Armottoman nopeasti on tämäkin keikkakesä mennyt, sillä Lammille olisi mokomain kylillä pyöriminen päättyvä tällä erää. Asianhan on kaksipiippuinen: on äärimmäisen mukava viettää muutama viikonloppu ihan kotosallakin ja keskittyä täysipainoisesti uusien biisien työstöön. Ja toisaalta samaan aikaan tulee jo ikävä keikkameininkejä ja poikaporukalla reissaamista. Mutta eiköhän tämä keikkatauko tule kuitenkin ihan tarpeeseen, teille ja meille.

Matka Pellavaan käynnistyi tuttuun tapaan Hakaniemen torilta, josta koukkasimme treenikämpille hakemaan vähän soittovehkeitä matkaan. Seuraava pysähdys oli Lahdessa, josta poimimme lisää ukkoja kyytiin. Alkumatkan kuumin puheenaihe oli Google Earth -ohjelma, jolla voi tehdä uskomattomia matkoja ympäri maailman. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos sen vielä netistä löytää. Lisäksi kehittelimme ensi kesäksi huikeaa, lähes ennennäkemätöntä, kiertue-ideaa. Tarkemmin en voi vielä paljastaa, sillä jokuhan varastaisi idean oitis ja toisaalta jos emme saakaan hommaa toteutettua, niin tulee turhaan retosteltua. Kassellaan, kuten meilläpäin on tapana sanoa.

Saavuimme pelipaikoille Tarotin työstäessä omaa settiään kovaa ja korkealta. Hilpeyttä heti kärkeen aiheuttivat raider-juomat, joihin oli liimailtu etiketit uusiksi. Eli esimerkiksi Jekku olikin Mänttiviinaa ja viinit Mänttiviinejä. Meitä on ilmeisen helppo ilahduttaa! Lisäksi ilmassa oli suurta jälleennäkemisen riemua, koska crew-Jarkko ja crew-Tuomas olivat meitä vastassa lavan takana. Hurjat olivat ottaneet varaslähdön festaririemuihin. Kävin heittämässä muutamat jäljelle jääneet paidat myyntiin ja heti kohta alkoikin kamojen kasailu.

Pienen sateen siivittämänä aloitimme kesän viimeisen koitoksen. Biisilista oli muuten aika tuttua perusjyystöä, ainoastaan Väsynyt Atlas edusti vähemmän soitettua osastoa. Marskilla taisikin olla melkoisia hankaluuksia kyseisen viisun sanojen muistamisessa. Vähän “föördisköördiä” sekaan ja hyvinhän se meni. En tiedä mistä johtui, mutta itse soitin kesän vaisuimman esityksen. Jostain syystä kädet eivät lämmenneet ollenkaan ja soittaminen oli aikamoista puurtamista. En tiedä johtuiko tämä vähän viileämmästä lämpötilasta, mihin on nyt treenikämpillä soittaessa tottunut. Siellä kuumuus on melko infernaalinen, koska ikkunoita ei voi ymmärrettävistä syistä pitää soittaessa auki. Tai sitten mie vaan olen vanha läski, joka ei jaksa/osaa soittaa vaan selittelee. Marski valitteli kurkkukipua, mikä vei äänestä parhaan terän. Muut eivät tainneet valitella mitään, ainoastaan kastuneita vaatteitaan Jarkon ja Tuomaksen vesihyökkäyksen jäljiltä. Pojat katsoivat aiheelliseksi kastella joka ukon läpimäräksi viimeisen biisin (Takatalvi) aikana. Yrittäessäni väistellä vesisadetta onnistuin potkaisemaan rumpupallin nurin, joten c-osasta biisin loppuun rumpalointi hoitui seisoaltaan. Tulipahan sekin testattua. Ei toimi.

Keikan jälkeen vähän kuivaa vaatetta ylle ja bussi alle, ja keula kohti Helsinkiä. Matkalla vietimme hilpeitä kesänlopettajaisia, kuohujuomien ja mänttien vaahdotessa. Kiitokset kesästä ihmiset. Onpa taas vanhana muisteltavaa.