1. Gibson SG ’61 Reissue Limited (heräteostokset)
2. Batman: Yön ritari (elokuvat)
3. Stone @ Jurassic Rock (keikat)
4. Kanttarellimuhennos (kauden eväät)
5. Cavalera Conspiracy: Inflikted (kuunneltavat)
Kysyttyä
19.8.2008
Oletteko ajaneet mopolla järveen?
Vaikea sanoa, mutta Janne on ajanut mopolla sarvilla varustettu kypärä päässä. Aina tuo hauskuudessa järveen ajon voittaa.
Ai vitjatti kun oli kovia keikkoja Nosturissa, Tuskassa, Ilosaaressa, Kuopiossa ja Jurassicrokissa! Kiitos niistä. http://www.flickr.com/photos/askeli/show/ tuollapa olisi ilosaaresta muutamia keikkakuvia mitä kerkisin räpsiä teistä.
Kiitos!
tahtoo raporttia kesäkeikoista, loppuu lukeminen kesken… :>
Seittimestari vastaa: Sama täällä. Jätkät!
Terve! Olikos se kuisma vloppuna hml elomessuilla lastenrattaiden kanssa vai kuvittelinko vain? Eipä mulla muuta ollukaan. Jännää musiikkia teette.
Kuisma vastaa: No en ollut.
http://www.youtube.com/watch?v=zNFL1aZl-SE Voi viddu oikeesti, kattokaa tota yleisöä ennen ekaa kertsiä! Kivaa oli, toivottavasti arrrrmoton klubikiertue alkaa taas pian! Kiitooos!
Kiitos tuosta! Nyt täytyy kuitenkin keksiä uutta sanottavaa ja jättää keikat hamaan tulevaisuuteen.
Ootteko kuunnellut uutta soulfly levyä? Nyt on nimittäin max onnistunut tekemään ensimmäisen hyvän soulfly kiekon! Tulee jopa arise ja chaos AD mieleen!!
Marko vastaa: Oon kuullu ja se on hyvä kyllä, mutta ei lähimainkaan niin briljantti ku Cavalera Conspiracyn Inflikted.
Uusi Soulfly levy potkii tosi hyvin munille!!
Hyvä homma, vissiin.
Olinko ihan väärässä vai näinkö Santun tossa perjantaina musamaailman edessä?
Paljon mahdollista.
HEI MOKOMA VOITTEKO LÄHETTÄÄ MINULLE TEIDÄN NIMMARIT OSOITTEESEEN *poistettu*
No ei voida.
Eikö edes St. Anger nappaa? Ja kuulutte muuten Suomen parhaisiin bändeihin. Ja suuri osa muistakin Sakaran bändeistä.
Edes St. Anger? Musiikkiterapia on osallistujille hyödyllinen juttu, mutta sessioden levyttäminen ylittää ymmärryksen.
Teidän on pakko soittaa bar 68 keikalla “pois se minusta” aivan parhautta!! Viimeksi kuulin kyseisen kipaleen muistaakseni lutakossa 2005.
Katellaan.
Oranssi taustavärinä on hieman häiritsevä, siis huonossa mielessä. Hankaloittaa tekstin lukemista jonkun verran koska käy silmiin.
Ei mulla vaan.
Kysynpä teiltä yhteisesti tämmösen jutun mitä varmaan moni tahtois kanssa. Onko ollut koskaan/nyt aikeissa tehä jonkinlaista livelevyä? Teitä kun tuppaa yleensä vaan kesäisin näkemään niin oishan se ihan mukava että saisi keskellä tammikuuta vaikkapa kotiolkkarissa huutaa keuhkot nenän kautta pihalle. Juu kiitos vaikkette tekiskään. Hieno keikka oli myös jurassikissa.
