Seurue matkaa pikkubussilla kireissä tunnelmissa pitkin nelostietä. Kitarakaksikko joutui päivällä hoitamaan asioita ja siten luisti roudaamisen Hakaniemessä. Seuraa henkistä väkivaltaa ja kaksikon sulkeminen yhteisöstä – vain muutaman Marshallin tähden. Jää kuitenkin murtuu, kun kitaristit antavat vaivihkaa muiden pärjätä kohtuullisesti iltapäivälehden “Kuka veikkaa oikein” -tietovisailussa.

Saavumme Bar 68:iin kaikkien rock’n’roll -sääntöjen vastaisesti etuajassa. Teemme soundcheckin kaikessa rauhassa, ja saundi saadaankin mallikkaasti kohdalleen. Tästä tulee hieno ilta.

Tapamme aikaa Emma-gaalaa seuraten. Ei päässyt Gabi palkinnoille.

Jengi saapuu Bar 68:iin myöhään, mutta saapuu kuitenkin ja sankoin joukoin. Baari on täysi, kun alamme setin Pimeyden Liiton loppuriffillä. Äijät soittavat taas täydessä hurmiossa. Eturivissä tyttö muistaa biisien sanat paremmin kuin taustalaulaja. Bändi antaa kaikkensa. Encoret typistetään yhteen biisiin, kun herroilta meinaa loppua happi loppusetin speed metal -putkessa. Viholliset vielä ja sitten ei enää…

Loistava keikka – yksi parhaista. Taputtelemme toisiamme selkään tovin, kunnes on aika Markon ja Hessun sunnata kohti Lappeenrantaa. Roudaamaankin siis päästään. Taakkaa tosin helpottaa muuan esitykseemme tyytyväinen pieni naisihminen, joka haluaa välttämättä roudata Jannen pahamaineisen ständilaatikon, “Huttusen”. Lappeenrannan ryhmän lähdettyä loput porukasta jää baariin hassuttelemaan. Hupia riittää mm. jostain löytyneestä löylykauhasta, jonka voi kekseliäästi täyttää virvokkeilla – saako olla lisää löylyä? Ohhoijaa. Ilta jatkuu vielä tovin jos toisenkin jossain Suvin ja Vesan – oppaamme Jyväskylän yössä – johdolla. Aamulla uupuneet rokkarit istahtavat junaan. Korttia pelataan, kikatellaan kuin pikkutytöt. Tule jo maanantai.