikkiin tuotantovaiheisiin esituotannosta miksaukseen.

Tuottaja tai osatuottaja ei välttämättä ole vastuussa miksauksesta käytännössä, ja näin todella on tällä kertaa. Joku ehti toivottaa tervetulleeksi soundimaailman vaihtumisesta, mutta jossain määrin parin viime levyn linja jatkuu. Miitri Aaltonen tulee nimittäin miksaamaan myös tämän rakenteilla olevan albumin. Saksan Jannen valinnat äänitysvaiheessa toki vaikuttavat sointiin, mutta kuinka paljon? Se kuullaan keväämmällä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

15.8.2009 Jyväskylä Rock, Jyväskylä

Aamuvirkku-Kuisma yritti potkia revohkaa liikkeelle jo hyvissä ajoin ennen puolta päivää, jotta ehtisimme pyörähtää Jyväskylässä asioilla ja asiattomuuksilla. 500 puhelinsoittoa ja kaksi tuntia myöhemmin Santtu lampsi kymmenhenkisen porukkamme viimeisenä bussiin. Niinpä soitimme Tokolan hoitamaan plektra- ja piuhaostoja. Kävelykadun terassit jäivät tältä erää väliin.

Jyväskylässä odotti likimain Sakara-festival. Meidän jälkeemme siellä kuultaisiin keikat vielä Diablolta ja Stam1nalta. Voi luoja, mitkä after ski -mahdollisuudet. Ne kuitenkin jätettiin käyttämättä, sillä oma keikkamme olisi ohi kahdeksalta. Siitä ehtii vielä hyvin kotivelvotteiden ääreen.

Jyväskylässä porukkaa oli paikalla mukavasti, ja myös pittikoulutus oli saatu järjestettyä henkilökunnalle. Tästä oli osoituksena välillä valtavaksi levinnyt mylly yleisön keskellä. Lähdimme soittamaan vuoden viimeistä keikkaa haikein mielin, ja kieltämättä ajatus meinasi karkailla kesken keikan. Setin viimeisenä biisinä soitettiin tuttuun tapaan Ammuvainaa, jonka lopussa nähty nyrkkimeri olisi voinut saada herkemmän jätkän herkistymään.

Keikkavuosi on ollut poikkeuksellisen hauska. Ukot ovat olleet fyysisesti ja henkisesti niin hyvässä kunnossa, että Mäntti-porukassa liikkuminen on ollut suurin ilo.

Myös tekniikan jätkät ovat hoitaneet leiviskänsä, kuten huippuammattilaiset vain voivat – taidolla ja hyvässä hengessä. Miitri “Korkea-Ahon ukko” Aaltosen ollessa miksauspöydän takana voi luottaa siihen, että bändi soundaa juuri niin hyvältä kuin paikan tekniikka ja soittajien taitotaso vain sallivat. Miitrillä on myös valtava merkitys live-Mokoman tuottajahahmona, jolta kuulemme jokaikisen keikan jälkeen erittäin korkealle arvostamamme palautteen. Miitrin ollessa estyneenä paikan ottaa Tero “Marenki” Hölttä, johon myös luotamme kuin vuoreen. Kimmo “Kreisi Kavan” Koskinen, eli KK on vastannut monitorisoundistamme nyt kahden keikkavuoden ajan. KK:n onnistuminen työssään korreloi suoraan soittajan itseluottamuksen kanssa – ja tänä vuonna ei ole muuten juurikaan ujostuttanut. Juniorista on kasvanut kovan luokan ammattilainen, joka ymmärtää mitä lavalla täytyy kuulla, jotta hommat hoituvat.

Jarkko “Sergio Perslargio” Heilimo on tuonut hersyvää iloa bussiimme jo vuodesta 2004. Hekottelun ohessa Jarski on muuttunut talkoomiehestä myös ihan oikeaksi rumputeknikoksi ja loistavaksi työmieheksi. Roope “Paha jätkä” Nordström kuskaa meitä ympäri Suomea jo toista vuotta. Roope tarjoaa paitsi pahimmat jutut, myös parhaat ja turvallisimmat kyydit mitä kuvitella saattaa. Crewssa on nähty muutamalla keikalla myös Niko “Esko Valtaoja” Poikulainen, Jarkko “Grendelström” Piipari sekä Juho “Judo Fiber” Friberg, jotka ovat koska tervetulleita takaisin remmiin. Mokoma kiittää mitä nöyrimmin edellä mainittuja herroja paitsi erinomaisista työsuorituksista myös ikimuistoisen hyvästä meiningistä.

