9.9.2004 45 Special, Oulu

Kokonaisen kuukauden ehdimme keräilemään kukin tyylillämme mehuja ruumiisiimme ja sieluihimme, kun ne oli jo puristettava pois “Viimeiset mehut 2004” -kiertueen merkeissä.

Tuskin oli savu ehtinyt Oulussa hälvetä edellisen visiittimme jäljiltä, kun meidän oli määrä esiintyä jälleen 45 Specialin lehtereillä. Edelliseksi keikaksi Nelivitosessa luen ravitsemusliikkeen kellarissa tapahtuneen surullisenkuuluisan jami-session (lisää tietoa täältä), joka kaiketi sai arvoisensa päätöksen. Kaikesta huolimatta meidät oli pyydetty samaan paikkaan taas hieman “jammailemaan”.

Matka Ouluun on edelleen pitkä, vaikka olemme korkeimmalta mahdolliselta taholta vaatineet asiaan muutosta useampaan otteeseen. Onneksi kuukauden mittainen ero Mäntti-porukasta aikaansai valtaisan jälleennäkemisen riemun, jonka voimin hurautimme Ouluun tuskin huomaten kilometrien määrää. Noin 14 sekuntia kestäneet yöuneni takasivat myös sen, etten tajunnut juuri mistään mitään ennen kuin olimme perillä. En tosin usko, että olisin sen enempää ymmärtänyt, vaikka olisin miten koisannut (ks. Inferno #19).

Matka kului mukavasti muun muassa ruumiinvammoja vertaillessa. Kuismahan oli telonut kätensä, mistä oli jo laajasti uutisoitu valtamedioissakin. Miitri oli onnistunut pyöräyttämään polvensa ympäri, josta seurauksena oli revennyt sivuside tai jotain (en siis tajunnut tästäkään keskustelusta kovin paljoa). Tämähän olisi invalidisoinnut heiveröisemmän kaverin, mutta Miitrin työtehoa ja kaapinkantokykyä ei vamma tuntunut haittaavan. Allekirjoittanut yritti vielä kerätä sääliä epätoivoisella selityksellä lasinsirusta jalkapohjassa.

Oulun kaupunki ansaitsee tässä vaiheessa erityismaininnan liikennejärjestelyistään. Tai me ansaitsemme erityismaininnan Oulussa suunnistuksesta. Meillä oli täysin selvä kuva minne mennä, mutta tie nousikin pystyyn tai pikemminkin muuttui ympyräiseksi. Oulun kaikki kadut nimittäin tahtovat olla yksisuuntaisia ja niillä pitäisi aina ajaa just väärään suuntaan. Tästä johtuen päädyimme toistuvasti saman puiston kulmalle. Olo oli kuin Lonely Riderilla elokuvassa Hirttämättömät. Onneksi ei päässyt jano yllättämään.

Perille päästyämme arvasimme soundcheck-ajan, ja häivyimme syömään. Seurauksena oli se, että emme päässeet tekemään äänitarkastusta ennen kuin baarin aukeamisen jälkeen. Syynä tähän oli samassa rakennuksessa ollut Vapaamuurareiden looshin kokous. Ilmeisesti rauhallista rituaalia odottaneet rapparit saivat kokea yllätyksen, kun kesken ruokailun mystisesti hävinnyt Doctor Hyrkäs palasi keskuuteemme julmaksi ja piittaamattomaksi Mr. Hygeksi muuttuneena. Tämä kaiken häiriköinnin kantaisä aloitti lukuisista pyynnöistä ja kehotuksista huolimatta 1000 db:n rummunlyönnin uhmaten ilmiselvää Vapaamuurareiden kostoa. Odotamme kauhulla, milloin henkilötietomme pyyhitään tietokannoista ja lakkaamme virallisesti olemasta.

Hotellilla nukuttujen kauneusunien jälkeen oli aika palata keikkapaikalle. Paikallisen ruokaravintelin antimet velloivat mahassa siksi uhkaavasti, että pelkäsimme kerrastojemme kunnon puolesta. Tämä toi metkan lisän normaaliin keikkajännitykseen.

Ilmeisesti kauneusunet kannattivat, sillä meitä oli saapunut ihailemaan lukuisa joukko loistavaa yleisöä. Eipä 45:n seinien sisäpuolelle olisi enempää mahtunutkaan. Lavalle oli asetettu arkkitehtien toimesta pari ansaa, joihin olinkin langeta. Keskellä kulkuholliani oli hankala metallieste, jonka ylittäminen oli hieman vaikeata takaperin kävellen ja tukka silmillä. Eikä Tuomon tukanpyörityksen säteellä sijainnut valtava pylväskään helpottanut lavalla olemista.

