Kysyttyä

Voitteko soittaa Pimeyden liiton Heinolassa?

Tätä ei olla treenattu taaskaan, sori.

Mitä mieltä olette jätkät Absoluuttinen Nollapiste -yhtyeestä? Itselleni kolahtaa Liimatan lyriikat sen verran hyvin, että nousee henk. koht. sanoittajien top-3:een Annalan ja Martikaisen rinnalle.

Oikein hyvä!

odotan niin kovin että sydänjuuret tulee midpriceen, sitten pääsee ostoksille!! t. spede

Odotamme niin kovin milloin heräät kuolleista ja pelastat suomalaisen TV-komiikan.

Tosi hyvä, että olette kriittisiä spitifyä kohtaan. Itsekkin päätin olla käyttämättä sitä, näytitte esimerkkiä.
Ja monessa teitin biisissä on tosi hyviä ohjetia elämää varten. Kiitos siitä.

Antaa kaikkien kukkien kukkia, mutta mielellään oltais aina toisille reiluja. Eiks je?

Keillä kaikilla arvon mäntistöstä on tatuointeja ja mitkä ovat niiden tarinat (mistä idea syntyi jne.)

Marko vastaa: Ei ollu lihaksia, ni hankin tatuoinnit.

Janne vastaa: Olin nuori ja tarvitsin tatuointeja.

Tervehdys! Voisitteko kertoa mikä on erinomaisen Nujerra ihminen kappaleen tempo?

Kappaleen tempo on allegro, ja sen tulkinta liikkuu maailmassa con brio, agitato sekä apassionata. Luulisin niin. Matemaattinen tempomerkintä taitaa olla pikkuisen vajaa 300bpm tai 150bpm, miten sitä nyt haluaa metronomia nakuttaa.

Annalalle sellaiset terveiset, että piilu ei ole karjalainen sana kirveestä vaan tarkoittaa piilukirvestä jolla veistetään hirsiä. Piilu on siis aivan oma kirveslajinsa jolla tehdään ainoastaan veistotöitä. Sana piilu tulee ruotsalaisesta verbistä bila joka taas tarkoitaa suomeksi piiluamista. T: Seppä

Marko vastaa: Karjalan karhu kantaa olallaan piilua. On varmaan veistelemään menossa.

Olen ladannut kaikki levynne vertaisverkoista, mutta olen ostanut Mokoma-paitoja ja vieraillut yli kymmenellä keikallanne. Olenko paha ihminen?

Miltä susta tuntuu? Meidän onneksemme keikkoja ja t-paitoja ei voi varastaa.

Minkä helvetin takia te ette tule laittamaan Tamperetta remonttiin kuluvana kesänä? Hä?

Marko vastaa: Mie laitan koko ajan Tamperetta remonttiin.

Mikä on kaukaisin paikka Suomesta katsottuna, jossa olette kukin käyneet? Oliks kivaa?

Marko vastaa: Taitaa olla Italia. Kivaahan siellä oli, mut kotona on kivempaa.

Tuomo vastaa: Australia. Kyl mie Ausseista ja ausseista tykkään.

Kuisma vastaa: Oisko Kuuba, ainakin sinne kesti lennot kaikista pisimpään. Oikein mesta pleissi!

Janne vastaa: Varmaan Japani.

Flyers Stanley Cup finaaleihin! Meinaako Kuisma reissata jenkkilään asti kattelemaan finaaleja? 🙂 Vai tyydytkö kannustelemaan vaan kotona?

Kuisma vastaa: En valitettavasti pääse reissaamaan. Pysyn ihan kotisohvalla, vaikka kesäinen Philadelphia SC-päissään olisikin eittämättä ihan varteenotettava bailauskaupunki. Let’s go Flyers! Le Hobitte and.

Kattelin teknistä raideria, miksi lämppäribändin äänentasosta pitää keskustella FOH-henkilönne eli ilmeisesti Aaltosen kanssa erikseen? Liekö tämä kovin salaista tietoa..?