Teimme vuonna 2004 livelevyn, jossa oli mukana myös kuva. Pelkkään ääniraitaan perustuvaa täysimittaista livelevyä emme luultavasti tule koskaan julkaisemaan.
mitkä helkuta on PURKAJASIAT?! hei ei pahalla mutta kun kuuntelen kurimusta niin sanompahan vaan että MOKOMA OLI helvetin kova RÄSSIBÄNDI!! en enää diggaa tätä uutta “death/grind” -MOKOMAA :—DDDDDDDD
Purkajasiat on mittavan syyskiertueemme nimi ja erään vanhan sarjakuva: Korkeajänistys (iskee kuin puolitoista volttia!) – Purkajasiat. Meidän mielestä meidän uudet levyt on just hyviä ja vanhat vanhoja.
Jos saisitte yhdistellä eri osasia (meininki, tilat, akustiikka jne.) esimerkiksi eri klubeilta, festareilta yms., niin millainen olisi ihannekeikkaympäristönne?
Äh, niissä kaikissa on puolensa. Esim. Nosturi ja Lutakko ovat aika lailla ihanteellisia klubeja. Hyviä festariympäristöjäkin on lukuisia. Paras on sellainen, jossa on hyvä tekniikka, tunti aikaa kasata kamat ja showtime ilta-aikaan. Me olemme tänä kesänä oppineet heräämään myös “aamu”vetoihin, mutta ihmiset ovat rennompia muutamaa bändiä ja alkoholiannosta myöhemmin. Mutta tehdäänpä yhdistelmä: Nosturin lavasoundi ja akustiikka, Lutakon tai Bar68:n lämminhenkisyys ja intiimi yleisökontakti, Provinssin päälavan koko ja yleisömäärä, Tuskan bäkkärikopin hostaus, Himoksen ruokailu ja bäkkärille tietenkin Ilosaarirockin Metelliklubin jääkiekkokaukalo!
Otan osaa Bar 68:n puolesta.
Samoin.
Kiitokset Puustockin ja Jurassic Rockin keikoista, “stokin kitara-ongelmista huolimatta. Kattokaas teidän biisien käännökset englanniksi. http://en.wikipedia.org/wiki/Kurimus http://en.wikipedia.org/wiki/Tämän_maailman_ruhtinaan_hovi http://en.wikipedia.org/wiki/Kuoleman_laulukunnaat http://en.wikipedia.org/wiki/Luihin_ja_ytimiin
No mikä ettei. Punainen kukko on aina yhtä ongelmallinen käännettävä.
mulla olis yks pyyntö, elkää ikinä lopettako soittamista tai keikkailua. teitä sinne festareille ja keikoille lähdetään katsomaan !
Ikuisuus on melko pitkä aika, mutta ei tässä vielä olla hyytymässä.
Pääaseekö Testamentin uusin teiän suosikkilevylistalle?
Ei taida päästä, vaikka sillä hetkensä onkin.
Terve! Oon kuullut kylillä vähä juttua että olisitte kaikki jotain hippejä, juppeja tai ainakin emoja. Miten itse kommentoisitte asiaa?
Äitis oli emo ku siut sai.
“Paras vaihtoehto on että laitat kuvat nettiin ja laitat linkin meille” Otin neuvosta mummon, ja tässä teille olisi hieman kuvallista materiaalia Wanajan keikaukselta. http://kuvablogi.com/blog/16571/3/ Kuvat otettu eturivistä piskuisella pokkarilla, joten niiden laatu on mikä on. Mutta katselkaatte niitä vaikka päivienne ratoksi taikka iltojenne iloksi. Jos niistä on edes siihen.
Kiitti.
Loistava keikka oli Jurassic Rockissa! Mun mutsi sano että mitään muuta hyvää Mokomassa ei ole kuin Saikkonen joka on NIIN söpö ja sit sillä on kaunis pepsodent-hymy 😀 Onnea Saikkonen!
Hyvä teidän äiskä.