Suurimmat tunneryöpsähdykset eivät kuitenkaan ole tänä vuonna johtuneet soitonriemusta, henkilökunnan työnäytteistä tai reissuhuumorista, vaan yleisön reaktioista, jotka ovat yllättäneet meidän useita kertoja ns. puun takaa. Lähdimme tähän eräänlaiseen välivuoteen vailla odotuksia, sillä edellisestä albumista oli jo aikaa, eikä bändin ympärillä ole muutenkaan ollut viime aikoina julkisuudessa kummempaa kuhinaa. Niinpä esimerkiksi Ruisrockin ja muutamien muiden keikkojen hurmio ja uskollisesti keikoille ilmestyvät fanit ovat onnistuneet aidosti yllättämään meidät monesti. Kiitos kuuluu siis ennen kaikkea teille.

Ensi vuonna jatketaan!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Eilinen oli taiteellisesti hyvinkin turhauttava päivä. Työstin ensin erästä akustisella säveltämääni valssipoljentoista kappaletta kohti At The Gates -henkistä rässäystä, mutta en saanut sitä kulkemaan lainkaan. Yritin tehdä siitä nauhoitelmaa, mutta en saanut klikkiä kuulumaan tarpeeksi kovaa, jotta en olisi tippunut jatkuvasti kelkasta. Nauhoitin hetken ilman klikkiä ja totesin jutun kuulostavan siltä miltä katkokävely näyttää. Turhauduin ja pidin pitkän tauon, kunnes illalla päässäni alkoi soida melodia. Tuota sävelkulkua muutaman tunnin tapailtuani totesin keksineeni Danzigin Sistinasin uusiksi. Uusi turhautuminen ajassa 22.00. Tämän jälkeen päätin pistää kitaran syrjään, ennen kuin se lentää lumihankeen tai takkaan.

Itse pääasiaa lukuunottamatta eilinen päivä oli hyvä. Heräsin kipeän oloisena, mutta olo tasaantui parissa tunnissa ja kävin jopa juoksemassa kahdeksan kilometriä. Lenkkipolku Getting a Loan With Bad free-credits-report.com Its hard to get a loan with bad credit. oli kolaamatta, mutta joku oli ajanut siitä silti autolla, joten renkaan urassa pystyi juoksemaan hieman erikoisella “jalkaa jalan eteen” -tyylillä. Etureidet ja pohkeet olivat jo valmiiksi kipeänä Levin skimbauksesta, mutta kyllä raikkaassa talvisäässä juokseminen kannattaa silti! Aurinkokin paistoi. Ihana aurinko! Nyt saisi parempia valokuviakin, mutta arvatkaapa vaan muistuiko kamera tällä kertaa mukaan?

Miitrille soitimme uusia raakileita. Muhkea-ahon ukko oli rohkaiseva omintakeisella tyylillään. Eräästä kappaleestani hän totesi: “Helvetin hieno melodia, keksitkö muka ihan ite?”. Jonkun toisen suusta tuo olisi epäluottamuslause, mutta tässä meidän porukassa lausunto kääntyy silkaksi kehuksi.

Tänään en ole vielä koskenut kitaraan. Eilisen jälkeen en vielä halua. Ulkona ei paista aurinko, mutta on silti kirkasta, joten täytyy käydä jotenkin hyödyntämässä valoisa aika. Mukavasti tässä kuukauden sisälläkin on huomannut jo päivän pitenemisen. Lenkille ehtii lähteä vielä neljänkin jälkeen ja on silti ehtinyt jolkotella takaisin ennen kuin on pimeä. Vaikka en varsinaisesti pimeää pelkääkään, niin oman pienen jännitteensä se kuitenkin tuo.

Lähden nyt ulos tekemään takkapuut. Kuuluillaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.