1. Deiciden peruuntuminen (vitutuksen aiheet)
2. Slayer: Still Reigning (korvikkeet)
3. Neurosis: The Eye of Every Storm (cd)
4. Kari Hotakainen: Iisakin kirkko (kirja)
5. Maj Karma: Rocklinna Metal Fest (elämykset)
Kysyttyä
Voisitte tulla Lahteen soittamaan.
Niinpä voitaisikin, hyvä idea! Sovitaan siis niin, että me soitamme Lahdessa huhtikuussa.
Terve pojjaat. Kertokaas liips että miten tosta vitun peaveyn 5150:sta saa sellaset saundit ko teillä!!!!!!!!!!
Täysin samanlaista et saa mitenkään, koska et ole me. Mutta ajan ja vaivan kanssa löydät siitä varmasti hyvän OMAN soundin.
Arvaappa Annalan Marko aijonko ostaa teitin deeveedeen. (ps. jos haluat vastata oikein niin vastaus on että en. Pistän vanhukset ostamaan sen mulle…)
Sillä tavalla, oikea meininki.
Kuiske & Tuiske… Lempinimet ovat enemmän kuin kohdallaan. Kuisma vetää “kuiskauksen” tavoin omia sooloilujaan ja taiteiluja, jotka tuovat Mokomalle sen ominaisen soundin. Tuomo sen sijaan paahtaa kuin lumupyry ja kuulijat ovat todellisessa “tuiskeessa” (HUOM! monta merkitystä!). Myös soittotyylit ovat nimityksien kuvaamia. Kuisma silittää, Tuomo murjoo. Vai oliko se nyt toisinpäin? Kumpis teistä nyt oli kumpi? Vai oliko Santtu? Kukas minä olen?!
Tulkintasi on hauska, eikä ihan täysin vailla perää. Toisaalta taas Kuiskeen ulosantia ei voi kuiskailuksi kutsua hyvällä tahdollakaan, aina on tullut vähintäänkin kuulluksi. Eikä miehen kitaransoittokaan varsinaisesti silittelyä ole sen enempää kuin Tuiskeen melodiatulkinta Koiruohossa murjomista. Santtu taas on aika usein tuiskeessa, mutta ei kuitenkaan Tuiskeessa.
DVD:n sisälmykset vaikuttavat erinomaisilta. Hyvä hyvä! Mie tykkään.
Myökin ollaan älyttömän tyytyväisiä.
mää en ymmärrä miks tolla reeveereellä ei oo nimee. poltetut kylät olis hyvä nimi. ja miksei ekstrana olis jotain Stam1na videoo tai raitaa.
Levyn keskeisin sisältöpötkö tottelee nimeä “Keikkareissu – Mäntit tien päällä”. Tämä saattaa vilahdella DVD:n markkinointimateriaaleissa. Koska DVD on livepainotteisuudestaan huolimatta kokoelma sekalaista materiaalia vuosien varrelta, päädyimme antamaan sille niinkin geneerisen nimen kuin “Mokoma DVD”. Toivottavasti voit elää asian kanssa. Poltetut kylät oli jo viime vuotisen kiertueemme nimenä. Ja mitä tekemistä Stam1nalla on Mokoman DVD:n kanssa? Pojilta tulee kyllä omaa, hävyttömän kovaa matskua tuossa syssymmällä.
jossei ole omaperäistä enää julkaista joulusinkkua ni julkaskaa ees uudenvuoden sinkku millä vois voittaa läjäpäin räjähteitä hyvän musiikin lisäksi! nii ja miksei annala näytä nyt hevimerkkiä tossa dvd:n kannessa? jotta saisitte dvd:tä myytyä myös pikkutytöille?
Mitä vitin hevimerkkiä?
Tuleeko seuraavalle levylle bassosooloja? Miksi, tai miksi ei?
Seuraavalle levylle tulee basisti. Mennään nyt askel kerrallaan.
Tuli mieleen, että olisittepa näin kuluttajan näkökulmasta ajatellen laittaneet kaikki kolme täyspitkää keikkaa dvd:lle, vaikka siinä olisi tullutkin samoja kappaleita päällekkäin, mutta kuitenkin onhan se muutenkin jo mahtava paketti! Kiitos jo etukäteen ja pistäkää jo keväällä uusi levy ulos!