Santulle ois pari kysymystä. Onkos siulla viiskielistä bassoa ton surveyorin rinnalle? Oletko käyttänyt jossain vaiheessa viiskielisiä paljonkin joskus? Oliko se nyt jossain DVD:n kuvassa, missä siulla oli semmonen, mutta onkos sen jälkeen tullut soiteltua semmoisten kanssa? Ja sitten vielä, että kun plekulla soitat, niin tykkäätkö soitella paljon lyöden plekua alaspäin vai alas-ylös -tyylillä?
Santtu vastaa: Loppukesään 2004 soitin juu 5-kielisellä. On se jossai kai vielkii. En oo nähny sitä vähään aikaan. Laiskana ukkona suhailen ylösalas. Alaspäin lyön, jos sillä on vahva tulkinnallinen peruste.
kuka osaa teist parhaiten ruotsia?
Luultavasti ei kukaan.
Jos olisitte jokin huonekalu, niin mikä haluaisitte olla ja miksi?
Santtu vastaa: Ketölaif.
Tosikkolaulaja vastaa: Miks v***ssa mie haluisin olla huonekalu?
Humoristirumpali vastaa: Paperikori tai kärpäspaperi, kuulema leppoisaa puuhaa.
Jyväskylän tuleva keikka oli iloinen uutinen! Olisi kyllä pakko päästä paikalle kuulemaan, jos luvassa on vielä laajasti biisejä joka levyltä! Mihinkähän aikaan alatte soittaa,ajattelin vaan että onko mitään mahkuja ehtiä työpäivän jälkeen vielä Tampereelta paikalle? Tästä on hyvä jatkaa!
Yleensä 68:ssa soitetaan puoliltaöin tai hiukan ennen, mikäli paikka on täynnä. Vähintään kaksi biisiä soitetaan kaikilta albumeilta. Täytyy katella tarkemmin illan edetessä. Kiire meillä ei ole silloin minnekään.
koska keikkaa vaasan lähellä? 🙂 //r.
Ei ole tiedossa.
Morjesta. Nyt askarruttaisi tämmöinen asia että mistä Marko on saanut inspiraation Nämä Kolme Ovat Yhtä-kappaleen mainioihin sanoituksiin? Kuuluvat nimittäin mielestäni ehdottomasti Mokoma-yhtyeen parhaimmistoon. Plussat vielä Santun Dillinger-paidalle Wanajassa, oli muutenkin pirun kova keikki eturivistä todistettuna.
Marko vastaa: Olen yrittänyt kappaleella kuvailla suvaitsemattomuuden syntymekanismeja. Halusin jakaa kuulijan kanssa näkemykseni, että tietämättömyys aiheuttaa pelkoa, joka johtaa vihaan niitä asioita ja tekijöitä kohtaan, joita ei ole oppinut ymmärtämään. Täytyy siis pyrkiä ymmärtämään mahdollisimman monia ilmiöitä, jotta ei tuntisi pelkoa ja lopulta vihaa niitä kohtaan. Useissa uskonnoissa tunnetaan kolmipäisiä jumalhahmoja, joten laitoin nämä kolme piirrettä samaan kehoon, ihmistä suurempaan muotoon, jotta kolmen piirteen vaarallinen voima tulisi varmasti esille. Siitä sitten vain päitä katkomaan oikeassa järjestyksessä.
Myönnättekö että Kolmannen asteen kuulustelun riffi kuulostaa ihan Satyriconin Fuel for Hatredilta? 😉 Vaikka ei siinä, hyviä biisejä molemmat!
Marko vastaa: Säveltäjänä myönnän, että biisiä duunatessa on ollut mielessä Satyricon, mutta en ollut siinä vaiheessa vielä kuullut Volcanoa, joten mielessä oli enemmänkin Now, Diabolicalin meininki.
Hei! Tuli mieleen musaanne kuunneltuani että oletteko ennen Mokoman perustamista soittaneet/laulaneet muissa kokoonpanoissa, jos olette niin missä bändeissä ja onko nämä aiemmat yhtyeet saaneet levyjäkin myntiin? Ja toinen kysymys kuuluu, että onko teillä ammatillista koulutusta tai oletteko tehneet ennen musauraa “oikeita” töitä ja jos olette niin millaista työtä?