Soitimme ihan vitin monta kipaletta ja viilinki oli mahtava, vaikka jostain syystä skitsoilin bassokamojen kanssa. Kahet encoret ja kaikki. Huoli kalsonkien kestävyydestäkin osoittautui turhaksi. Hieno keikka, kiitos jälleen Oulu.

Jarkkokin ahersi tekstiilipisniksen parissa niin, että laskutaito oli koitoksella myytyjä paitoja räknätessä. Pari miellyttävää juttutuokiota paikallisten kanssa alakerran kuppilassa (terveisii asianosaisille) ja sitten hyvässä järjestyksessä majoitustiloihin rentoutumaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Onko paidat samanhintaisia keikoilla kuin nettikaupassa?

Melko tarkkaan.

Mistä ihimeestä te revittä noita biisien aiheita?!? Viinan ja vitutuksen voimalla vai??? Ne svengaa ku hirvi ainakin näin metsästys aikaan!!! Mä kun olen metallia jotain joskus koittanu kirjoitella niin ei jumalaut saa noin kovaa tatsia mihinkä vaikka vetäis kokonaisen pullollisen viskiä!!!

Kokeileppa ensi kerralla selvin päin.

Slayer vai Meshuggah?

Ehdottomasti.

Hyvä pojat. Oikean bändin otitte Sakaralle, Perkele! Stam1nassa on melkein yhtä paljon munaa kun teissä!

Hyvä hyvä.

Hi, I’m a french fan of the band and i’m wondering why is there no english in the site coz’ I just don’t understand finnish !!! And i still can’t find any of your albums in France ! Anyway, i think that what you do is great, and you should be known by more people all over the world. Well, c-ya and keep on playing that “Saaa ! Puuu !” music that rules !!!

There is english version of the biography, but that’s it for now. You can send e-mail to our online store Aironmusiikki to order CD’s to France.

ootte hyvä bändi

No niin kai sit.

Kiitos ja anteeks, mutta mie en oo ostamassa nuita teidän uusintapainoksia. Muuten kyllä, mutta kun ne on kapitalistiyhtiön rahastusmielessä julkaisemia ja ovat kopiosuojattuja. Ja miehän en levyhyllyyni mitään “äänilevyjä” ota. Haistakoot EMI pitkät miun puolesta.

Sellaista se on.

tuli tässä mieleen että kun ostan yhden teidän tekemän levyn niin paljonko te siitä saatte rahaa mutta let the metal flow

Zeitzemen biljardia.

Tuletteko Piippolan ohi ennen vai jälkeen Oulun keikan?

Luultavasti.

