Käytiin muuten viimekin viikolla treeneissä. Saavuimme Markon kanssa hyvissä ajoin tonteille mielessämme kahdenkeskinen ideoiden testaus. Treenikselle ei kuitenkaan ollut mitään asiaa, sillä Ensiferum siellä rakenteli omia sotasäveliään. Joku oli mokannut kalentereiden kanssa, mutta kuka? Se ei oikeastaan kiinnostanut, vaan vetäydyimme suosiolla takavasemmalle pekuloimaan.
Pääsimme lopulta soittimienkin ääreen, joskin nelimiehisenä. Santtu jäi kotiin potemaan pitkäksi venähtänyttä siviilityöpäiväänsä. Taisi jostain viinikoulutuksesta olla kysymys.
Biisi alulle treenikertaa kohden – siinä mottomme. Toistaiseksi tahti on pitänyt. Tällä kertaa Markon akustisista demoista mokomaiseen muotoon päätyi Heiheiheinäkuu, jonka kolmas kertosäe-ehdotus vihdoin innosti tarttumaan sovitustyöhön. Yltiömelodinen rässi tämä tällä hetkellä on, ja aikas tarttuva sellainen. Soinnutus on poikkeaa sopivasti totutusta linjasta, ja kitaristien oikeat ranteet pääsevät mukavasti töihin säkeistöissä. Hyvä fiilis!
Pääsiäisen aika säästettiin keikkailulta ja treeneiltä, joten ukot ovat päässeet työstämään omia ideoitaan pidemmälle ihan issekseen. Itse rustasin juuri navettasessiossa Joutsenossa sähköisen tulkinnan Markon työnimi Kaihomielestä. Lähetin minuutti sitten jätkille, saapa nähdä mitä vastaavat. Kuismalta tärähti juuri hervoton nippu riffinpätkiä ja valmiimpiakin aihioita pureskeltavaksi. Markokin oli taas tarttunut akustiseen, tuloksena oikein kaunis työnimi Sad but TRUE.
Raaka-ainetta alkaa siis olla hyvä määrä. Laatu selviää vasta treenikämppätyöstössä. Tekemisen tahti on kuitenkin selvästi kiihtymässä, joten usko asetettuun studioaikatauluun senkun vahvistuu.
Jätä kommentti