Tuomo vastaa: Mun bändihistoriasta löytyy Mind Riot. Kouluja on käyty, viimeisin tutkinto on medianomi. Oikeita töitäkin on tehty ja tehdään muuten edelleen.
Janne vastaa: Muutama orkesteri oli ennen Mokomaa. Pistetäänpä listaten: Wendigo /teknistä speedthrasiä (88-93) pari demoa. Riistanhoitoyhdistys / hc (89-91) kolme demoa. Feed”em Flies / grunge-pop (92-94) demo. Valtava Kääpiö / erikoissuomirock (95-99) Pari ep:tä ja täyspitkä-cd Mekano Sonylle. Pronssisessa Pokaalissa soitin ensimmäisellä levyllä, joka taisi tulla -97 ulos. Vuonna 2000 olin jo pistämässä rumpusettiäni polttopuiksi, mutta sitten kävikin niin, että Marko soitti ja esitti kohtalokkaan kysymyksensä… Siviilityöt = on toisinaan.
Kuisma vastaa: Olen pääasiassa soitellut sängynlaidalla yksin, niin yksin. Olin 90-luvun alkupuolella hetken aikaa lappeenrantalaisen funk-metal -orkesteri The Siissidöksen laulajakitaristi, ja tehtiin jopa pari keikkaa. Sitten soittelin kellaribändissä Metallica-covereita ja pyörin Slumgudgeonin roudarina, jolloin tutustuin Markoon. Koulutukseltani olen LuK ja siviilissä olen mainosmies helvetistä.
Marko vastaa: Mortal Fuck 85-86 (kitara) yksi demo, Käskynanto 86-90 (kitara) yksi demo ja pari biisiä kokoelma-ep:llä, Lämpökeskus 88-90 (laulu) yksi demo, Neljäs Maailma (basso) 89-90 ei demoja, Syntax Error 90-91 (kitara) yksi demo, Slumgudgeon 91-95 (kitara) kolme levyä Stupido Twinsin julkaisemana, Pronssinen Pokaali 96-98 (kitara) kaksi levyä Zen Gardenin julkaisemana, Kotiteollisuus 97 (kitara) ei mukana yhdelläkään äänitteellä muusikkona mutta sovittajana kylläkin. Lisäksi on ollut useita yhtyekokeiluja, joiden nimiä en enää muista. Keikkaa olen heittänyt Käskynannon, Lämpökeskuksen, Syntax Errorin, Slumgudgeonin ja Pronssisen Pokaalin kanssa. Kahden viimeeksi mainitun levyjä on näemmä vielä saatavilla hyvin varustetuista levykaupoista.
Hei Saikkonen! Se ilo, joka välittyy sinusta esiintyessäsi, saa minutkin uskomaan musiikkiin ja ehkä vähän elämäänkin. Onko se tosiaan joka kerta yhtä säväyttävää, kun porukka alkaa lyödä käsiä yhteen ja huutaa “hei”? Mikkelissä luin huuliltasi epäuskoiset sanat “mitä vittua”, kun yleisö lähti kunnolla mukaan.
Tuomo vastaa: Näiden jätkien kanssa soittaminen on parhaimmillaan aidosti riemukasta. Jos paikalla on vielä tuhansia ihmisiä huutamassa “hei”, niin pistäähän se välillä virnuilemaan. Niinä hetkinä kokee olevansa oikealla alalla.
