1. Metalli
2. Kitarat
3. Säröpedaalit
4. Kotisohva
5. Selvityskampa
Kysyttyä
Kuuntelin tuossa äsken Raining Blood-nimisen teoksen ja mieleeni juolahti että siinäpä on paras biisi mitä Mokoma ei ole koskaan tehnyt.
Parhautta, parhautta…
Itsekin polven eturistisiteen katkeamisen kokeneena täytyy sanoa, että on se Kuisma kova jätkä kun nousi vielä samana iltana lavalle rokkaamaan! Mikä mahtaa olla polven kohtalo? Parantuuko ilman huumaavia aineita ja leikkauspöytää? Lieneekö tämä nyt jokin merkki siitä, ettei rokki ja urheilu sovi yhteen… No, urheilustahan se rokkauskin käy… -Keep on rocking-
Jätkä on kova, mutta polvi lasia. Heh. Polven kohtalo on vielä mysteeri.
Ajattelin kysäistä mitä mieltä olette bändistä nimeltä Moonsorrow? Bändi on kuulemma myynyt levyjä ulkomailla saakka vaikka laulut ovatkin suomeksi.
Parin osittain nähdyn keikan perusteella sympaattisen oloista meininkiä. Taitavia nuoria miehiä.
Mites ois että uskaltaiskoha Pojat tehä seuraavalle levyn jonkun hempeän laulun taas vaikka Hanna Pakarisen kera. Ois kyllä aika veto silloin kaikilta, herroilta ja Suomen Idolsilta.
Kyllähän se Pakarisen ääni varmaan Poikien musiikkiin istuisi.
skipitawaynow eli pahaa päivää. onko tietoa millä ensi kesän festareista soitatte?Wackenissa?
Tietoa on, mutta ei oikeuksia tiedon jakamiseen.
Minulla on tuo teidän debyttialbumi Valu hankin sen heti kun kuulin Mokomasta ekan kerran levy oli ihan hyvä debyytti.Ainakin nuo biisit Kurjenlaulu ja Kasvan ovat tosi hyviä,mutta sitten en kerennyt hankkimaan enää tuota 120 päivää levyä kun sopimuksenne Emin kanssa loppui vituttaa! Toivottavasti 120 päivää julkaistaan joskus uudestaan uudesta levystä tulee varmaan pirun kova.
Näisso.
Uusimmalle levylle tuplabasaria, saateri! Ja samanlaisia kappaleita kuin Liiton Loppu. Aijai kun se kappale voitelee korviani.. =)
Tottakai uudelle levylle tulee samanlaiset kappaleet kuin Kurimukselle.
No, onko nyt hienoa, kun paikkakuntaanne (L-ranta) edustanut naishenkilö (Hanna) onnistui voittamaan Idolsin?
Ei pöllömpää, taitava tyttö. Kaupunginjohtaja kutsui kyseisen voittajattaren raatihuoneelle kakkukahveillekin. Myö vielä odotellaan kutsua. Mutta emme pidätä hengitystä.
mitkä fiilikset oli kun deathin nokka mies kuoli syöpään tässä jokin aika sitte?
Nuoren ihmisen kuolema tuppaa aina vetämään hiljaiseksi.
Jiihaa. Nyt ruppee näyttämään hyvältä. Omistuksessa 3x Mokoman 120 päivää -levyä (aitoa) ja kustannukset ovat pysyneet alle 20euron. Mie sitten vanhana turilaana luovutan toisen levyistäni tulevalle vaimolleni ja kolmannen levyn ensimmäiselle mokomalle, joka kehtaa kutsua minua isäkseen… Sääli vaan ettei tuota Valua tunnu enää saavan kirveelläkään. On kierretty kaikki kylien pienet poptorit ja divarit ilman tulosta. Toivottavasti EMI tulis järkiinsä ja painattelis muutamat kopsut viel sitä alpumia.
Hyvin hankittu! EMIä kannattanee muistuttaa uudelleenjulkaisuista tasaisin väliajoin, mikäli asia on sydäntä lähellä. Meitähän tuo asia ei juurikaan kosketa, kun levytkin löytyvät hyllystä.
onkos uudella levyllä thrashittiä odotettavissa? Onks hyvä fiivis?
Kaikenmoista shittiä on odotettavissa. Hyvältä tuntuu, kiitos kysymästä.