Muutaman ikäväsävyisen palautteen jälkeen olemme alkaneet käyttää oikeuttamme pääsylippuun kirjattuna pääesiintyjänä, ja varmistamme että jengillä on kuulo tallella vielä lämppärin jälkeenkin. Kivempaa kaikille, ja erityisesti meidän keikkaa katsomaan tulleille. Lämppärit kyllä tajuaa roolinsa. Tai ainakin heidän pitäisi tajuta.

kyl vedätte sen verra kovaa settii et iha mielekiinnost pakko kysyy kui paljo teil tarvis lyödä pätäkkää et soittasitte pari sada rasvatuka kalsarikännikemuis??

Heh. Mistähän suomalaisesta hevifestarista mahtaa olla kyse? Keikat myy Janne Tokola, Dex-Viihde.

Miksi rumpusetissä on kaksi basaria, vaikka Hyrkäs soittaa tuplapedaalilla? Roudareiden iloksi vai vakuuttavuuden vuoksi?

Janne vastaa: On siellä välillä ollut kaksi pedaaliakin, viime aikoina tosiaan tuplat. Ilman muuta kysymys on myös visuaalisuudesta! Onko kaikki Ynkän Marsut mikitetty, mitä luulet?

Olette palanneet spotifyhin, spotify sampler -albumista löytyy sekalainen kokoelma Mokomaa. Ilmoitusluontoisen asian ajattelin kertoa vaan.

Jes. Kiitos tiedosta. Ihan ite tosin laitettiin biisivalikoima esille.

Mikä on mielestänne bändinne ns. kliseisin biisi, eli sisältää eniten ja tunnistettavimmin Mokomalle tyypillisiä ratkaisuja tai elementtejä? Eli mikä biisi ehkä tiivistäisi parhaiten sen, mistä Mokomassa on kyse?

Marko vastaa: Haudan takaa.

Kiitos Teatrian keikasta! Ja kiitos myös lämmittelijöiden valinnasta. On aina yhtä ihanaa löytää uusi bändi ja erityisesti kun kyseessä on näin kova live-bändi kuten tässä Murenan kohdalla kävi. Kiitos! Nähdään taas.

Eipä kestä! Murena tiedusteli meiltä lämppäyspestiä, pesti myönnettiin.

Tuomo otetaanko sinua vakavasti kun olet niin söpö?

No eipä juuri.

Kiitos eilisestä. Ihan uskomattoman vauhikas keikka. Ei ois uskonu et vanha vielä jaksaa.

Puhutko itsestäsi vai bändistä?

Ei tainnut tulla perille, kun tämän jo pari päivää sitten kysyin, mutta kysynpä uudestaan.. Mitä työ teitte niille serpentiineille, mitkä saitte multa Lutakon tupakkapaikalla? Entä marko ilmapallolle? Loistava keikka muutes!

Vapputarvikkeet on bailattu, kiitos vaan.

Terveiset vaan mokoman pojille että täällä koht 9kk poika jammailee teidän tahtii.. JOs on huono päivä ku laittaa uusii biisei kuulumaa ni heti alkaa rummutus ja jammailu:) olis mukavaa jos tälläsille pikkunassikoilleki olis omat fanituotteet… esim. paitaa

Joillakin bändeillä on myös lapsille fanituotteita… Voiskohan teiltäkin tulla joitain kivvoo lapsille???

Sakara vastaa: Lapsille on ollut Mokoma- sekä Kakara Records -paitoja. Nyt alkavat olla finito. Jotainhan sitä voisi keksiä.

tuun kattoon teitä heti kun oon täysi-ikäinen, kun toi ikä ei oikeen vielä riitä

Niinpä. Sellaista se on. Ja sitten sitä jo kohta kuoleekin.

Kuisma mahat olla mielissäs Flyersin otteista täh? Meinaan aika huikeen tempun tekivät… Vaikkei taida Bostonkaan ihan least favoriitteihin kuulua ku paitaansakin ootte varioineet.