Tää kysymys on mestari Saikkoselle. Miten saat sun viperis pysyyn järkevässä soittoasennossa? itsellä on tuo ltd versio ja kyseinen keppi on niin “kaula painoinen”, että sen soittaminen seisaaltaan on aivan perseestä. Onko sun keppis hihna kiinnikkeet siirretty, millaista hinhaa/hihna lukkoja käytät? T: viper 407
Tuomo vastaa: Jos olet yhtään keikkaamme nähnyt, niin multa ei kannata kysyä järkevistä soittoasennoista. Mutta itse kyllä tykkään kaulapainoisista kitaroista, kuten Gibsonin SG:stä. Siihen verrattuna Viperit ei edes tunnu kaulapainoisilta. Hihna on Quick lokeilla kiinni ylemmän sakaran takana. Punaisesta Customista tappi oli alun perin sakaran päässä, mutta eihän se siinä kestänyt. Sitä piti siis siirtää, mutta muuten on tapit ihan originaalipaikoissa.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
9.8.2008 Jurassic Rock, Mikkeli
Kesän viimeinen keikkabussimatka suuntautui Mikkelin Jurassic Rockiin, josta mieleen oli jäänyt viime kesältä lämpimät muistot. Silloin meitä hyväili lämmin ja pimeä kesäyö. Tällä kertaa ei ollut tarjolla kumpaakaan, sillä keli oli märkä ja kylmä ja soittoaikakin alkuillasta valoisan aikaan.
Eipä tuo mitään, Jurassicissa on silti mukava meininki. Lavan taakse leirintäalueen mökkeihin oli taas kerääntynyt melkoinen määrä tuttuja naamoja melkoisissa naamoissa. Oli Kaikkaa, Ruusupuskaa jne.
Jonkinlaiset kesän päättäjäiset olivat käsillä, joten aikomus oli liittyä sekavien tovereiden seuraksi myöhemmin velvoitteiden jälkeen. Bäkkärikoppimme viereisiin mökkeihin oli majoittunut mm. Amorphis ja Stone, joilla oli saman suuntaiset suunnitelmat. Stone vastasi myöhäisillan taidetarjonnasta, joten asiallisen oloiset lähtökohdat oli tälle illalle.
Kaikka kertoi edellisen päivän Stam1na-keikasta hurjia. Yleisö oli pyörittänyt valtavaa pittiä, joka oli vatkannut läpimärän nurmikentän upottavaksi velliksi. Toisena päivänä festarikansan iho ei enää toista mutakylpyä selvästikään tarvinnut. Ihmiset asettautuivat keikallamme sivistyneesti valtavan muta-aukon ympärille. Pari sitkeintä mutaan uskaltautui, mutta tahmealta meno näytti, kun parhaimmillaan ihmiset painuivat liejuun polviaan myöten.
Vaikka ehkä suurin hurmos jäi keikalla saavuttamatta, tunnelma oli kuitenkin hieno. Tuntui siltä, että bändi oli kovassa iskussa. Myös yleisö tuntui nauttivan, vaikka eivät enää mutaan halunnetkaan sukeltaa. Tänä vuonna monitorimiksaajaksemme ryhtynyt KK hoiti myös homman niin suvereenisti, että lavalla kelpasi diggailla äänimaisemaa.
Keikan jälkeen vietimme laatuaikaa bäkkärikopin edustalla kollegoiden ja ystävien (osa lasisia) seurassa. Mainio päätös mahtavalle kesälle. Omalta osaltani reissu loppui tähän, mutta muu seurueemme jatkoi vielä sunnuntain puolella päättäjäisiä merellä kuskimme Roopen järjestämissä kemuissa. Harmittaa vieläkin, että en päässyt irtautumaan mukaan.
Nöyrimmät kiitokset omalle porukalle, yleisölle sekä kaikille muillekin kiitoksen arvoisille!
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
8.8.2008 Virgin Oil, Helsinki
Olen ehdottomasti oikea henkilö muistelemaan Virgin Oilin tapahtumia. Alkuillasta en nähkääs ollut edes paikalla, vaan viettämässä sukulaisen 50-vuotissynttäreitä muutaman kilometrin päässä tapahtumapaikasta. Ja itse asiassa. Nykyisellä päivitystahdilla tämän palstan nimi voisi olla Päiväkirjan sijaan Muistelmat.