Tervehdys! Jätin Suomen taakseni työn vuoksi vuonna 1997. Metal- musiikki on hyvin lähellä ollut sydäntäni ja maailmaa kiertäessä olen koettanut nähdä kaikki, mitä vain nähdä voi. Kun lähdin, oli Suomen raskaan musiikin tilanne hieman kehno. Bändit kuten Stone alkoivat hiljalleen vaipua unholaan, eikä uutta sukupolvea näkynyt missään. Suomessa koko ikänsä asunut ystäväni Jone lähetteli minulle silloin tällöin suomalaisia levyjä, yleensä raskaampaa musiikkia, sillä se on ollut aina tärkein minulle. Vuonna 1999 hän lähetti minulle kaksi mielestään verrattaen hyvää hevi-levyä. Tutustuin kumpaankin tuttuun tapaan huolellisesti. Molemmat olivat Kotiteollisuus nimisen yhtyeen levyjä; Aamen ja Eevan perintö. Varsinkin jälkimmäinen sykähdytti minua suuresti. En ollut käynyt Suomessa sitten vuoden 1998 tammikuun ja ajattelin, josko nyt olisi aika palata takaisin, kun hevikin tuntuu kehittyneen oikeaan suuntaan. Paluu kuitenkin hautautui reissaamisen ja muiden kiireiden alle, Jonekin lakkasi lähettelemästä levyjä, enkä siis pystynyt seuraamaan, mitä kotomaassani tapahtui. 2003 otin sitten itseäni niskasta kiinni ja lensin Suomeen. Toivoin, että suomalainen metalli olisi nyt loistokkaimmillaan. Ajattelin kuitenkin myös, että todennäköisesti tavoitteeni olivat hieman liian korkealla. Olinhan nähnyt jo kaiken, mitä olin unelmoinut näkeväni elämän aikana: Obituaryn come-backista Slayerin megashowhun, Napalm Deathin raivosta aina Cannibal Corpsen kaikkien aikojen keikkaan (etc. Etc…) Suomen saavuttuani avasin edelleen hyvänä ystävänäni pysyneen Jone suositteleman radiokanavan ja annoin pilipali-popin ja kaiken sen tekotaiteellisen paskan virrata aivoihini. Nukahdin. Kun heräsin radiossa epäillyttävästi tutun kuuloinen miesääni melusi jotain tyyliin: “Mutta minä olen ja elän ja hengitän/kahta suurta Jumalaa/Elämän halua….” Kappaleen loputtua mulkerolta kuulostava radiotoimittaja selvitti, että kappale oli Lappeenrantailaisen Kotiteollisuus- yhtyeen toinen single heidän uudelta, Helvetistä itään, levyltä. Orkan nimi kuulosti tutulta. Kaivoin pahvilaatikon esiin, jossa olin kuljettanut osaa levyistäni matkustaessani. Pahvilaatikosta löytyi, kuin löytyikin hienoisesti pölyttyneet Kotiteollisuus julkaisut. Läväytin Eevan perinnön soimaan ja havaitsin muistaneeni oikein: se oli loistavaa, ahdistavaa remuamista, mutta mitäs vittua minä sitten äsken radiosta kuulin? Marssin levy kauppaan ja ostin Helvetistä itään- levyn. Parin kuuntelukerran jälkeen tajusin, että jokin oli mennyt pahasti vikaan. Seuraavan viikon ajan Jone perehdytti minua Suomen vallitsevaan metal- tilanteeseen. Children of Bodom oli ennestään tuttu (näin Japanissa), kuten myös HIM, jonka ölinältä ei voinut välttyä edes ulkomailla. Huolestuin entisestään, kun huomasin, että hyvien suomalaisten heviryhmien määrä oli varsin olematon. Jotkut yhtyeet, kuten suurta suosiota nauttiva Timo Rautiainen & Trio Niskalaukaus ilahduttivat korvaa huomattavasti, mutta huomasin jo tuolloin, että kunnollinen suomalainen speed/trash- metal puuttui lähes tyystin. Eräänä iltana, kun Jone piti luentoaan hän nappasi soimaan Punainen kukko- nimisen veisun. Hän selitti, ettei hänellä ollut koko levyä mukanaan, vaan ainostaan yhtyeen uusi Punainen kukko- Ep. Äimistyin kovasti paukutuksesta ja huomasin, kuinka Jone nautti hämmästyksestäni. Pidin Ep:n itselläni ja Jone sanoi hankkivansa itselleen uuden tilalle. Vuoden 2004 alussa Diablo, johon minut Jone oli aiemmin perehdyttänyt, ilahdutti alekirjoittanutta raikkaudellaan. Nygård tuomitsin yhdeksi hienoäänisimmistä laulajista, mitä Suomesta löytyy. Keväällä häivyin Ruotsiin ja ensitöikseni etsin hotellihuoneeni radiosta suomalaisen radiokanavan kuuluville. Olin jo oppinut, että joka sunnuntai kello 19.00 saattaisi eräältä radiokanavalta tulla jotain kuulemisen arvoista. Tällä kertaa kellon lyödessä seitsemän alkoi pienestä hotellihuoneen radiosta tulvia herkullisen mureita kitaravalleja. Radiotoimittaja kertoi yhtyyeen olevan Lappeenrantalainen (mikä siinä kaupungissa on?) Mokoma ja kappale oli Minä elän! heidän tulevalta Tämän maailman ruhtinaan hovi- levyltä. Ajattelin, että tämän täytyi olla enne. Hankin koko Mokoman siihenastisen tuotannon ja yllätyin positiivisesti. Etenkin sanoituspuoli oli mieltäylentävää. Kurimus oli kuitenkin se levy, mitä olin etsinyt jo pitemmän aikaa. Aitoa SUOMALAISTA heviä. Myin sieluni tälle uudelle tuttavuudelle alta aikayksikön. Ruotsista palattuani oli uusi Mokoma- levy juuri saapunut kauppoihin. Kotimatkalla hankin TMRH- levyn ja kotiin päästyäni tuikkasin kiekon pesään ja kävin selälleen sängylle. Voi Herran Jumala, mitä musiikkia! Jo ensimmäinen kappale piti sisällään jotain, mitä en ollut ikinä Suomessa kuullut. Luulin saapuneeni taivaseen. Levy jaksoi sytyttää kappale kappaleelta yhä uudelleen ja uudelleen. Tämän täydellisyyttä hipovan levyn päätöskappale vieläpä tuuditti minut uneen (ironiaa?). Uni saa tulla… Levy ei ole tähän päivään menettänyt yhtään tehoaan ja nähtyäni teidät kolme kertaa livenä, totesin, että tämä Mokomaksi kutsuttu pumppu oli Suomen mittakaavassa aivan käsittämätön. Haluankin siis kiittää teitä teoista, joita olette tehneet. Olette edistäneet suomalaisen “miestenmusiikin” etenemistä. Olen ymmärtänyt, että olette suht. läheisiä yhtyeiden kuten Kotiteollisuus, Niskalaukaus, Viikate yms kanssa ja toivonkin, että voisitte kiittää heitä koko Suomen kansan puolesta, kaikesta siitä mitä te kaikki olette saavuttaneet. Kiitos ja syvä kumarrus. Olen jällen ylpeä siitä, että olen suomalainen. Lämpimin terveisin: keskiverto suomalainen Matti Meikäläinen

