Studio 2007

Toisen kappaleen, työnimi Duuriblakkiksen, kitarat alkavat olla sisällä. Soundi toimii aivan törkeän hyvin. Siinä on kaikki, rouheutta, tiukkuutta ja alakerran jytinää sekä lisäksi valinnan vapautta vielä miksausta ajatellen. Ihanata.

Päädyimme lopputuloksen kannalta todennäköisesti parhaaseen mahdolliseen työmetodiin kielisoittimien osalta: soitamme kaikki pohjakitarat ja bassot kerralla kuhunkin kappaleeseen. Huono puoli on se, että äijille jää helvetisti luppoaikaa. Näin kuitenkin toimitaan, koska kappale ja lennossa syntyvät sovitusideat ovat tuoreena mielessä joka äijän osuuksia soitettaessa. Näin Aaltosen lisäksi paikalla on myös kolme aputuottajaa, minkä ansiosta saamme olemattoman aivokapasiteetin maksimaalisesti käyttöön.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2007

Pari tuntia sitten lopetimme työpäivän. En jaksanut jäädä kellariin kanssanne turinoimaan vaan siirryin pikaisesti ulos katsomaan illan koskinäytöstä. Vapaana virtaava Imatrankoski on kyllä hieno näky. Kuten Kalevalassakin sanaillaan: “Ei ole Vuoksen voittanutta, yli käynyttä Imatran”.

Miunhan piti kans tulla tänne jo eilen, mutta kävikin niin hassusti, että unohdin hypätä Riihimäessä vaihtoyhteyteen ja jouduin Helsinkiin, jossa selvisi, että seuraavaan junan lähtöön olisi vielä yli kaksi tuntia ja niinpä saavuin paikalle niin myöhään, että täällä olikin jo pantu pillit pussiin. Mitäs tämä kokemus opetti? Ei muuta kuin sen, että turistikuukautena Senaatintorilla on paljon kauniita naisia ja helteen ansiosta vähäpukeisia sellaisia. Nice.

Poikien kitarasoundi on tosiaan nyt tiukka eikä lainkaan kesy. Hyvin samankaltainen soundi on molemmilla, mutta pienet asiat – eri kitarat erilaisine kauloineen ja puineen, aktiivi- ja passiivimikit sekä tatsierot – tekevät niistä tarpeeksi erilaisen.

Santun bassotuokio alkoi sulakkeen palamisella. Miitri löysi jostain liikkeestä pikaisesti uusia ja hommat jatkuivat yllättävän nopeasti. Bassosoundista tuli miehekäs ja se taltioitiin peräti viidellä mikillä. Mikkien kombinaatiosta syntyi hieno kokonaissoundi, jossa on voimaa ja pörinää mutta silti selkeä nuotti. Musikaalinen bassosoundi etten sanoisi. Santtu soitti Sahalaitaan oman osuutensa ja pääsimmekin vihdoin kuuntelemaan kokonaissoundia, minkä totesimme oikein hyväksi. Hymy huulilla muut pojat häipyivät studiolta ja jättivät miut tänne yksin itkeä illittämään.

Taidankin mennä katsomaan Simpsoneita. Moro!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2007

Jeejee. Natsi-Annala pääsi aamulla paikalle toteamaan kitarasoundin tilan “puhtain” korvin. Päädyimme Markon johdolla yhteiseen johtopäätökseen: soundi on monella tapaa helvetin hyvä, mutta kuitenkin turhan kesy, lisää paskaa täytyy saada housuun.

Eilisen sounditestipäivän aluksi testasimme middlekkäämpää yhdistelmää, jossa äänessä olivat Recton Vintage-kanava ja Stileton Crunch. Kyseinen coctail kuulosti perkeleellisen rankalta, mutta pidemmän päälle middle-honotus alkoi tympimään. Siksi palasimme normaaliin livesetuppiimme. Tänä aamuna päädyimme kuitenkin palauttamaan tuota rouheutta, mutta ilman kanavan vaihtoja: Stiletolle enemmän middleä ja isompi rooli kokonaissoundissa. Nyt soundi on rouhii äkäisesti, mutta ei kuitenkaan honota. Miksauksessa voidaan toki vielä hienosäätää balansseja.

Niin hyvä soundilla on vetää, että ensimmäinen kappale, Sahalaita, saatiin jo purkkiin. Seuraavaksi rakennamme bassosoundin, jotta pääsemme selville kokonaissoundin toimivuudesta.

Hyvä tunnelmat.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2007

Takaisin liiketoiminnassa!

Mentiin Tuomon, Santun ja Miitrin kaa Music Brossiin. Ensteks kuunneltiin Petraxin nauhoituksia ja totesimme rumpusaundin erinomaiseksi. Erityisesti jykevä basarisaundi teki miehiimme vaikutuksen.

Seuraavaksi ohjelmassa on kielisoittimien nauhoitus. Käytimme aikaa tuntitolkulla erilaisten laitekombinaatioiden tutkimiseen, mutta päädyimme lopulta samoihin asetuksiin, joilla olemme livekeikat soittaneet vuodesta 2005. Eli Tuomon Stiletosta Tite Gain -kanava ja eteen Ibanezin TubeScreamer. Kuisman Rectifieristä punainen kanava Modern-optiolla ja Bossin SD-1 eteen. Lähtösaundin puolesta erinomaisen simppeliä toimintaa.

Testasimme samalla miksausta varten sellaista temppua, että molemmat soittavat ottonsa molempien myllyjen läpi, joten kummassakin laidassa soi pikkuisen eri kohtiin panoroituina sekä Stiletto että Rectifier. Läski meininki, monessakin mielessä. Nyt pitää lepuuttaa korvia yön yli ja kuunnella huomenna ylikriittisesti oliko se saundi niin hyvä kun miltä se kuulosti. Lisäksi Santun tuhti bassosaundi yritetään mahduttaa pakettiin, ja sitten päästään äänittämään.

Aamulla tulee paikalle Nigthwishin kitarateknikko Ä. Toiviainen ja pistää Kuisman ja Tuomon kitarat vireeseen. Sitten herrat lähtevät Kansalaisopistoon ottamaan muutaman kitaratunnin, jonka jälkeen Miitri on valmiina nöyryyttämään säälimättömän tarkkojen Genelecien edessä rimpuilevia, rusinan kokoiseksi kutistuneita egoja. No, parisataa ottoa biisiä kohden, niin eiköhän siitä taas ihan keskinkertaista tavaraa tule.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2007



Kamerataiteilija Brandt työskentelee.



Kamerataiteilija Brandt tauolla.



Kamerataiteilija Brandt vapaalla.



Ukot treenavat akustista settiä Playa del Inglesiä varten. Hyvät on eläkesuunnitelmat.



Tuomo tarkastaa onko kirjaimia käytetty asianmukaisella tavalla.



Hygeä pelottaa soittosuorituksen jälkeen. Taitaa tulla Miitriltä huudot.



Mutta ei hätää, Miitri laittaa basarit kohdalleen.



Kuisma fiilistelee basareita Genelecin kanssa.



Pakollinen taidekuva.



Pakollinen huumorikuva.



Kuisma äänittää kitarakiertoja. Huomaa neidin kuulonsuojaus.



Nauhakompression lähde. Kätevän kokoinen plugari.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.