Kuluttajia on niin erilaisia, ja DVD-julkaisujen muoto vielä niin moninainen. Toiveesi oli mielessä, kun sisältöä hahmoteltiin. Dipolissa soitimme varsinaisessa setissä 11 biisiä, joista 9 on mukana. Koko keikan tunnelma siis välittyy kohtalaisen hyvin. Halusimme myös saada mukaan meiningin kolmelta hyvin erilaiselta keikalta, ja jos olisimme laittaneet kaikkien keikkojen kaikki biisit mukaan, levyn hintaa olisi jouduttu nostamaan. Me halusimme tehdä ensimmäisestä DVD:stämme monipuolisen mutta kompaktin julkaisun, joka olisi kuluttajalle edullinen. Uutta levyä voi odotella aikaisintaa syksyllä 2005.
Hah, vai että Kuisma on tosikko… Mie rohkenen väittää, ettei todellakaan ole. Sen verran hauskaa tuntui herralla olleen Lappeenrannassa.
Kaikillahan nyt Lappeenrannassa on hauskaa.
Mikäs tuo mokoma fontti on? pitäis saara tiätää ku on tua kisa
Logo on muokattu kuulemma Mason serif -nimisestä fontista.
HAHAAHAH kuulostikohan vähän häröltä tuo ‘Koira pivossa ja itse siihen lankeaa’!! Khääh! Mikäs siinä, kai koirat voi olla ihan kiihottavia..
Eikös tuo “siihen” viittaa sanaan pivo tai sitten on äidinkielen opit hakusessa. Sinä olet perverssi joka tapauksessa.
Tehkää nyt HEMMETTI joskus xxl-kokoistakin tekstiiliä. Kaikki on tuommoisia pienien miesten kokoja.
On niitä tehty ja myytykin jo aika läjä. On mahdollisuuksien rajoissa, että pieni setti paitoja vielä tehdään keikkatauonkin ajaksi. Otamme toiveesi huomioon, jos paitaostoksille lähdemme.
Minkäslaisia tunteita se herättää teissä, jos kerron, että minulla on Nummirockin encore huudoista suurin osa nauhoitettuna?
“Se kesämuistot lämmittää”. Vai mitenkä se Aikakone aikanaan lauloikaan.
Mitäh??? DVD:llä vain 19 live biisiä… Kelpaahan sekin, mutta olisitte nyt laittanut edes yhden kokonaisen keikan. No turha valittaa… kaikkea ei voi aina saada.
Soitamme keikoilla yleensä 11-16 biisiä. DVD:llä on siis mukana aika kattava valikoima biisejä, joita on viimeisen parin vuoden aika louhittu. Ja kaikkiaanhan musiikkia on mukana lähes 30 biisin verran. Pitäisi olla musiikin hinta / minuutti kohdillaan. Itse emme juurikaan välitä massiivisista yli neljän tunnin julkaisuista, joita ei yhdeltä istumalta jaksa katsoa mitenkään. Sama logiikka pätee ylipitkiin cd-levyihin.
Onko kotiteollisuus hyvä?
On. PARAS. Yllätyitkö?
Jokos te Mokomat elättä musapisniksellä vai onko teillä vielä “oikeat” työpaikat? Mistä herrat mahollisesti leipänsä repivät?
Marko elää musiikilla ahkeruutensa ja askeettisen elämäntapansa ansiosta. Kaikki muut joutuvat tekemään oikeita töitä.
Aattelin vaan kysyä, että montakohan kappaletta tätä teidän uutta levyä on myyty ? Nii ja jos joku mokoma fani ei oo vielä ostanu sitä vaan ladannu netistä ni ei muuta kun kauppaan! Hyviä, potentiaalisia bändejä pitää tukea.
Vajaa kymppitonni sitä on mennyt. Huikea määrä, mistä lämmin kiitos teille.
Miksi Avoin hauta ei tule DVD:lle? Onhan se näytetty telkkarissakin.
Emme saaneet lupaa laittaa sitä kaupalliselle julkaisulle.
perkele huomasin just kuinka hyvä Deathin open casket on. helevetti kun ette saanu levyttää sitä. mutta kai se on parhaimmillaan kun sen esittää se ainoa ja oikea. päätyköhän Schuldiner avoimeen arkkuun (tai hautaan)R.I.P. Death on paras
Amen.
Tuleeko kitaristeille näin äkkiseltään mieleen sellaisia biisejä, joita ootte treenannu mut ovat liian vaikeita kulkeakseen?