Kurimus on ihan hiton hyvä levy ja olis vieläkin parempi jos siitä silpastais pois kappaleet nro 1 ja 5. Sillon siitä saatais enemmän sellanen metallilevy, kun noi vähän “mitäänsanomattomat renkutukset” poistettaisiin(Mun mielipide! niissä vaan ei jotenkin ole sellasta mitä muissa kappaleissa). Jos arvon herroja huvittaa, niin tehkää uudesta levystä mieluummin lyhempi kuin pidempi (jyy nou..). By the way, Kuisma on asiaäijä; toista Meshuggahin veroista ei ole! T: Rankku
Kappaleista 1 ja 5 olemme kanssasi pahkeisen eri mieltä. Sen sijaan Meshuggahin Keijo’s Fear oli puheissa taas viime treeneissä. Mukavaa musiikkia kerta kaikkiaan.
Millon on sakaran mahdollista tuottaa muitaki bändejä, sillä ainakaa isot firmat ei oo kiinnostunu mistään nopeemmasta metallimusasta(nössöt!)… vastausta odotellessa pakerramme demon merkeissä… jARKKo ps. pistäkää uudelle levylle pari kerry king sooloa mausteeks… hehe
Bändien signausta harkitaan sitten, kun omat levyt ovat myyneet triplaplatinaa ja Porsche on pihassa – tai jos innostumme jostain bändistä kuten itsestämme noin vuosi sitten. Ei nuo Kerry King -soolot oikein istu ensimmäiselle suomenkieliselle funk metal -levylle.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
3.1.2004 Sirkkelirock / Tavastia, Helsinki
Mikäs oli Sirkkeliin lähtiessä, kun takana oli mainio veto muutama päivä sitten Nosturissa ja lauteina toimisi Nosturin tapaan maan terävintä kärkeä edustava Tavastia-klubi. Jo lähtökohtaisesti keikasta teki hieman erikoisen setin lyhyys: selvää jälkeä piti syntyä alle puolessa tunnissa. Eihän siinä ehtisi tulla edes hiki.
Myöhemmin tuona iltana hikikarpalot virtaisivat kuitenkin valtoimenaan – nimittäin tuskasta.
Soundcheck tehtiin vajaalla porukalla, kun Kuisma ei päässyt paikalle sählypelinsä takia. (EDIT: On se 3. divarissa salibandyä, vaikkakin huonoa sellaista. – Kuisma) Paitamyyjänä, kitarateknikkona ja suurena humoristina tunnettu Santtu “Sage” Hämäläinen kuitenkin paikkasi kitarataiteilijaa ansiokkaasti.
Tavastian mainiot pöperöt nautittuamme vetäydyimme Hygelle odottelemaan keikan alkua ja nauttimaan jääkiekkoviihteestä. Sitten se tapahtui. Puhelin soi, “langan” päässä sopertaa Kuisma ACL:stä, MCL:stä, NHL:stä, sairaalasta ja ties mistä. Selväksi kuitenkin tulee, että miehen ja polvensa tila on huono ja saapuminen keikalle vähintäänkin vaakalaudalla.
Mutta kun rokkari on ajanut itsensä keikka-moodiin, on tuosta tilasta mahdoton peruuttaa ilman esiintymistä ja/tai kokovartalopuudutusta. Alkujärkytyksestä toivuttuamme teimme muutamassa sekunnissa johtopäätöksen, että soittamaan on päästävä ja että Mokoma nousisi tänään Tavastian lavalle kahden kitaristin voimin, nimistä ja naamoista viis.
Muutaman sekunnin kuluttua edellisestä päätöksestä, oli Hygen vanha Charvette-kitara jo lyöty Santtu “Peloton” Hämäläisen syliin ja Kurimus-cd stereoihin. Enimmäkseen klassisen kitaran parista kannuksensa hankkinut Santtu sai tiukahkon haasteen: kuusi biisiä thrashia lihasmuistiin kolmessa tunnissa ja ensiesiintyminen rokkikeikalla täydellä Tavastialla!
Kynsiä pureskellen vastaanotimme viestejä Kuismalta tilanteen etenemisestä: “ristiside ilmeisesti poikki”, “puolen vuoden juoksukielto”, “kolmiolääkkeitä”, “iso viskipullo”… Kuisman saapuminen näytti yhä epävarmemmalta, mutta helpotukseksemme Santtu otti ohjelmistoa haltuun pikavauhdilla.
Santun treenaus jatkui täyden Tavastian takahuoneessa, kunnes hartaasti odotettu puhelinsoitto tuli: “Mie oon taksissa. Vitutti ihan liikaa. Tulkaa kohta hakee mut ja kitara ovelta.” Pian talutimme sisään henkisesti ja fyysisesti koville joutuneen, kepeillä nilkuttavan miehen, jota aiemmin tapasimme kutsua myös nimellä “Herra Mukavuudenhalu”… Nykyisin kaverin koko nimi kuuluu Kuisma “Bad Muthaf***a” Aalto.