Soundcheck jäi siis synttäreiden takia väliin, minkä tiesin ennakkoon hiukan uskaliaaksi ratkaisuksi. Ei siksi, etteikö kauden lopulla huippuunsa treenautunut tekninen henkilökuntamme olisi selviytynyt piuhojen vetämisestä ja tasojen kuuntelusta vähintään mallikkaasti. Riski liittyy Virgin Oilin akustisiin ”haasteisiin”. Äänet kimpoilevat tuon vanhan elokuvateatterin seinistä niin kipakasti, että huolellinen äänentarkistus ja etenkin äänimaisemaan totuttautuminen on varsin perusteltua.
Ryntäsin takahuoneeseen reilua tuntia ennen keikkaa kuohuviinin liikuttelemana rokkausintoa täynnä. Vaikka luottamus henkilökuntaan ja yhtyetovereihin on ja oli kova, päätin kuitenkin käydä tutustumassa ”toimistooni” lavan puolella. Pääpiirteissään kaikki tuntui toimivan mukavasti, joskin kitarassani oli kiinni Ankkarockissa paniikissa väsätty hihnasätös. Ankassahan Robocopiksi kutsumani piuha-hihna-lähetin –hässäkkäni teki totaalisen tenän ensimmäisen biisin aikana, joten kitarateknikko Friimannin avustuksella teippasimme sätöstä entistä hurjempaan kuosiin keikan edetessä. Kesän viimeisille keikoille päätin luopua langattomasta kokonaan, joten jonkinmoinen hihnaurakka oli esissä.
Rakentelun taustalla kajahtelivat tutut ”Saikkonen maksaa” –huudot yleisön puolelta. En kiirepäissäni jaksanut mölinään reagoida, ja tällä kertaa huutelijat tulivat pettyneinä myös antamaan palautetta jälkikäteen. Onneksi Marko ja Hyge ovat kuitenkin sen verran lempeitä kavereita, että asiasta päästiin yli käden puristuksella ja kiireeseen vetoamalla.
Jätkät olivat rakentaneet illalle suhteellisen tutun bailusetin, jossa erikoisuuksiksi laskettavia kappaleita edusti Uusi Aatami, uusi Eeva sekä jossain määrin myös Poltetun maan taktiikkaa.
Lavalle noustessamme paikalle oli saapunut kesäklubikeikaksi mukavasti puolen tuhatta ihmistä. Vaikka Virginin kaikuisuus häiritsee sekä yleisön että lavan puolella, fiilis on paikassa jostain syystä erinomainen oli sitten esiintyjänä tai asiakkaana. Myös tällä kertaa väreilyn aisti ensihetkistä lähtien, ja punk-hengessä rokatessa homma myös eteni.
Soundcheckin väliin jättäminen kostautui kuitenkin pian. Muistin lavametelin infernaaliseksi, joten tuuppasin keltaiset Earit korvaan. Paremmat tulpat olivat jääneet juhlapäivän tuoksinassa ties minne. Lopputulos oli kuitenkin se, että en erottanut nuotin nuottia loihtimastamme kaaoksesta. Niinpä sillä hetkellä ainoana ratkaisuna näyttäytyi tulppien nykäisy korvista kesken kaiken. Tämä on muuten kaikkein vahingollisinta korville. Nuotit alkoivat erottua aavistuksen paremmin ja fiilis ainakin nousi kertanykäisyllä. Hintana tälle oli päiväkausia jatkunut tinnitus, mikä ei tietenkään ole miellyttävää. Toisaalta korvavaivat ovat osa tämän homman varjopuolia mm. alkoholisoitumisriskin ohella. Toisaalta joissain muissa hommissa hengitetään asbestia tai painitaan ravintoloiden ovilla humalaisten asiakkaiden kanssa, joten sama kai se.