Oikein ahkerasti treenamalla oppii teoriassa soittamaan lähes minkä tahansa kappaleen. Kulkeminen onkin sitten eri juttu. Esim. AC/DC:n Highway to Hellin riffi on periaatteessa helppo, mutta vedäpä se yhtä tenhoavasti kuin Youngin veljekset. Ei oo heleppoo.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Kysyttyä
Entäpä Suomen kovin kitaristi/kitaristikaksikko? (siis Ällin ja Tällin lisäksi?)
Laiho-Latvala -kaksikosta on aika paha pistää paremmaksi sen paremmin Suomessa kuin missään muuallakaan. No ok, ehkä Hanneman-King -kaksikkoa ei edes alisteta tämmöisille vertailuille.
Jos tarjolla olisi ollut joku todella mahtava kappale edellistä levyä tehtäessä, mikä biisi olisi todennäköisesti pudonnut pois. Toisin sanoen, mikä on TMRH:n huonoin kappale? (vaikka kaikkihan ne on loistavia) PS. Terkkui Santulle!
Äänitykseen asti ei pääse huonoja kappaleita. Pudokkaita ovat ne, jotka eivät lopulta tunnukaan istuvan kokonaisuuteen. TMRH:lta putosivat kappaleet Uusi Aatami, uusi Eeva sekä Jää hyvästi, joista ensimmäinen teillä on mahdollisuus kuulla ennemmin kuin arvaattekaan.
Kitaristeille kysymys paljon maksaa perusmallin hevi kitara+2kanavinen vahvari?
Kitaristit suosittelevat kääntymään soitinliikkeen puoleen.
No niin, teistä ja Paasilinnasta oli iso juttu Ilta-Sanomissa. Ootteko nyt tyytyväisiä?
Meinasitte saada selkäänne Arto Paasilinnalta. Miltä nyt tuntuu? Alan yhä enemmän kunnioittaa solisti Annalan vakaumusta alkoholittomasta elämästä. Kaikkea se viina teettääkin.
Mitä ootta tolskannu sen paasilinnan arton kanssa? äkänen vanha ukko joka toivoisi olevansa jänis tai kettu.niin se dokumentissaan kertoi.
Kappas, nyt on jo Ilta-Sanomissakin noteerattu Paasilinna-Mokoma -välikohtaus. Ja Nissen palstalla, mutta sehän kuuluu asiaan.
Olitte sitten tänään (26.10) joutuneet/päässeet iltapäivälehden lööppiin. Urheilutoimittajakysymys: Miltä nyt tuntuu? (“juttu” koski tietenkin tätä Paasilinna-tapausta)
Haukotus.
Annala, mikä sarjakuvahahmo haluaisit olla? Muutkin saavat vastata!
Santtu: Corto Maltese olisin kernaasti, mutta todennäköisesti olisin Aku Ankka tilanteessa, jossa hän lentää pyrstösulat pöllyten työpaikan portista kilometritehtaalle.
Janne: Homer meets Obelix
Marko: Olen jo nyt luonteeltani kuin Hosuli muumipeikoista; keräilyyn erikoistunut neuroosikimppu, joka pyytelee jatkuvalla syötöllä anteeksi milloin mitäkin mitätöntä sattumusta, tai sitten vain omaa mitättömyyttään. Hosuli on epävarma muiden reaktioista itseään kohtaan, mutta tietoinen omien tekemisiensä tärkeydestä itselleen.
Kuisma: Mie olisin Adam Clayton aka The Invisible Man: “Although not truly “invisible”, Adam Clayton could run at hyperspeeds, moving so fast that he could not be seen by normal human perception. The limits of Claytons speed and endurance are unknown. The only drawback to his powers seemed to be that moving at hyper-speed caused hyper-aging, making Clayton age years in the span of a few days.”
Tuomo: Mustanaamio tietenkin, koska “Joskus Mustanaamio poistuu viidakosta ja kulkee kaupungissa kuin kuka tahansa meistä.” – Vanha viidakon sananlasku. En tiedä, miten tuo muhun sopii – soundi on kuitenkin hyvä.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
11.10.2004 Nitetrain, Lappeenranta
Kotikenttä paras kenttä. Näin ei ole aina ollut, mutta viime aikojen trendi Lappeenrannan keikoilla on ollut kovasti nousujohteinen. Maanantaiveto yökerho Nitetrainissa ei äkkiseltään kuulosta kovin jännittävältä iltapuhteelta, mutta sitä siitä tuli.