Kiitos lämpimistä sanoistasi, joita oli muuten aika monta. Terveiset menevät perille.

Naurahdin, vaikka tokaisun alkuperä onkin jo tiedossa: http://www.helsinginsanomat.fi/kuvat/iso_webkuva/1052754109469.gif

Tuo se jaksaa naurattaa vielä sadannellakin kerralla.

Rupesi itseäni kiinnostamaan tällainen informaatio, että onkohan noita valun ja mokoman 120 päivän uusintajulkaisuja uudelleen masteroitu, vai vieläkö biisit ovat samassa kuosissaan kuten aikaisemminkin? -Olen liekeissä. Teidän musiikki tekee sen.

Hyvä tarkkakorvainen musiikin ystävä. Olet oikeassa, ne on uudelleen masteroitu. Etenkin Valu on saanut aikaisempaa napakamman ilmeen.

Santulta kysyisin, että kun olet kotoisin Savonlinnasta niin oletko mahdollisesti käynyt Sln kuuluisan taidelukion kenties?

Santtu vastaa: Ei sinne alle vuoden vanhoja otettu sisälle. Sittemmin on ollu taiteilun kanssa vähän hiljasempaa.

koska niitä paitoja tulee myyntiin missä on se karkyylin pää vai onko ne vaan keikkapaitoja, ainaki nummirockissa teillä oli niitä myynnissä. Eikä ne Airon musiikis tiennyt edes sellasista paidoista. Tahtoo sellaisen!! -emppu-

Noita naama-paitoja pitäisi olla myynnissä keikoilla.

Perkele te ootte kovia!

Ite oot!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kitaristit tentissä

Mokoma-kitaristit Kuiske ja Tuiske avautuvat kitarismista ja siihen liittyvistä lieveilmiöistä Inferno-lehden uudessa “Taisteluparit” -juttusarjassa. Lue artikkeli, ja saat tietää kaiken ja paljon enemmän.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Taisinpa kysellä itsestäänselvyyksiä tuossa tovi aiemmin. Muotoilenpa sen johdosta kysymyksen uusiksi: mikä Slayerin albumi iskee kovimmin Reign in Bloodin jälkeen? Kiitos. H-P

Eiköhän tuo löydy akselilta South of Heaven – Seasons in the Abyss.

saako tota teirän pítkähiasta paitaa niinku miesten kokosena? eli ainaki xxl??

XXL-kokoisiakin paitoja tulee seuraavassa paitasatsissa olemaan.

Kyllä Pelle Positiivi on rankempi kuin Slipknot!

Enpä tiedä Positiivista, Hermanni ja insane-kepakko sen sijaan pyyhkisivät ‘knoteilla lattiaa koska tahansa.

Täällä päässä meinasi lauantaisen suomi-Ruotsi ottelun lopussa sydän pysähtyä. Mites teillä?

Sama vika Rahikaisella.

Onko Pieksämäen keikalla myytävänä paitoja?

