Puolilta päivän hotellin omistaja tulee herättämään soittajat. Mies kertoo, että respan tyttöjen lupaama tunnin jatkoaika huoneiden luovuttamiselle on peruttu. Selvä. Lähdetään, lähdetään. Läheiselle huoltamolle kerääntyy Naama Velli kavereineen ja aamun ensimmäinen sketsi kuullaan. Stam1nan pojat ovat hukanneet Mäntti-Bussin avaimet, ja vara-avaimia on lähdetty tuomaan Lappeenrannasta. Ukkojen pitäisi olla Yli-Torniossa keikalla muutaman tunnin päästä ja matkaa on arvion optimistisuudesta riippuen 5-600 kilometriä. Hyvä! Myöhemmin illalla kuitenkin kuulemme, että pojat saivat keikan soitettua pienen soittojärjestysmulkkauksen ansiosta.

Meidän matkamme suuntaa kohti etelää, ja olemme ajoissa Hämeenlinnassa. Aikaa olisi tapettavana taas jokunen tunti, joten katselemme hetken aikaa Dannyn taustalaulajattarien toimintaa lavan takaosasta käsin ja sitten jalkapallopelit pystyyn. Yllättävää kyllä, loukkaantumisilta vältytään.

Keikka saadaan käyntiin pienen säätämisen jälkeen muutaman minuutin myöhässä, ja Spede-shown tunnari pölähtää PA-laitteistosta. Ainakin meitä naurattaa. Edellisen illan henkisen pettymyksen takia lataus on melkoinen. Ei me näitä järjettömiä reissuja näiden reissujen takia tehdä, vaan siksi että saisimme esittää musiikkiamme faneillemme. Alkukeikan kaatuilun jälkeen loppukeikka menee hurmiossa. Soitto kulkee ja soittajilla tuntuu olevan kivaa. Yleisö on mukana laulatuksissa hienosti, joten keikasta jää kotiinviemisiksi mukavan positiivinen vire. Sitäpaitsi Janne “Otetaanpas uusiksi” Saksa, kahden edellisen levymme tuottaja, kommentoi keikan jälkeen, että taustalaulut alkavat pikkuhiljaa toimimaan ja pysymään vireessä. Hyvä, eipä ole keikkakokemus mennyt ihan hukkaan.

Keikan jälkeen osa porukasta hyppää Tampereen junaan ja osa lähtee bussilla kohti Helsinkiä. Matkalla kalliolaiseen baariin puhumme pelkästään Sakari Östermalmin ja Pertti Keinosen tutuksi tekemällä nuotilla. Tätä kirjoittaessa kurkkuun koskee. Jee jee, karu reissu.