Lappeenranta, tuo nuoruusvuosiemme temmellyskenttä ja paheiden peruskoulu. Kaupunki, josta on joskus halunnut pois, mutta jonne joka kerta palajaa yhtä mielellään. Varsinkin näin kesän kynnyksellä, Linnoituksen vallien kuiskiessa kutsujaan pikku seikkailuun…

Kaiken muun jännittävän lisäksi Lappeenrannassa on myös kiva soittaa heviä, ainakin nyt oli. Torstai-illaksi väkeä oli mukavasti paikalla ja soittofiilikset olivat likimain kohdillaan. Ja äijät eikun vetää täysillä! Välillä jopa niin täysillä, että soittokumppanin (Tuomo “epäonnensoturi” Saikkonen) purukalusto on vaarassa murskautua jäätyään lentävän mikkitelineen kiitoradalle. Tahallaanhan ei tietty toisiamme, eikä muitakaan luontokappaleita vahingoiteta, korkeintaan “vahingossa” aina välillä. Tyytyväisenä illan antiin oli hyvä mennä nukkumaan ja kerätä voimia Turun valloittamiseen.