Laatikollinen rättejä lähtee mukaan reissuun. Pieksämäelläkin niitä on tarkoitus myydä, mikäli Oulun ja Outokummun jäljiltä jotain on jää.

KOSKAS HERROJA NÄKIS TAAS TAMPEREEN SEUDULLA? OON OLLU KATTOMASSA MUUTAMAN KERRAN JA EHKÄ NÄKISIN VIÄ MUUTAMAN KEIKAN!TERKKUJA JA JATKOJA,JOS MAHD. NIIN YHTEISKEIKKA KOTSARIT/VIIKATE EI PAHA!! T. TYTTÖFANI-66 (outoo kun en tykkää Slayerista)

Tampereella mekastetaan seuraavan kerran todennäköisesti keväällä 2005.

Olin 9 päivää epsanjassa ja tein elämäni mokan eli unohdin teidän levyt suomeen… nyt on kuitenkin aivan uskomaton fiilis kuunnella mokomaa suomessa. Kiitos jätkät musiikista! MOKOMA & RUISLEIPÄ ROCKS!!!!

Eipä kestä, pientähän tämä.

monelta esiinnytte 11.9 pieksämäellä ja paljon sinne on liput

Ei myö tiietä, käy kuikuilemassa festarin kotisivuilta.

Arvatkaa mitä? Teitä on syyttäminen musiikin opettajani hermoromahduksesta, joka on tuloillaan sillä minä täysin musiikkitaidoton naisen alku sain teidän vuoksi päähäni idean, että haluan alkaa soittamaan bassoa. Okei, okei ette te ole siihen täysin itseksenne syyllisiä, mutta teidän TMRH levyä kuunnellessani se idea sai minun pienessä eikä niin kauhean kauniissa päässäni lopullisen sysäyksen. Sääliksi käy niitä jotka todellakin joutuvat kuuntelemaan minun soittoani. Mutta, joka tapauksessa hienon levyn teitte. -Pygargus-

Naisbasistit on w*ttu parhaita!

Olen kiinnittänyt huomion erääseen seikkaan keikoillanne: Te ette pahemmin valoshowlla pelleile kuten esim: Nightwish tai Niskalaukaus. Miksi? Ei sillä että se parantaisi esitystänne vaan minun mielestä pitäisi tulla katsomaan orkesteria, EI esitystä.

Tuo askeettinen valojen käyttö on todellakin harkittua ja lähtöisin miksaajamme Aaltosen pääkopasta. Taustalla on röyhkeä olettamus, että esiintymisemme on niin kiinnostavan näköistä, että valoilla kikkailulle ei ole tilaa.

Voi luoja! Teette mut musiikillanne hulluksi

Sama täällä!

Mitenkä muuten on, pitääkö myös hevilaulajan “avata” ääni ennen keikkaa? Avaako Marko, ja kuinka?

Marko lauleskelee tovin ennen keikkaa. Sen kummempia äänenavaustekniikoita mies ei juurikaan käytä.

siis mikäs tää läppä on näillä uusintajulkaistuilla levyillä kun ne on kopiosuojattuja? Vittu ku vituttaa tommonen homoilu!

Kysy EMIltä, meillä ei ole asian kanssa mitään tekoa.

Onko äijät ajatellu tulla raaheen soittaan?

Me emme ajattele, koska keikkamyyjämme Tokola tekee sen puolestamme niin hyvin. Toistaiseksi kalenterissa ei näyttäisi Raahea olevan.

Muistaako herra Annala kahta päissään ollutta vierasta kuopio rockin backstagella. Halusimme vaan kysyä että koska oletten tulossa kouvolan suuntaan heittämään keikkaa? jeh mutta valitkaa ensikerralla esiintymispaikka paremmin. (emme kannata riviera juottolaa. suosittelemme rytmikattia.)

Mitä, oliko siellä backstagella joku päissään? Kouvolassa on oltu pari kertaa puolen vuoden sisään, joten ihan heti ei varmaankaan olla tulossa. Me emme myöskään valitse keikkapaikkoja, vaan Pihtiputaan ajattelija, johon edellisessäkin vastauksessa viitattiin.

paljos hyrkkäksen janne maksoi iron cobrasta?????

Mitä ne nyt Levytukussa maksaa, kysy sieltä.

