Matka Joensuuhun oli erityisen pitkä, mutta ratkiriemukas. Korttia lyötiin, laulettiin ja räyhäiltiin. Kättä väännettiin ja kikkeleitä mittailtiin. Hurjimmat veijarit nauttivat pilsneriä, uupuneimmat vetäisivät piristävät päiväpainajaiset bussin makuutiloissa.

Joensuussa oli erittäin kova bändikattaus odottelemassa. Wanha lemiläis-helsinkiläinen sananlasku tietääkin kertoa: ”Mennä lavalle Stam1nan ja Amorphiksen jälkeen, mikä kaamea kohtalo konnalle.” Matkasta uupuneina ja tulevaa kohtaloamme peljäten, emme nähneet muita vaihtoehtoja kuin sabotoida Stampan soundcheckiä, mutta eiväthän nämä notkeat nuorisonvillitsijät tyköistuvissa nahka-asuissaan edes hätkähtäneet säälittävästä kikkailustamme. Loivat korkeintaan muutamia epäuskoisia katseita ja hoitivat hommansa. Ollapa vielä nuori, voi veljet, se olisi elämää! Hall-of-music Hyyryläiselläkin oli ääni ilmeisen päreinä, joten hän tyytyi kommunikoimaan velmusti ilmehtien. Olennainen välittyi näinkin.

Omaa vetoamme odotellessa päätimme pelailla sählyä, eiku salibandya, koska Areenalta sattui oikein kenttäkin löytymään. Ainakin meikäläiseltä loppui kunto alkuunsa ja kohta puoleen laji vaihtui pöytälätkään, jota hakkasimme villisti karjahdellen bäkkäripukuhuoneessa. Erittäin hieno laji tuo pöytäkiekko ja ennen kaikkea se saa pintaan yllättävänkin vahvoja tunteita. Leppoisana hekottelijana tunnettu Jarkkokin vaipuu melko primitiivisiin maisemiin tappionhetken koittaessa.

“Lämppärit” hoitivat osuutensa ja hetki löi. Keikasta ei voi juuri mitään järkevää näin jälkikäteen todeta. Ei totta puhuen kiinnosta edes koko aiheen avaaminen, enää. Melkoista selviytymistaistelua se oli läpi setin, kellä enemmän kellä vähemmän. Markon ääni petti totaalisesti, ja lopputulos oli se, että encoreja emme pystyneet toimittamaan. Erittäin harmittavaa, mutta myöskin ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Ei oteta tavaksi ei.

Joensuun yöhön orkesterikollegoita tapaamaan ja seuraavan päivän paluumatkalla soivat monestikin mielessä I. Hellenin rivit: “Niin pitkä on matka, ei kotia näy”. Eikä ollut ihana enkeli kun vierellä kävi.