29.4.2006 Kasino, Kauhajoki

Haavat olivat balsamoitu yön aikana ja iloinen retkikuntamme suuntasi kohti villiä Pohjanmaata. Vapputunnelmaan meidät johdatteli Santun väsäilemät simapohjaiset drinkit ja SingStarin uusin levy, jolta löytyi vähän rockia laulettavaksi. Tai laulettavaksi ja laulettavaksi, aikamoista mölinää ja ylitulkintaa oli tarjolla. Herkimmilläänkin Wind of change kuulosti lähinnä Darkthronen En vind av sorgilta. Scorpions-klassikon vihellysintro piti laittaa oitis pannaan, sillä kuski-Holtan otsasuonet alkoivat pullistella sen aikana siihen malliin, että ilmeisesti jokainen kallioleikkaus alkoi tuntua yhä houkuttelevammalta vaihtoehdolta.

Kasinolle saavuimme hyvissä ajoin, olkoonkin että ikinä sinne ei osaa suorinta tietä. Sen verran mystinen kylä on tuo Kauhajoki. Melkoinen näky kohtasi yhdeksän maissa kun Kasinon portit avautuivat ja sisälle pelmahti reilun puolitoistatuhatta teiniä ympäripäissään ja liian niukasti vaatetettuna. Sitä itsesääli-itkuraivareiden ja kutemisen määrää oli hämmentävä seurata. Takahuoneeseen vetäytyminen tuntui oikeimmalta vaihtoehdolta.

Setti pyörähti käyntiin kello yhdentoista jälkeen ja tuntui, että soitossa oli ihan erilainen varmuus ja kulkevuus päällä kuin edellisenä päivänä. Mitäpä sitä täydelle Nosturille parhaimpiaan näyttämään kun saman voi tehdä muutamalle sadalle pohjanmaalaiselle teinille, heh. Kumpaakaan vaihtoehtoa sen kummemmin paremmuusjärjestykseen asettelematta. Tälläistä tämä nyt vaan välillä on. Milloin muistatte, että suomalainen edustusurheilija olisi pystynyt parhaimpaan suoritukseensa juuri niissä tärkeimmissä kilpailuissa. Ei juuri koskaan, meillä osumatarkkuus on kuitenkin aavistuksen parempi. Luulisin näin.

Keikan jälkeen kävimme pikaisesti tutustumassa Art rock cafen ja Krouvin yökerhon karkeloihin. Totesimme, että meille parempi vaihtoehto on yrittää hotellihuoneen saunakoppiin sulloutumisen Pohjanmaan ennätystä. Näin myös teimme, mutta eihän näin riuskoja miehiä lauteille neljää enempää mahtunut, edes hikisenä. Näihin tunnelmiin ja mielikuviin on hyvä lopettaa.

Kommentit

22.11.2009 14:59 / -R-

Ehkäpä extremein allekirjoittaneen keikkareissu. Olin pelipaikoilla muutaman tunnin ennen pändiä (julkiset kun kulkevat niin kätevästi) ja ehdin seurata teinien hidasta kerääntymistä porttien ulkopuolelle. Portit avattiin, ja joku mimmi juoksi kiljuen mun luo ja kysyi, että soitanko mä Mokomassa. Keneenhän se mut sekoitti 🙂 Ilta oli täynnä kutevaa nuorisoa ja kaunista rakkautta. Keikan jälkeen hetkeksi baariin, ja joku kaatoi (vahingossa?) Tuomon ränniin jonkun makean drinkin. Muutaman hetken jälkeen ränni tuntui kuulemma aika tahmealta. Loppuyö sujuikin bussiaseman kulmilla nukkuessa, tai nukkumisen yrittämisessä, sillä yöllä oli muutama aste pakkasta. Kauhujoelta pääsin pois vasta ensimmäisen, klo 12 (päivällä) jälkeen lähteneen bussin kyydissä. Matka jatkui junalla Turkuun, jossa en jaksanu viettää edes vappuaaton juhlallisuuksia, vaan painuin kotiin nukkumaan kuudelta illalla…

23.11.2009 11:53 / Marko

Mie nostan Death Angel -lippistäni tästä suorituksesta -R- !