Heipä hei! Nyt on bongattu Saikkonen Piippolan alikulkutunnelista. Olitte luvanneet joskus tulla itsekin katsastamaan taideteoksen. Koskahan olette tulossa? Voisin vaikka tarjota kahvit Shellin baarissa! Slayer soi, tää on w*ttu PARAS!

Toivottavasti pikaiseen vilkaisuun olisi aikaa, kun siitä ohi huristamme torstaina.

kultalevy lähesty…? no, joko on paljon myyty? Tietysti se on liikesalaisuus, mutta antakaahan jotain vinkkiä.

Suomirässillä kultaa? Oha se varma. Joka tapauksessa myytyjen levyjen määrä on soittajan näkökulmasta mykistävä.

spiderman-lasi? myrkkyä? häh?

Marko oli nuori ja tarvitsi rahaa.

hassu kontrasti valun muilla piiseillä ja toinen kohtu-rykäisyllä. on nimittäin markon ääneen tullu aika paljon syvyyttä lisää vuosien saatossa… mutta hyvä levyhän tuo on joka tapauksessa.

Hyvä ettei ollut aivan hukkahankinta. Tuo laulujen kehittyminen ilahdutti meitäkin kovin.

Onkohan se millään muotoa mahollista että kerkeisitte/jaksaisitte/viittisitte reenata Avoimen haudan sen verran hyvissä ajoin että soittasitte sen Vernissassa?

Saapa nähdä, olettehan te sen jo kuulleet. On paljon mielenkiintoisempaakin treenattavaa, kuten uudet biisit.

kyllä täytyy liittyy kehujien joukkoon.ootte rehellisesti maailman kärkeä tällä hetkellä. toinen hyvä on amerikanarmenialainen System of a down. mitä mieltä ootte siitä. löysin teijän musan, ku sain kaverilta waretettuu kurimuksen. siellä se oli kovalevyn täytteenä puol vuottaa, ennenku tajusin että täähä on w*ttu paras!ttrh:n ja 120 päivää oon kyllä ostanu. muutki pitää kans saada hyllyy. Janne et oo lähteny sille hevirumpalin linjalle että kiukaita on ympärillä hitosti. käytätkö remon tomikalvoja jos niin mitä mallia. ite käytän remo emperoreja.

Toxicity pyöri ilmestettyään soittimessa varsin taajaan, jopa kyllästymiseen asti. Janne käyttää myöskin Emperoreja.

Onko kappaleleilla Pimeyden Liitto ja Liiton loppu muutakin yhteistä kun se että Pimeyden Liiton lopussa on sama riffi kuin millä Liiton Loppu alkaa? Ja kolahtaako mokomalaisille nämä “Death ´n´ Roll” bändit tyyliin Dismember ja vanhempi Entombed?

Eipä juuri, raskaita päätösbiisejä ovat molemmat. Liiton lopun nimihän on silkkaa muusikkohuumoria kuivimmasta päästä, valmis teksti häivytti sittemmin hilpeyden kauas takavasemmalle. Tuo ‘n’ Roll -määreesi ei kyllä oikein istu vanhempaan Enskaan tai Dismemberiin. No, sama se, etenkin Entombed on edustanut parhautta Nihilist-ajoista tähän päivään.

Täytyypi tulla teille avautumaan, että ihailen suuresti tapaanne seisoa ylpeästi oman näkemyksenne takana, periksiantamatta ja myönnytyksiä tekemättä. Ja katsos – täysin ansaittua hedelmäähän se on tuottanut, vaikka sitä joku kenties joskus epäilikin. Näin sitä pitää elämässä toimia, muutenkin kuin musiikin suhteen. Onko muuten teille mitenkään tuttu juuriltaan itäinen kollektiivi nimeltään Kaucas (www.kaucas.tk)? Vaikka täysin eri genreä edustaakin, olen tunnistavinani siinä samaa tervettä henkeä kuin teissäkin. “kuka kuule harhoja, kuka taas juoruja, joku mitä haluaa ja joku syntyy kuurona” Ei muuta, hyvää syksyä, jatkakaa! T.tyllerö

Kaucas on periaatteessa tuttu, musiikkiaan pitäisi kyllä kuulla enemmän. Samanhenkisyydestä tai varsinkaan hengen terveydestä on itse vaikea sanoa mitään.

Tehkää coveri Zombie Ritualista 😀 …tai sit Living Monstrositystä, siinä ainakin olis vauhtia…

Kaikki kunnia ehdottamillesi mestariteoksille, mutta ei me mitään kovereita tehdä, kun on omiakin biisejä tuloillaan. Mestariteoksia tai ei.

Siis Perkele minuu ahistaa ne boonus kipaleet noissa uusintajulkasuissa kun ei viittis niitten takia hommata levyjä uudestaan. (Vaikka eihän se teiän vika oo, kakka EMI.) Kun olis niin paljon muitakin hyviä levyjä hankittavana (Esim. Danzigia, Viikatekokoelmaa ja Meshuggahia.) Kiukuttaa. Sanokaa nyt edes että ne bonusbiisit on ihan paskoja… Tai jos ette sano niin mie joudun syömään sanani ja periaatteeni hylkäämään ynnä Fake No More-paitani roviolla polttamaan ja netistä ne biist imuttamaan. Voe itku. Ei se tästä!

Sanotaan vaikka näin, että jos pelkästään musiikillisia arvoja tarkastellaan, niin uudelleenjulkaisujemme bonusbiisit tuntuvat aika nihkeiltä vaikkapa Meshuggahin uuden rinnalla. Hanki siis mielummin kokonaan uusia levyjä, ellet harrasta levyjen keräilyä.

Moneltako alkaa 9.9 keikka 45:ssa?

Vaikea sanoa. Eikös 45:ssa keikat ala kohtuullisen ajoissa, kymmenen-yhdentoista välillä?

Kiitokset jätkät tosiiii hyvästä musasta! Semmottii oisin kyselly että oottako tehneet musavideoita muista “Tämän maailman ruhtinaan hovi” levyn biiseistä ku haudan takaa, jos ootte niin mistä löytyy?

Haudan takaa on ainoa video uudelta levyltä.

Olisi hauskaa jos uni saa tulla biisin voisi ladata netistä täältä sivulta. Olisiko mitenkään mahdollista? Aloin sen biisin perustalta kuuntelemaan teitä.

Joojoo.

Missäs teidän kaikki keikkakuvat on? Olen nähnyt että siellä lavalla on hyppinyt sellainen Keski-Maasta tulleen kääpiön näköinen mies napsimassa kuvia. Päiväkirjassa on joitain, mutta missä loput?

Koostamme pikkuhiljaa kesän keikoista hillitöntä valokuva-albumia, jossa Gorthaurin otoksia lienee suurin osa.

Hei papat. Lohduttakaa ja kertokaa, että kultaisella 80-luvulla Lappeenrannan Elävän musiikin yhdistys onnistui järjestämään Monarille muutakin kuin hoosee-bändejä. Näyttää nykyisin tuo tarjonta niin onnettoman yksipuoliselta, että olisi saanut jäädä koko Elmun reinkarnaatio tapahtumatta.

Silloin siellä oli HC:n lisäksi ainakin rässiä.

Ettehän te/emi ole julkaisemassa 120:pvän ja Valun bonusraitoja missään koskaan muulloin? Pitääkö vain syytää rahaa kauppaan ja ostaa plätyt toiseen kertaan? -Hc-

Meillä ei siis edelleenkään ole vanhaan materiaalin oikeuksia, EMIn omaisuutta ovat. Mutta pöljältä tuntuisi, jos kerran tai kaksikin kertaa levyltä pudonneita biisejä julkaistaisiin myöhemmin oikein useaan kertaan. Toisaalta jo noiden uudelleenjulkaisujenkin näkeminen oli kummallista. Joten nevö sei nevö tai jotain.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Kysyttyä

Ei vois olla huonompi valinta päivälle tuo Dipolin keikka, kun katselee, kuka esiintyy Tavastialla samana päivänä. Sapettaako?! Ja niin, ootteko vetäny nämä kolme ovat yhtä (levyn paras biisi) ikinä livenä?

Niinpä. Tuntuisi olevan päällekkäisbuukkaukien syksy. Nämät kolmet ovat yhtät on jäänyt soittamatta. Se ei kulje ihan parhalla mahdollisella tavalla.

Terve äijät.Perkkele kun ei pääse ikinä kattomaan teitä kun on aina jotkut vitun kissanristiäiset.Millos ootte ens kerran tulossa Kuopioon?Onko tällä “sormi paskana kitaristilla” ihan signature ESP:t vai custom shop kitarat joita myydään musamaailmassa?

Sormi paskana kitaristilla on pari Eclipseä, Custom Shop seiska ja hyllymalli Standard.