3/5 yhtyeestämme otti varaslähdön kotiseutusessioon saapumalla paikkakunnalle jo perjantaina Machete -yhtyeen treenien merkeissä. Pitkät rokki- ja saunasessiot maaseudun rauhassa olivat sittenkin mieluisaa vaihtelua bussissa istumiselle. Jotta ei aivan pääsisi totuus unohtumaan, kävimme kuitenkin mm. perjantaina kylillä toteamassa Kotiteollisuuden keikan kivikovaksi.
Maanantai alkoi leppoisasti kepeän roudailun ja haastelun merkeissä. Saatuamme kamat Nitetrainiin suuntasimme legendaariselle nuorisotalo Monarille, josta käsin YleX teki päivälähetystään; Illan keikkahan oli siis osa YleX-päivää. Juteltuamme ne ja nämä poistuimme soundcheckiin, jossa olimme kerrankin ajoissa. Ehdimme vihdoin treenata live-kuntoon kappaleen Sudet ihmisten vaatteissa. Samalla tapasimme illan ensimmäisen esiintyjän Elastisen, jonka kanssa yhteisiä puheenaiheita riitti. Mieshän pyörittää Rähinä Recordsia, jonka toiminta muistuttaa hämmentävän pitkälti Sakara Recordsia.
Nitetrainin soundcheckin jälkeen käydään aina perinteisesti aterioimassa läheisessä, varsin tasokkaassa ruokaravintolassa. Tänä nimenomaisena iltana paikan hillitty tunnelma vaihtui kuitenkin pystypainiin.
Tarjoilija ohjaa kuusihenkisen seurueemme meille varattuun pöytään. Ruokalistoja selaillessamme bongaamme viereisestä pöydästä kohtuullisen hyvin menestyneen kirjailija Arto Paasilinnan seuralaisensa kanssa. Pikainen vilkaisu kertoo, että kirjailijalla on ollut nk. kuppi maitilla – ja huolella.
Tovin istuttuamme Paasilinna päättelee meidän olevan muusikkoja ja avaa keskustelun. Mies kyselee kohteliaasti, että missä meidän on tarkoitus esiintyä. Kerromme hänelle paikan ja sijainnin. Paasilinna ei kuitenkaan malta odottaa keikkaan asti, vaan pyytää meitä laulamaan hänelle saman tien. Kieltäydymme kohteliaasti ja kerromme viettävämme päivällistaukoa. Muutenkaan laulaminen hiljaisessa ruokaravintolassa ei tunnu hyvältä idealta.
“Laulakaa Sininen ja valkoinen”, Paasilinna jatkaa kohta. Annoksemme ovat jo saapuneet, joten kieltäydymme ateriointiin vedoten. Yritämme muuttua näkymättömiksi, kuten toisinaan joutuu raitiovaunun takaosassa tekemään, kun päihtyneet asiakkaat käyvät turhan tuttavallisiksi.
“Minä olen kirjailija Arto Paasilinna!”, mies lausuu jo selvästi korotetulla äänellä. “Minusta on erittäin loukkaavaa ja törkeää, että ette suostu laulamaan.” Hämmennymme sävyn muuttumisesta ja pahoittelemme tilannetta. Kerromme, että haluamme vain nauttia päivällisemme ja poistua töihin.
Vetäytymisemme kuitenkin vain ärsyttää kirjailijaa lisää. “Syökää nyt viimeinen aterianne, sen jälkeen alkaa tappaminen!”, kuuluu seuraava hiukan yliampuva repliikki. Paasilinna kertoo ottavansa neljä meistä niskalenkkiin ja tappavansa loput toisella kädellään. Hän ilmoittaa myös pistävänsä kahdeksan ruumisarkkua tilaukseen. Sen verran alkaa tässä vaiheessa huumorinhillintä kuusimiehiseltä seurueeltamme pettää, että Marko joutuu hissukseen lohkaisemaan Sibeliusta mukaillen: “Olen kirjailija, en matemaatikko!”
“Uhkaukset” jatkuvat, mitä ei ollenkaan jarruta Paasilinnan jo pitkään kärsivältä näyttäneen seuralaisen poistuminen paikalta. Kun kirjailija nousee hihojaan käärien seisomaan, kiitää tarjoilijatar hänen eteensä näköesteeksi. Samalla tyttö kehottaa meitä lopettelemaan aterioinnin ja siirtymään kahville pubin puolelle. Ihmettelemme hiukan keskenämme rähinöitsijän saamaa VIP-kohtelua tästä kuitenkaan valittamatta. Paasilinnan tavoin käyttäytyvä Mattimeikäläinen olisi lentänyt ulos aikaa sitten, nyt katsottiin parhaaksi siirtää pöydällinen muita asiakkaita.