25.12.2015 18:36 / Vieras

Se on siistiä! Olen halunnut pelata peliä, ja näki erittäin hyvä sivusto, jossa on mahdollista pelata erilaisia pelejä ilman rekisteröitymättä, jos joku on kiinnostunut – täällä sivuston osoite http://netticasinohex.fi/

28.01.2016 15:45 / Vieras

Lisää musaa nyt tulemaan!
http://casinokokemus.com

20.02.2017 12:36 / Vieras

Loistavat sivut!

http://kasinohai.com/paf

28.02.2017 10:55 / Vieras

Nyt näyttää hyvälstä!

https://villenvinkit.com

5.04.2017 14:09 / Vieras
11.04.2017 17:26 / Vieras
11.12.2017 23:04 / Vieras
12.08.2018 15:23 / Vieras

Ei voi kyllä muuta,kun hattua nostaa! Hieno meininki jatkakaa samaan malliin! http://kasinoblogi.com/

9.03.2019 11:52 / Vieras

Mahtavat nykytanssifestarit tulossa Tampereella:
https://www.nytke.com/

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

28.4.2006 Nosturi, Helsinki

Reilu kahden viikon keikkatauko tuntuu liian pitkältä kun orkesteri on päässyt oivalliseen keikkavireeseen. Tämän vuoksi soittelimme soundcheckissä useampaakin viisua, ja muun muassa harvoin esitetty Death-coveri Avoin hauta palauteltiin mieliin ja ranteisiin. Soittoverryttelyt tulivat etenkin minulle tarpeeseen, sillä sitten Kiirastorstain Tampereen vedon settiini oli ilmestynyt kaksi kappaletta tomareita, sekä yksi crash-pelti lisää. Itsepähän kenttäni miinoitin eli läjä haltuun ja kohti uusia rytmiseikkailuja. Illan teemaan voisi jälkiviisaasti lohkaista, että kohtasin lähinnä rytmihäiriöitä. Oman panoksensa kasvaneeseen soitinarsenaaliin antoi myös Tuomo, joka esitteli ylpeänä uutta punasävyistä kitaraansa. “Se o hiano!”, kaikui kollegoiden suista.

Checkin päätyttyä käväisimme Kuisman kanssa Rokkizine.comin haastattelussa, puhumassa lähinnä Slayeristä, ja sen jälkeen olikin aika mennä Nousuun aterioimaan. Koska Nosturissa oli myös Sakaran edustus sattumalta paikalla, oli seuraava luonnollinen veto siirtyä Rytmihäiriön kanssa backstagelle pläräilemään erinäköisiä papereita. Tarkoituksena oli saada papereihin nimiä ja tässä myös onnistuttiin. Kilikoli sanoivat maljat ja kättä iskettiin päälle.

Rytmihäiriön aloittaessa kello 22:30 oli porukkaa hyvin paikalla, mutta ulkona oli kuulema vielä melkoinen jono. Illan loppusaldo oli harmittavasti vain 15 ihmistä vaille loppuunmyyty Nosturi. Ehkä tähänkin määrään on syytä olla “ihan” tyytyväinen. Rytmihäiriön loistavasta keikasta pystyin katsomaan noin puolet ennen kuin piti siirtyä lämmittelyhommiin ja soittokalsarien vaihtoon. Mutta oli kerrassaan hienoa havaita kuinka hyvin jengi oli alusta alkaen messissä. Pittikin lähti pyörimään välittömästi.

Kello 23:30 Mäntistö asteli lavalle ja tuhannen turjaketta, että olikin yleisöä paikalla ja peijakkaan hyvissä meiningeissä olivat kaiken lisäksi. Bändikin oli hyvissä tunnelmissa, kunnes tekniset vastoinkäymiset löivät kapuloita rattaisiin. Itse huomasin heti keikan alkuvaiheilla, että eihän monitorointini ollut sinnepäinkään mitä Holtta oli checkissä ruuvannut. Kitarat olivat täysin kuulumattomissa, paitsi silloin kun monitori äkisti toimi, jolloin korvaani paiskautui sellainen äänivalli, jotta meinasi rumpupalli lähteä alta. Kyllähän v*tutti, ahisti and, ja varmaan on sanomattakin selvää, että rumpujensoittoa ei varsinaisesti helpota kitaroiden kuuleminen pienellä viiveellä PA:n kautta. Holtalle ei jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin etsiä talon henkilökuntaa avuksi ja vaihtaa uusi monitori paikalle. Tässähän meni tietenkin tovi, mutta encoreissa taisi äänentoistoni taas toimia. Keikan jälkeinen alho ja pettymys omaan suoritukseen oli valtava. Kiitos muutaman rohkaisevan kommentin, pääsin kuin pääsinkin takaisin jaloilleni ja elämän syrjään kiinni. Eipä dramaattista, heh. Ilmeisesti homma ei ollutkaan kaatunut aivan totaalisesti, vaikka lavalla hetkittäin siltä tuntuikin. Muiden soittoniekkojen kommentit ja tuntemukset olivat jokseenkin vaihtelevia.

Kysymys: “Onko mitään opittavissa tästä?”

Vastaus: “Ei muuta kun ei anna periksi, ja huumori yllä, ja ei kun lisää p*skaa housuun.”

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

11.3.2006 Tuiskula, Nivala

Kuvia: Jukka & Joonas

Kello soi 9:45, ja ei mitään edellytyksiä nousta aamupalalle. Vain hullu jättää aamiaisen väliin -slogan on vaihtunut vain hullu jättää aamu-unet väliin -sloganiin. Aamiaista voi ostaa lähimmältä huoltoasemalta, unta ei.

Saavumme Tuiskulaan hyvissä ajoin ja kohta edessämme höyryääkin herkullinen hirvikeitto. Pöperön päälle pistämme sählypelit pystyyn, tekniikan kasaillessa stereoita. Meitä on vähän varoiteltu, että toisinaan paikallista nuorisoa kiinnostaa paikan diskomeiningit livemusiikkia enemmän. Tämä ei haittaisi, olemme varautuneita kaikkeen ja täysillä vedämme joka tapauksessa.

Äänitarkastelun jälkeen oli hyvä sauma käydä testaamassa hotellihuoneen pieni, mutta kipakat löylyt tarjoava saunakoppi. Tuiskulassa on ollut sen verran viileää koko alkuillan, että lämpö tulee vanhoille ja kolottaville jäsenille tarpeeseen. Suureksi riemuksemme bongaamme Lamourettes -ryhmän keikkajulisteen Puustellin aulasta ja esiintyminen osuu vieläpä tälle samaiselle illalle, eipä juhlaa. Tosin haittapuolena tässä on se, että hotelli on täynnä silmänruokaa kiihkeästi halajavaa kuola-einaria, ja tämä jengi olisi taatusti bailaava ankarasti läpi yön. Kuinka oikeaan aavistus osuikaan, mutta siitä myöhemmin vähän lisää.

Palasimme Tuiskulaan Tuonen lopetellessa vetoaan, ja siirryimme suoraan bäkkärille odottelemaan vuoroamme ja hytisemään ainoan lämpimän patterin läheisyyteen. Jokin aika sitten tajusimme, että emme ole aikaisemmin keikkailleetkaan sydäntalvella eli kylmissä takahuoneissa paleleminen ei ole vielä tullut tutuksi. Aloitimme jytäämisen kello 23:00 ja nuoriso oli alusta alkaen loistavasti menossa mukana. Soitto oli napakampaa kuin edellisenä iltana Seinäjoella ja yleisö katsoikin toimintamme encoren arvoiseksi. Keikan jälkeen raapustelimme muutamat nimmarit ja rupattelimme tovin nivalalaisen nuorison parhaimmiston kanssa.

Taksi alle ja hotellille, kävi seuraava käsky. Baarin puolella olikin melkoinen hulina käynnissä paikallisten urosten kannustaessa mylvimisellään Lamourettes tyttöjä yhä vain kuumempiin liikesarjoihin. Sellaista pikkutuhmaa ketkutteluahan se oli, mutta hyvin tuntui uppoavan. Ja mikäpä ettei. Jossain vaiheessa iltaa päätin ryhdikkäästi poistua yösaunan kautta nukkumaan. Saunominen onnistui hyvin, nukkumaan asettumista häiritsi sankari, joka päätti pyrkiä keinolla millä hyvänsä viereiseen huoneeseen, jossa majoittui L-tanssityttöjä. Koska romantiikan nälkäinen kiima-keijo ei uskonut tyttöjen ystävällisiä kehotuksia suksia v*ttuun, katsoimme Markon kanssa aiheelliseksi ilmoittaa myös oman kantamme ukon v*ttuun suksimisen puolesta. Silmät sumeina lonkeroa kiskonut uuno myönsi tappionsa naismarkkinoilla ja lampsi tiehensä. Äänekäs vonkaaminen ja bailaaminen jatkui kuitenkin toisaalla hotellin tiloissa. Päätin luovuttaa, ruuvasin 29 desibeliä eristävät korvatulpat korviin ja vajosin uneen.

Kello pärähtää soimaan klo 7:30 ja aamupalan kautta valumme jääkylmään bussiin, jossa kelpaa jatkaa keskenjääneitä unia. Aurinko paistoi koko matkan ja elämä maistui hetkittäin ihan hyvälle.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

10.3.2006 Rytmikorjaamo, Seinäjoki

Kuvia: JarnoHeli

Road Dogin bussi hurahtaa käyntiin Helsingissä klo 10:20 ja matka kohti Seinäjokea voi alkaa. Matkan oli tarkoitus alkaa tasan kymmeneltä, mutta allekirjoittaneen soittokalsarit olivat kateissa ja epähuomiospäissäni valitsin lähtöbiisiksi Juicen Pieksämäen asemalla blues -kappaleen, joka piti tietenkin kuunnella loppuun saakka. Lähtöbiisin kesken jättäminen tietää vähintään seitsemän vuoden epäonnea ja impotenssia, joten asialla ei ole syytä leikkiä. Jousilla hytkyivätkin jo kaikki muut paitsi Marski ja Tuomo, jotka poimisimme matkanvarrelta kyytiin. Matkan kulku oli hyvinkin perinteinen, sisältäen luokattoman määrän tilannesidonnaista sketsihuumoria, tyhjännauramista ja huoltoasema-einesten nauttimista. Taustamusiikkina toimi Monsteriserin tuleva levy, joka kuulosti kerrassaan väkevältä autoilugrungelta.

Olimme perillä ennen Diabloa ja saatoimme aloittaa Rytmikorjaamon ihastelun ja äänentarkastelun kaikessa rauhassa. D-miehet saapuivat checkin aikana paikalle ja rumpuvirtuoosi Malmberg ehdotti, josko voisi soittaa Toista maata -kappaleessa rumpuja. No totta ihmeessä me tähän suostuimme ja lupasimme sijoittaa biisin mahdollisten encorejen ensimmäiseksi kappaleeksi.