Mitä? Ettekö työ julukasekkaa mittää livejutskaa joulumarkkinoille? Takokaa, kun metalli on kuumaa!!!

Ehä myö…

Hämmästys oli suuri, kun bongasin Tuomon tänään tekemässä “oikeita töitä” seminaarissa. Mikä ajaa rokkistaran moiseen jamaan? -Punainen Urpo-

Kappas, Tuomo on ollut vuokrarahoja tienaamassa. Oisko reppanalle tullut veneen alla kylmä, kun on syksy tulossa ja kaikkea.

“uni tullessaan saa tuoda veljen mukanaan..” Veljen? Mitä Marko mahtaa tarkoittaa? Miulla on oma pieni käsitys asiasta, mutta haluan kuulla mitä Marko mietti.

Unen velipoika on kuolema.

Terve pojat ja kiitos saakelin hyvästä musasta.. Te yhes yhen toisen Lappeenrantalaisen bändin kanssa olette Suomen ykköset.. Kysyisin vain että miten usein hengailette Hynysen ja kumppaneiden kanssa ja mitä musiikkia kuuntelette, löytyykö hyllystä esim Metallicaa tai Hurriganesia? Kotiteollisuutta? Kiitti ja ja jatkakaa samaan tyyliin.. P.s mun mielestä tiejän musassa paras asia on monipuolisuus..

Hieno juttu, että arvostat samaa asiaa kun me. Ja kyllähän sitä ystävien kanssa tulee silloin yhteyttä pidettyä. Mokomalaisten levyhyllyistä löytyy yllättävän monipuolista musiikkia, mutta pääasiassa kuitenkin heviä.

Ostin nää molemmat uusinta julkasut eli VALU ja MOKOMAn 120 päivää.Näähä on ihan poppirokkii?ku vertaa uudempaan matzkuu. Siis mitä helvettiä?:) Eihä tässä laulussa ole mitään samaa mitä on tottunut kuulemaan??? Laulaako Marko Annala a.k.a joulupukki näissä biiseissä edes??? aika paskoja levyjä. (TMRH,kurimus,ovat kyllä loistavia lättyjä)

Sellaista se on meidän bändin henkinen ja fyysinen kasvu ollut viime aikoina.

Hei Janne. Mistäs näkisi sun drum setupin? Kiinnostaisi vaan. Ja mitä kapuloita käytät?

Tama Starclassic Performer, väri: transparent black.
-Basari 18″ * 22″
-Etutomari 12″ * 14″
-Lattiatomari 16″ * 16″
-Virveli 5 1/2″ * 14″
Pellit Agop Istanbul Alchemy vasemmalta oikealle
Hi-hat 14″, Crash 17″, Komppipelti 20″, Crash 18″, China 18″.
Kapulat: Tama “Japanilaiset” tammikapulat 5A
Kalvot: Evans / Remo

Mieltäni askarruttaa eräs asia… kun tuolla Swampmusic:issa näyttäis olevan tommonen MOKOMA Classic logo t-paita… onko teillä minkään valtakunnan tietoa kyseisen paidan ulkonäöstä? Nii että onko se semmottinen musta josson keulassa teiän logo? Pimeitä syysiltoja teille vaan!

Jep, perus-logo edessä, seljässä ei mitn.

Mitä teidän äitinnekin sanoisi jos kuulisi teidän hirveetä möykkä musiikkia?!

Äiti sanoi, että “poikani, olen niin ylpeä sinusta.”

Miksi Rynkkylän keikka on 68:ssa eikä Lutakossa?

No siksi kun se sinne sovittiin. Lutakkoon sitten ensi vuonna.

On se vaan perkeleen hienoa kun Suomessa tietääkseni ainakin 2 bändiä coveroi Deathia.. Työstäkää joku uus tai tosiaan soittakaan sitä Avointa Hautaa keikoilla! Harmi kun Diablo ei veivannut yhtään Deathin biisiä koko kesänä 🙁

Kiitos palautteesta. Pannaan korfan taakke.

Ostin justii 120päivää, ja satuin hämmentymään Markon parran lyhytkasvuisuutta kuvassa cd:n alla, vaikka levy näkyi olevan julkastu 2004. Mitä tämä tarkoittaa?? Kenties sitä että en osaa lukea levyn julkaisuvuosilukuja oikein?

Valu on julkaistu alunperin vuonna 1999. Kuvassa näkyvä partamalli on siis yli viisi vuotta vanha.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.