Yhtä kaikki, meteli oli huumaava, samoin meininki. Yleisön toiminta antoi energiaa bändille siinä määrin, että käsillä oli eräs vuoden parhaista keikoista. Ellei paras.
16 biisin mittaiseksi rakennettu setti pidennettiin vielä ylimääräisellä encorella, joka oli Takatalvi siitäkin huolimatta, että tänä vuonna taajaan eturivissä viihtynyt tyttökaksikko vastusti ajatusta oikein plakaatein. Ei ole täysin mutkatonta palvella biisivalinnoilla näitä uskollisimpia keikkavieraitamme, satunnaiskävijää sekä itseämme.
Keikka jäi kuitenkin mieleen eräänä kesän huippukohdista sekä tinnituksesta, joka onneksi alkaa olla taas kaikonnut. Tai sitten olen tottunut siihen.
After skissä ei tainnut tapahtua mitään tai sitten siellä tapahtui kaikki mahdollinen, koska mitään muistikuvia keikan jälkeisistä tapahtumista ei ole.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
12.7.2008 Ilosaarirock, Joensuu
Matkan Ilosaarirockiin suunniteltiin alkavan klo 12. Lähtönopeus oli tällä kertaa melko lailla kohdillaan, sillä bussin renkaat pyörähtivät vain puoli tuntia aiotusta myöhässä. Suurten joukkojen liikuttelu on hidasta puuhaa, kuten armeijan käyneet saattavat muistaa.
Pitkä bussimatka taittui hujauksessa lukemattomien Paskahousu-erien siivittämänä. Play Mate of the Year –palkinto ojenettiin Hygelle, joka on ehdottomasti toivotuin pelikumppani. Sen verran dramaattisia ovat miekkosen häviörituaalit. Eräskin pakka poistui bussin kattoikkunan kautta paskahousuhattutempun jälkeen.
Myöhäisestä lähtöajasta huolimatta Joensuussa jäi vielä rutkasti aikaa tapettavaksi, sillä meidät oli buukattu Metelli-klubille jäähalliin. Soittoaikamme olisi vasten kahden kieppeissä yöllä.
Aikaa yritettiin tappaa mm. festarialueella tuttavien seurassa ja erinomaisesta kestityksestä nauttien. Todellinen yllätysten jättipotti löytyi kuitenkin keikkapaikalta. Jäähallin harjoituskaukalo oli nimittäin täydessä pelikunnossa. Bäkkäriemäntämme Elli päätti toimia valtuuksiensa rajoilla ja järjesti meille Jokipoikien varustekopista hylätyn oloisia luistimia ja muita pelivehkeitä. Melkein kaikille niitä riittikin. Puolentoista tunnin lämimis- ja luistelusessio oli tosiasia! Heinäkuussa kesäfestarin bäkkärillä! Ennen voimien lopullista ehtymistä oli vielä aikaa käväistä joukkuesaunassa ja nauttia huurteiset juomat. Paras bäkkäri ikinä! Jatkossa aiomme lisätä harjoituskaukalon ja luistimet hospitality raideriimme. Kiitos Elli, kiitos ja anteeks Jokipojat!
Kun keikan aika koitti, oli ryhmämme loistavassa iskussa virkistävän urheilutuokion ansiosta. Soitto kulki ja happi riitti. Odotukset yleisön meiningin tai määrän suhteen eivät olleet kummoiset ajankohdan ja puitteiden takia. Paikalle saapui kuitenkin riittävä määrä väsyneen oloisia hahmoja, jotka kuitenkin saatiin yllättävän hyvin hereille keikan edetessä. Soundi oli moisessa tilassa odotetusti puuroa, mutta mitäs pienistä.
Keikan jälkeen bäkkärille oli ilmestynyt Kotiteollisuuden tytöt, joiden kanssa hauskaa on yleensä ilman että hauskaa tarvitsee erikseen pitää. Niin nytkin.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti