MOKOMA.COM

Jes! Kaljapullo kädessä saa miehen kyyneliin. Huomiseksi olisi tarkoitus hankkia taiteilijaolo kun pitäisi soittaa soolot Milleen ja Entistä ehompaan. Suunnittelin tapping- ja sweep-tekniikoiden hyödyntämistä näissä kahdessa sävelavaruustulkinnassa. Saas nähdä kuka ne sit oikeesti soittaa.

Tänään pääsin toteuttamaan visioni Corpsen loppuriffin melodia-asiasta. Kymmenen kitararaitaahan se vaati, ja nyt on sit aika monta ääntä päällekkäin.

Meinattiin lähteä Santun kanssa Onnelaan juhlimaan TBA:n bassoharjakaisia ja Massikan levyjulkkareita. Euron-tuoppi -tyyppinen happyhour sopii siihen puuhaan kun nenä päähän.

Later dudes & dudettes!

No nyt on sitte bassot luullakseni soitettu. Siitä riemuissaan polkastiin Marselon kanssa harjakaissaunaan ihan tuossa jo aamupäivästä. Tarkkaamossa käy armoton kitaran ujellus, kun Kuisma tulkitsee jotai melotiaharmooneja. Ei uskalla mennä sinne, ku se sattuu korvaan.

Illemmalla käyn varmuuden varalta nakkaamassa basson Vuokseen, ni ei tarvihe soittaa ainakaa mitää enää uusiks. Koskinäytös olis seiskalta, että jos siihe tähtäis.

Vaan kyllä se räkätauti tuli miuhunki. Joihinki asioihin tukkoinen nenä sopiikin, peruslauluunhan se tuo sellaista kuulautta soundiin, mutta huudoille tukkoisuus ei tee hyvää, tekee siitä vain ponnettoman ja takakireän kuuloista. Välttelen nyt siis huutoa siihen saakka, kunnes näen tulenko oikeasti sairaaksi vai korjautuuko olo kunnon yöunilla. En tunne yleistilaani mitenkään kipeäksi, mutta ikävästi tuntuu painetta poskissa ja otsassa.

Mie lauloin tänään “Boys of Autumnin”, joka ennakkoon jännitti miuta eniten. Jopa niin paljon, että eilen en saanut nukutuksi kun mietin, miten kappaleen säkeistö oikein meneekään. Kolme tuntia laulaminen sitten lopulta vaati, mutta kerrankin voin todeta olevani jopa oikeasti tyytyväinen panokseeni. Koin ahaa -elämyksen laulaessani, sillä mahdottomalta tuntuva säkeistömelodia alkoi laulukopissa hikoillessa ensi kertaa kunnolla hahmottumaan. Koko levyn laulu-urakkani on nyt puolivälissä – seitsemän biisiä takana, saman verran edessä. Ensimmäinen hahmotelma levyn biisijärjestyksestäkin syntyi viime yönä, joten henkisesti alan vihdoinkin uskoa, että levy oikeasti vielä valmistuu.

Mahaankin koskee. Valvominen, epäsäännöllinen ruokailu, kahvi ja stressi tekee tehtävänsä. Viides viikko nauhoituksia on menossa, joten ei tämä levy kyllä aivan itsestään synny. Mukavaa, että voi välillä purkaa teille tuntojaan.

Voikaahan hyvin, huomisiin.

Aargh. Fyysillinen kunto ei ole aivan parhaassa terässä. Pää on aivan täynnä, mutta tällä kertaa lima on aivo-onteloissa höllyvä aines. Toivottavasti räkätauti ei nappaa Marsalkkaan, ettei mene lauluhommat mistiin. Päivän saldo osaltani yksi bassoraita. Kuisma soittaa kitaraa ja silleen.