Kiitos-paidan M-logo on varioitu SaiPan 80-luvun logosta, joka taas on varioitu Bruinsin logosta huhujen mukaan siksi, että Ralph Cox olisi tuntenut itsensä tervetulleeksi pelaamaan Lappeenrantaan. Selän pelinumero 66 taas viittaa SaiPan ainokaisen SM-mitaliin, eli pronssiin vuodelta 1966. Kiitos Lalli ja pojat!

PERSELINTU

Just.

sydänjuurista piti tulla oikee mv ja hihhei heinäkuusta tuli toinen sinQ. onko rakkauslaulun lisäksi odotettavissa muilta kappaleilta visuaalistakin antia?

Juurikin kuvattiin uusi video Hangossa.

Markolle, juoksijalta juoksijalle. Olipa maireaa, kun kesken pitkiksen iPod kaivoi syövereistään kunnon klassikon ‘Teon teoriaa’. Kummasti toi vipinää tossuihin ja virnettä naamalle. Oliko tämä nk. runners high-ilmiö? Myös uudempi tuotanto on hallinnassa, pidän erityisesti ‘Kristuksen ruumis ja pedon pää’- ja ‘Rautaa rinnoista’-biiseistä 🙂 Nyt kysyisinkin oisko jotain biisiä, jolla haluaisit toivottaa fanillenne hyvää matkaa Tukholman maralle?

Marko vastaa: Mokoman tuotannosta suosittelen Tästä on hyvä jatkaa -kappaletta temponsa vuoksi. Muiden tuotannosta AC/DC:n High Voltage on täydellinen juoksulevy.

FM2000 Suomen paras bändi? Luetteko sarjakuvia?

Totta! Marko ja Santtu lienevät orkesterimme mainittavimmat sarjakuvafriikit.

Voi pojat mikä keikka Oulussa oli! Siitä on jo nyt muutama päivä aikaa, mutta vieläkin hymyilyttää. En tiijä millä tavoin sitä keikkaa tai teitä vois ylistää tarpeeksi. Tässä on nyt seittemän vuotta, välillä vähemmän, välillä enemmän, seurattu teidän touhuja ja meno on vuosi vuodelta parantunut. Levyt on mielettömiä ja keikat ne vasta mielettömiä onkin! En muista ikinä olleeni teidän keikkaan pettynyt, vaan aina on saanu lähtiä kotia hyvillä mielin. Itte väittäisin jopa, että Mokoma on Suomen kovin livebändi. Ainakin näin on omalla kohdalla, kospa eipä tuota oo saanu muiden bändien keikosta läheskään niin paljoa irti. Oulun keikka vankisti teidän asemaa mun lempibändinä ja ei voi kuin todeta, että biisit, keikat ja kaikki mitä teettä on parhautta!

Kiitos kaunis!

Mikäs on Markon lempiruoka?

Marko vastaa: Ei miulla oo sellaista. Joku sellanen mihin voi laittaa vitisti chiliä?

Livesoundi Oulun Teatrialla oli selkeästi tämän kiertueen parasta ja kitarat olivat viimein niin lähellä kuin pitääkin. Tuli oikein vanhat hyvät ajat mieleen. KIITOS! Jatkakaapi samaan malliin loppukiertue niin mullikuoro kiittää ja saapuu keikoille jatkossakin 😉

No kiitti!

Ei jumalauta äijät.

Ei niin.

Moro. Kysymystä bändin säveltäjille että tuleeko riffit aivan itsestään vai istutteko alas soittamaan ja koitatte kehitellä jotain tietynlaista? ps. Sydänjuuret parhautta! Miika.

Sekä että. Joskus musiikki virtaa läpi aivan itsestään, ja joskus taas pitää paiskoa hartiavoimin töitä pienen sovitusyksityiskohdan kanssa.

Kiitos hyvästä forssan keikasta!!Santtu,lauloit kyllä hyvin siinä kaljan ääressä:) Taisi olla jokin lastenlaulu,en muista..Ensi keikkaan!!

Kiitos! Ainahan se Santtu kaljan äärellä hyvin laulaa.

Kaikille yhtyeen jäsenille; oletteko enemmän järjellä ajattelijoita vai fiilisihmisiä ? 🙂 ps. Sydänjuuret on mahtava levytys!

Olemme sopivassa suhteessa molempia.

Aivan käsittämätön meno Oulussa, kiitokset tästä! Pipokin ottti ja hävisi siinä rytinässä ja toinen silmä on mustana kun kaverin pää kolahti siihen, mutta sehän nyt ei menoa haitannut. Te olette Suomen paras liveartisti. Ootta ollu jo kauan ja ootta yhäkin, piste.

Kiitos!

Kiitoksia mahtavasta Teatrian keikasta. Harvoin keikalla tullut yhtä paljoa hikoiltua ja äänikin oli muisto vain kaiken huutamisen jälkeen. Edelleen kyllä mietityttää, että miksi sie Hyge raahaat sitä ylimääräistä basaria mukana, vaikka Teatriallakin tuplien välitanko viuhui basarien välissä ja mikityskin toisesta uupui? Kyllä siu ego kestäis yhelläkin, kun hattukin oli niin komia.

Janne vastaa: Noh. Tähän vastasin aikaisemmin. Sitä paitsi en mie sitä raahaa.

Tulukaa simerokkiin, pääsettä meille saunomaan! Olutta ja Markolle mehua riittää ja makkaraa kans! – terv. Anti

Joku toinen kerta sit, ok?

hei! voisin tulla henry`s pubin keikalle mutta….se on niin kaaakana!!

Kaakanapa hyvinnii ja nyt vielä ollunakkii. Männynä and.

Kun vien auton katsastukseen seuraavan kerran minkä teidän biisin mää ‘unohtaisin’ tarkastushetkeksi taustalle soimaan, vai oisko jollain muulla orkesterilla sopivampaa?

Heh. Korjauta mieluummin jarrut.

Heihei joo reilunkaupan luomupuuvillaisia paitoja! Ja esim. Globe Hopen kanssa yhteistyössä tehtyjä fanituotteita on joillain bändeillä (eli siis valmistettu kierrätysmateriaaleista). Ois tosi mukavaa ostaa eettisesti tuotettuja fanituotteita. (: <3 olette söpöjä.

Sakara vastaa: Voisihan niitä olla mukava teettääkin. Stam1nalla on t-paita & girlie ekomeiningillä. Muutama on jäljelläkin. Varastomies Jyrkänen iskee ne jollekin kesäfestarille myyntiin.

miks mun uues paidassa missä on santun iso ruma naama ja siin lukee pakra sakaran sijaan? kirjotusvirhe? vaiko uus levy-yhtiö?

Kato humor humor.

Voi myötähäpeys mihin on hävinnyt Mokoman tukeva ja iso livesoundi? Miitri ‘ enjoy the silence’ Aaltonen selvästikin liioittelee kuinka hiljaiselle pystyy mixaamaan ja vielä saamaan kitaroista jotakin selvää. Tavallaan koomisen näköistä, kun tukka heiluu niin perkeleesti, mutta kitarat ovat täysin tuhnuja.

Kiitos palautteesta! Äänenpainetta on pikkuisen laskettu alkukeikasta, jotta korvanne ei soseudu heti ekassa biisissä. Kitarabalanssi on makuasia, luuttujen kuuluminen on kai kaupankäyntiä laulun kuulumisen kanssa.

mokoma on parasmillos tuute hartolaan

Kiits! Ei tiedetä, sori.

1) Tykkään musiikistanne. 2) Tykkään siitä, että olette hoksanneet varata bändinne nimeä vastaavan com-domainin, ennen kuin joku muu ehtii apajille. (Juuri niin kaikkien bändien pitäisi hoksata tehdä.)

No kiitti. Itekki tykätään.

Mikä oli Sydänjuurilta vaikein kappale tehdä? (tyyliin kirjoittaminen, äänittäminen, miksaus jne.)

RR oli varmaan vaikein studiossa. Ristusta sen sijaan väänneltiin ja käänneltiin varmaan 10 kuukautta ennen äänityksiä.