Diablo aloitti murjomisensa klo 22:30 ja pokaa virtasi koko ajan lisää paikalle. Ennakkolippuja oli mennyt reilut 500 kappaletta, joten ennakkoasetelmat olivat näiltä osin kohdillaan. Väkijoukon yhtäaikainen sisään pyrkiminen tosin tukki narikan, johon taisi muodostua jonkinlainen pullonkaula. Olivatpa jotkut kuulemma jonottaneet vielä meidänkin setin aikana sisälle, ei hyvä.

D- kolonna veti tiukan tunnin setin ja Mokoma kipusi lauteille klo 24:00. Hyvin lämmiteltyä yleisöä kelpasi piiskata ja villitä vähän lisää, ja kun se encorekin vielä saatiin, niin Hessu pääsi uudelleen soittohommiin. Kukaan ei varmaan ylläty jos kerron, että loistavastihan tuo biisin veti. Suomen kovimpia jätkiä, piste. Itse olin soittosuoritukseeni jokseenkin pettynyt, muiden ollessa suhteellisen hyvillä fiiliksillä. Soittomokia tuli kautta linjan, mutta se ei estänyt sitä faktaa, että Tuomon sisäinen fiilis-lukko aukesi niks-naks ja mies löysi jälleen sisäisen lavademoninsa.

Keikan jälkeen suuntasimme suoraan hotellille, tekniikan hoitaessa soittorojut bussiin. Hotellilla olisi ollut tarjolla Tommi “Länä” Läntistä livenä, mutta valmiiksi humisevat korvamme eivät varsinaisesti kaivanneet lisärääkkiä. Joten suuntana oli viereisen yökerhon hiljainen nurkkapöytä. Itse tyydyin kiskaisemaan muutaman soodan kypärään ja suunnistin hotellihuoneen kylpyammeeseen pelehtimään, Marskin tuijottaessa NHL-tuloksia teksti-tv:ltä miltei läpi yön.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

25.2.2006 Club Metro, Kokemäki

  • Heimorajalla lahjomme uhkaavanoloiset alkuasukkaat lasihelmillä ja banaaneilla. Emme onnistu tässä aivan täysin. Saamme oleskeluluvan ainoastaan yhdeksi illaksi, joudumme siis poistumaan kylästä keikan jälkeen.
  • Ihastelemme hetken kauniisti valaistua siltaa, tämän jälkeen vakuuttelemme heteroseksuaalisuuttamme kädenväännöllä ja pystypainilla. Päälle taomme rintojamme nyrkein ja karjumme riettauksia Kokemäen yöhön.
  • Soitamme tovin kuumasti svengaavia rytmejä, alkuasukkaiden pannessa tanssilattialla parastaan. Osa on silminnähden transsia muistuttavassa tilassa, täkäläisten suosimalla tuliliemellä ja taikasienillä voi olla osuutta asiaan.
  • Keskustelemme hetken paikallisten kanssa tulkkia apuna käyttäen. Lahjoitamme heille huopia ja purutupakkaa.
  • Pakkaamme bongomme ja tinapillimme ripeästi, ennen kun ne varastettaisiin. Saamme heimopäälliköltä kolme salskeaa vuohta esiintymispalkkioksi. Jarkko on aivan varma, että yksi niistä on joskus ollut Hornan roudarina.
  • Matkaamme kotia kohden aina aamuun saakka. Kukaan ei puhu mitään. On vain hiljaisuus ja auton takaosasta kuuluva kavioiden kopse.

Kommentit

22.11.2009 14:44 / -R-

Hurja missio “Käydä kaikilla Mokoma-keikoilla” jatkui. Ilmassa oli bussi- ja junalakkoa, jotka eivät onneksi toteutuneet. Varasuunnitelmakin toki oli olemassa: koulusta ja töistä päivä vapaata ja polkupyörällä Turusta Kokemäelle. Onneksi ei tarvinnut 🙂 Tällä keikalla otin ihan ensimmäiset keikkakuvani koskaan. Toivottavasti ne on hävinneet, sillä kamalaa kuraahan ne oli…

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.