Koska nillittäminen ei ole lajimme ja annokset alkavat olla lopullaan, päätämme helpottaa tarjoilijattaren työpäivää toimimalla hänen pyyntönsä mukaisesti. Kun nousemme seisomaan, Paasilinna näkee tilaisuutensa koittaneen. Kirjailija hoipertelee kohti häntä lähinnä olevaa seurueemme jäsentä – eli meikäläistä – ja tarttuu napakalla otteella käsivarsista kiinni. Joudun pitämään miestä lempeällä otteella etäämmällä, koska tarjoilijan voimat eivät tunnu aivan riittävän. Nyrkkiäkin Paasilinna heiluttaa päänsä yläpuolella – vaikeaa tosin on päätellä hakeeko mies tasapainoa vai virittyykö siinä lentopallomaila iskuun. Sen verran hutera on kuitenkin iäkkäämmän taistelijan kunto, että tarjoilija saa pidettyä hänet hetken paikallaan, jolloin vetäydymme tantereelta pubin puolelle. “Saikkonen pitkä, Paasilinna lyhyt”, keventää vielä joku seurueestamme tunnelmaa istahtaessamme pubin tuoleille.
Tilanne kieltämättä pilasi muuten niin maittavasta ateriasta nauttimisen. Muutenhan välikohtaus oli lähinnä surullisella tavalla huvittava – ei ollenkaan uhkaava, vaikka virtuoosimaiselta kielenkäyttäjältä kelpo solvaukset irtosivatkin. Ravintola hyvitti tilanteen meikäläiselle ilmaisella oluttuopilla. Tähän kompensaation olin täysin tyytyväinen.
Mitä Paasilinnan käytökseen tulee, niin tuollaistahan voi tapahtua, kun helvetin huono päivä ja napakka känni osuvat samalle päivälle. Mutta kieltämättä tilanne toi uudenlaista näkökulmaa edellisellä viikolla tv:stä nähtyyn ohjelmaan, jossa Paasilinna ihmettelee, että “Miksi minun pitäisi olla nöyrä?”
Pystypainiaihe olkoon loppuunkäsitelty. No hard feelings, kirjailija Paasilinna. Siirtykäämme siis itse asiaan eli heavy metallin rauhanomaiseen maailmaan.
Nitetrainissa on harvinaisen heterogeeninen yleisöjakauma. Hiphop -porukka huutaa idoliaan lavalle rokkarien seuratessa toimintaa hieman taaempaa – hauska jännite täälläkin. Vaikeuksia emme tosin odota, koska tiedämme näiden kaikkien ihmisten olevan maanantaina yökerhossa vain musiikin takia.
Loppuilta sujuu kuin sujuukin ilman ryppyjä tunnelmassa. Elastinen hoitaa leiviskänsä tyylikkäästi. Musiikkityylinsä ei ole aivan meidän teekupposemme, mutta kaverin kiistämätön kyvykkyys ja mainio persoona tekevät vaikutuksen.
Hiphopin vaiettua hevikansa valtaa eturivin ja piiskaa meidät soittamaan yhden parhaista keikoistamme. Meininki ei repeä hulvattomaksi riehumiseksi, mutta joka ukko vetää tunteet aivan pinnassa. Muutamista yleisöstä kuuluvista kommenteista päätellen tämä myös välittyy. Eräs keikan kohokohdista on checkissä harjoiteltu Sudet. Ihmettelemme hiukan, miksi olemme soittaneet kappaleen livenä vain pari kertaa ennen tätä.
Keikkaa edelsi alho, johon olemme alkaneet hetkittäin vajota keikkatauon häämöttäessä. Vauhtihan hyytyy pian puoleksi vuodeksi, jonka aikana pitäisi osata elää jotenkin muuten kuin viikonloppua ja keikkoja odottaessa. Tällä kertaa tuo alavire onnistuttiin kääntämään positiiviseksi vimmaksi vuoden toiseksi viimeisen keikan kunniaksi.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Top-5 / Tuomo
1. Suppilovahverosato (voi luoja, mikä saalis)
2. Esiintymisasut (Tiktak – Dipoli)
3. Meshuggah – Nothing (uusvanhat löydöt)
4. Cannibal Corpse (Lutakko)
5. Jyväskylä (meiningit)
Jätä kommentti »
Jätä kommentti