KIITOS ihan mahtavasta Lutakon keikasta!!!!!!’

Eipä kestä!

Kommentit

12.06.2010 18:20 / Vieras

Riffien syntymistä koskevasta kysymyksestä mieleen tuli jatkokysymys, että alkavatko uudet riffit soida päässä aamupalapöydässä tai jääkiekkoa katsellessa, vai istutteko aina vartavasten alas kitara kourassa, “nyt tehdään biisi”-ajatuksella?

Toiseksi vielä: Onko Sakaralla myyntikojua festareilla, joilla soitatte, ja onko Mäntti-TV-paitaa mahdollista niiltä ostaa?

Kiitos jo etukäteen, jos vastaatte.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Nokkamies muistelee, osa 1: Sanojen synnystä

Lähestulkoon jokainen artisti on tehnyt kappaleen, jossa valittaa sitä kuinka vaikeaa sanoittaminen on. Eräät ovat tehneet sen jopa hyvin, kuten Egotrippi kappaleellaan Unihiekkaa, mutta useimmat näistä lauluista myös kuulostavat väittämältään: ideat ovat ehtyneet. Itse olen yrittänyt välttää oman unihiekkani tekoa ja jättänyt mielummin sanoitushommat toiseen päivään kuin taltioinut muiden kuultaville hetken jolloin aivot löivät tyhjää. Uuden levymme sanoitustyö venyi kuitenkin niin pitkälle, että lähellä oli tuonkin hetken ikuistaminen paperille. Luojan kiitos, viime hetken väistöliikkeet ovat auttaneet, ja levy on yhtä kappaletta lukuunottamatta sanoitettu. Torstaina olisi tarkoitus laulaa viimeiset kappaleet, ja varmaan tuorein sanoituksen siirtyminen tulkinnaksi Mokoman historiassa on tosiasia. Eilen sanoittamani “Norski” tulee siis olemaan vain reilu kolme päivää vanha tallentuessaan äänitteelle.

Seitsemättä albumia sanoittaessa on jo aikaa sitten siirrytty omakohtaisten kokemusten piiristä tarkkailemaan asioita laajemmasta vinkkelistä. Meissä kaikissa on sen verran runoilijan vikaa, että yhden levyllisen verran saa materiaalia kasaan ihan vain omista mielipahoista ja turhautumisistaan. Toisen levyn puristaminen onkin jo vaikeampaa, ja toivonpa ettei kukaan ole niin huono-onninen että edes onnistuisi tekemään seitsemää levyä ahdistuksestaan. Väkevintä teksti on toki tuolloin kun kirjoittaja kertoo oman elämänsä ahdingosta. Tosin voimakkaimman tuntemuksen vallassa olevalla kirjoittajalla ei ole vielä sanoja kuvaamaan tuntemuksiaan, vaan vasta etäisyyden otettuaan hänellä on keinot kuvata asiat myös kuulijaa kiinnostavalla tavalla. Kurimuksen kurkun suussa ei parhaimmankaan sanasepon suusta kuulla kuin perkeleitä.

Itselläni on ollut jo vuosia metodina luoda sanoitustyön varhaisessa vaiheessa jokin teema, jolla ohjata ajatustyötä mielekkäiden aiheiden pariin. Useimmiten teema on ollut vain työkalu, varjoteema, ja sen tunnistaminen kuulijalle tarpeetonta. Tälläkin kertaa teeman avulla ovat syntyneet ne levyn kulmakivet, jotka uskoakseni määrittävät levyn tunnelman. Teema on ollut myös kuvittaja Ville Pirisen tiedossa, ja hienosti kuva-aiheet ja sanoitukset tuntuvat toisiaan tukevan tälläkin kertaa. Jälleen kerran yritämme luoda kokonaisvaltaista taideteosta, olkoonkin, että tiedostamme ajan muuttuvan ja kaltaistemme muovinpalasten keräilijöiden pian aikaan olevan musiikin kuluttajien vähemmistössä.

Studioon lähdimme 15 kappaleen voimin, joten sanoitettavaa riitti. 14 tekstiä on siis jo valmiina, ja ensimmäinen näistä syntynyt maaliskuussa. Verrattain nopeassa tahdissa olen tekstiä tuottanut, sillä samalla olen myös säveltänyt 10 kappaletta näihin karkeloihin. Kun katson kulunutta vuotta taaksepäin, pidän sitä taiteellisesti hedelmällisimpänä vuotenani. Yleensä tahtini on verkkaisempi, mutta ilmeisesti varjoteemani on ollut niin inspiroiva, että se on synnyttänyt idean idean perään. Tämä vuosi – etenkin loppukesä ja syksy – onkin ollut sellainen että ilman kynää ja paperia ei ole voinut lähteä edes lenkille. Aivan kalkkiviivoilla, eli tällä ja männä viikolla, tunsin jo suurta painetta sanoittamisen suhteen. Tänään turhautumiseni purkautui huomion hajoamisena heikoilla jäillä. Jos joku näki vedestä nousevan epäilyttävän hahmon Näsijärven rannalla, niin se ei ollut Näkki, vaan karjalaissyntyinen levylaulaja.

Sanoittaessani olen pyrkinyt tuottamaan tekstiä sekä inspiraation vallassa että raa’asti puurtaen. Aina ei ole mahdollisuus istahtaa leiritulille odottamaan oikeaa hetkeä, joten joskus täytyy vain työntää itsestään ulos sanoja myös silloin kun hetki ei tunnu oikealta. Mielenkiintoista on havaita, ettei näiden eri tavalla työstettyjen kappaleiden lopputuloksessa kuulu lainkaan laatuerot, vaikka olettaa voisi inspiraation vallassa syntyneiden voittavan tämän käenvedon. Kenties kirjoitusprosessin ympäristöä tärkeämpää onkin kirjoittajan valmius ymmärtää mitä haluaa itsestään ulos kirjoittaa. Tähän tarvitaan ajatonta olemista, “lonnimista”, jossa ajatukset kypsyvät vaikkeivat vielä materialisoidu päivätajuntaan. Kun vihdoin alkaa kirjoittaa tekstiä aiheesta, joka on kalvanut mieltä viikkoja, sanat tuntuvat tulevat ulos kuin itsestään. Lonniminen on tärkeää. Vaikea sitä on kanssaeläjälleen selittää tekevänsä töitä kun vain lonnii mutta, hitto soikoon, näin se vain on!

Tähän ajatelmaan onkin hyvä kiteyttää lyhyt katsaus sanoittamisen saloista: tulevat taiteilijanalut – muistakaa lonniminen!

Kommentit

8.12.2009 09:17 / Hyge

“tulevat taiteilijanalut – muistakaa lonniminen!” Vaikuttaisi siis siltä, että Helsingin kauppakeskukset ovat täynnä tulevia taiteilijoita! 😉

8.12.2009 10:08 / Soppa

Kappaleiden sanoittaminen ja ilmeisesti myös säveltäminen sisältää mielenkiintoisen dilemman: vaikuttaa siltä että itselleni parhaimmin putoavat kappaleet ovat syntyneet nimenomaan siitä että tekijällään on mennyt henk. koht. elämässä huonosti. Mutta jos omaa yhtään inhimillisyyttä ei voi ajatella että jollain menisi huonosti vaan sen takia että saisi itse kuunnella mieluista musiikkia. Toisaalta sellainen happy happy joy joy -tyyppinen eurohumppakaan ei kyllä iske tippaakaan, joten mitäpä tuohon nyt sitten tuumisi? Toivottavasti Markolla ja muilla yhtyeen jäsenillä menee huonosti mutta ei liian? Äh, taidan lähteä kaljalle.

9.12.2009 12:30 / Marko

Soppa: Pointtini oli, että pahimmalla hädän hetkellä kukaan ei kirjoita hyvää tekstiä vaan vasta jälkikäteen. Joten sinun kuuluisi siis toivoa, että meillä meni huonosti tuossa vuosi kaks sitten. Menikö? Ei vissiin ku en lainkaan muista.

Hyge: Osuit naulan kantaan kuvauksessasi! Kauppakeskusten nuoret taiteilijanalutkin tarvitsevat puoltoäänen. Aina löytyy joku vanha käpy, joka “ei vaan tajuu”. Tällä kertaa Grumpy Old Man Trophy menee siis Hyrkälälle.

9.12.2009 15:54 / Hyge

Nuoriso ohoi, kuulolle! Koulusta lintsaaminen, yletön v*tun huutaminen ja lattioille syljeskely voi vapauttaa sisäisen taitelijasi! Enkä tosiaan tiedä pitäisikö tähän laittaa 😉 vai 🙁

9.12.2009 16:06 / Marko

No hei Hyge, en miekään sanoja kypsytellessäni mennyt lonnimaan kauppakeskukseen vaan esim. tuohon järvenrantaan. Siellä yletön huutaminen tuntuu vapauttavalta ja sylkeäkin saa ihan vapaasti.

9.12.2009 23:27 / Vieras

Jos kirjoitat jonkun ulkopuolisen näkökulmasta, käytätkö kerronnassa kuitenkin minä-näkökulmaa? Eli tapahtumat ovat tapahtuneet biisin kertojalle, vaikka ne ei oliskaan tapahtuneet juuri sinulle henkilökohtaisesti?

10.12.2009 13:14 / Marko

Näkökulmani riippuu siitä mikä tuntuu tehokkaimmalta. Useimmiten toki ensimmäinen persoonapronomini toimii parhaiten, mutta jos haluaa vaikka käyttää käskyjä tai kehoituksia, niin myös “sinä” on toimiva muoto. Passiivi taas luo helposti ulkopuolisen tunnelman ja siihen on kuulijankin vaikeampi samaistua, joten sen käyttö on harvinaisempaa, vaikka toisinaan toimii sekin. Näitä kertojaminiään voi myös vaihdella lennossa, etenkin jos kappaleessa on parikin kertojaa.

Luon aina kappaleille kertojaminän johon koetan samaistua, joten täysin itseni näköinen ei kertoja koskaan ole. Musiikissa kertojaääni kuitenkin rinnastetaan helposti laulajaan itseensä, joten väärinymmärryksen mahdollisuus on toki olemassa. Kirjallisuuden puolella ei kirjailijaa syytetä luomiensa hahmojen toimista, mutta levylaulaja joutuu helposti selittelemään sanomisiaan. Dostojevskia tuskin syytetään hahmojensa tekemisistä, mutta jos laulaja laulaisi mummojen kirveellä tappamisesta, olisi se vähintäänkin arveluttavaa. Siltikin, fiktiivisen hahmon käyttö kertojaminänä musiikissa on kiehtovaa, sillä silloin voi sanoa asioita, joita ei omana itsenään haluaisi tai uskaltaisi sanoa.

17.02.2010 10:30 / Vieras

Olipas miellyttävää tekstiä. Lyriikkasuorituksia yrittäneenä komppaan kyllä tuota ulosannin vaikeutta, ja sitä, mistä se paras lyriikka syntyy. Usein esim. yöllä synkissä fiiliksissä runoillessa on sellainen fiilis että “viddu, tällähän pesee Poet ja kumppanit” mutta aamulla tuotos onkin lähempää tarkasteltuna enemmän uniklubia kuin edgaria. Ehkä se muusa vielä jostain löytyy, hyvä tai paha. Tsemiä Markolle, aina oot ollu sanoittajien listalla kirkkainta kärkeä!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Työstö jatkuu, ja ensimmäinen deadline häämöttää. Lähdemme tallentamaan koko biisinipun studiolle 1.9. Kysymyksessä on livenä roiskittava demo, jonka perusteella pitäisi syntyä selkeä näkemys tulevan albumin raaka-aineista. Etenkin tuottaja-äänittäjälle tämä on tärkeä työkalu. Tämän “nauhan” avulla saamme myös häneltä viime hetken vinkit sovituksiin.

Lauantaina olisi tarkoitus treenata intensiivisesti koko päivä. Hommaa riittää valtavasti viime aikoina plumpsahdelleiden biisinraakileiden viimeistelyssä yllin kyllin. Jotta tyhjäkäyntiä ei todellakaan pääse syntymään, Marko sanoitti jo pitkään työpöydällä lojuneen työnimi Kansallismielisen. Biisistä ei ole saatu tehtyä kunnollista bändisovitusta, vaikka mm. allekirjoittanut on viettänyt aihion kanssa tuntitolkulla aikaa. Versioita on syntynyt lempeästä nuotiokitaroinnista hektiseen punk-death metalliin asti.

Nyt sähköposteissamme lojuu kokonainen kappale, johon soittelin yhden kitararaidan matkien (käsittääkseni) Tommi Vikstenin hienoa soittoa Tuomari Nurmion Hullu Puutarhurin avausraidalla. Marko korvasi yhden euron AW Yrjänä –kopio lauluraitani omalla (omien sanojensa mukaan) 95 sentin Yrjänällään. Nyt sitten sulatellaan ja tuumaillaan, kunnes lauantaina biisi joutuu kenties viimeiseen tulikokeeseen. Toivottavasti oivallamme, miten kappale saataisiin peleihin mukaan. Se on nimittäin aika hyvä.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Terveisiä Nosturin baarin terassilta. Tämä on nykyaikaa!

Treenattiin eilen muutama tunti ja uusien biisien lista kasvoi taas kahdella sävelmällä. Marko lähetti viime viikolla sähköpostiin työnimi Ameriikan metallin, jossa saa sahata niin perkeleesti, grindata and. Laulu on kuitenkin melodinen. Biisi oli perussovitukseltaan rivimiehille räätälöity, joten otimme biisin haltuun pikavauhtia. Kuisman pöytälaatikosta löytyi vinksahtanut melodian pätkä, josta kehkeytyi oiva c-osa. Työtähän kappale toki vielä vaatii, mutta runko on kasassa.

Santtu joutui poistumaan kesken kaiken ravitsemaan viinanälkäisiä helsinkirokkareita. Me muut tartuimme Kuisman jo tovi sitten esittelemään heviballadiin. Alkuunsa Testament-tyyppinen linkuttelu aiheutti hiukan vaivautunutta pyörimistä, koska tuon tyyppinen ilmaisu ei näistä betoniranteista irtoa kaikkein luontevimmin. Muutamaa säröpedaalin painallusta myöhemmin kappale kuitenkin avautui muotoon, joka alkoi tuntua aidosti hyvältä. Sävelykuluthan ovat oikein kauniita, kuten Kuisman kappaleissa aina. Biisi on aivan alkutekijöissään, mutta draft-listalle pääsee tämäkin, ilman muuta. Työnimeksi muotoutui Sisäinen, ei julkinen.

Nyt lähdetään Viitasaareen!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Treeniblogi 2008-09

Treenattiin keskiviikkona ja taas uusi biisi plakkarissa. Triolipoljentoinen MarskinNorski on nimensä mukainen: kylmä turskanhajuinen tuuli puhaltaa vuonojen välistä. Kokonaisuuden kruunaa se, että biisin lopussa puhaltaa vuorostaan lämmin tuuli maastohousujen perstaskujen välistä, treeneissä inspiroidun dödöhenkisen loppuriffiin muodossa.

Senhän se sitten treenaaminen teki, että meikällä on runk.. riffiranne aivan kipeä. Sama vika varmaan kun Saikkosella, jotta jännetupit otti vähän online casinos osumia. Syynä se että Nosturin treenis on näin kesäaikaan epämiellyttävän kuuma ja hapeton tila, ja tuli sitten tikattua hikipäässä ja lihakset maitohapoilla 5 tuntia downpickingiä kramppaamisesta huolimatta. Ois edes juonut vissyä välillä, mutta kun ei niin ei.

Tyhmää, sanoisi fysioterapeutti, mutta onneksi siltä ei tarvitse kysyä mielipidettä.

Later dudes & dudettes.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.