Santtu sai yhden miehen valmiusjoukoksi ryhtymisestään palkkioksi vuolaita kiitoksia ja toverillista läheisyyttä. Pystytettyään Tavastian lavalle Kuismaa varten inva-paikan, palkittiin hänet vielä ylennyksellä tekniseksi upseeriksi.
Itse keikka sujui kaiken jännittämisen jälkeen loistavasti. Tilaisuus adrenaliinin purkamiselle tuli todella tarpeeseen. Soitettuamme sovitut kuusi kappaletta ja Kuisman päästyä takahuoneeseen, alkoi uhkaavasti vaikuttaa siltä, että yleisö tahtoisi lisää. Koska missään ei näkynyt lavamanageria puhaltamaan peliä poikki, totesimme Kuisman kuntouttamisen olevan prioriteetti. Niinpä mies sai voimistaa käsilihaksiaan ja nilkuttaa keppeineen takaisin baarijakkaralleen soittaakseen vielä kappaleen verran Chargedia. Koska oletimme aikamme olevan jo selvästi ylitetty, vedimme joukkomme jälleen lavalta. Mitä vielä. Jengi huutaa lisää, eikä dj reagoi mitenkään. Tahtoivat Avoimen haudan, jota ei oltu soitettu aikoihin, eikä muuten ollut tarkoitus enää soittaakaan. Mutta vaikea sitä on esiintyvän taiteilijan (lue: narsistipaskiaisen) kieltäytyä yleisön kutsusta. Ei muuta kuin Kuisma vielä kerran lavalle ja Deathia kehiin…
Keikka oli ehkä erikoisin, mutta myös antoisimpia soittamiamme. Tapaus kertonee myöskin jotain tätä hommaa tekevän mielenlaadusta tai kenties sen puutteesta: rokkihommia ei perkele jätetä väliin, vaikka niitä olisi tarjolla joka päivä ja vähintäänkin yllin kyllin. Edellisen kerran orkesterimme nousi lavalle vajaamiehisenä Lemillä. Silloin joukosta puuttui Marko…
Kommentit
Tästä keikasta muistan parhaiten paitsi tuolilta soittavan hevi-kitaristin myös kommentin: “työhän ootte joka keikalla, ainakin Lahti-Tampere-Pori-Turku-Helsinki akselilla”. No niinhän me tosiaan oltiin, ja taidan kyllä ottaa tässä antaa meille kunnian siitä, että taidettiin siskon kanssa olla teidän ekat “bändärit” jotka oikeasti kiersi keikoilta toiselle ympäri ainakin Suomea. Sen jälkeen on kyllä pistetty paremmaksikin muiden toimesta. Mutta luulenpa että me oltiin ekat 🙂
Hassun enteellinen tapahtuma tämä, kun Santtu oli jo lähellä joutua lavalle ekaa kertaa, mutta emmepä tienneetkään että seuraavalla virallisella keikalla Santtu olisi jo orkesterin jäsen. Tämä jäis siis Hessun viimeiseksi viralliseksi keikaksi; yhden hääkeikan heitimme vielä Heikin kanssa ennen kevään 2004 keikkoja.
Muistan olleeni treffeillä kun Kuisma soitti, että pystyissös millään hakemaan Malmilta sairaalasta. Olin kovin yllättynyt, että Kuigeli kävi soittamassa vielä keikan tuon epistolan jälkeen. Se oli hyvä keikka.
Jätä kommentti
31.12.2003 Nosturi, Helsinki
Vauhdikkaasti livahtanut Mokoma-vuosi saatettiin arvoiseensa päätökseen Nosturin lauteilla. Vuoden vaihtumista ei ehtinyt edes huomata, ja raketit jäivät näkemättä kun aika meni bäkkärillä kynsiä syödessä.
Edellisestä reissusta (Turku ja Lappeenranta) jäi jotenkin nihkeä maku, vaikka keikoissa ei yleisön puolesta ollutkaan mitään valittamisen aihetta. Jotenkin keikat vain napsahtivat tyhjään hetkeen, kun soittajain paras keikkavire oli jo tiessään ja katse suunnattu kohti uutta levyä. Nosturissa saimme oivan tilaisuuden siirtyä uuteen vuoteen ja keikkatauolle tuntien, ettei me nyt aivan paska live-bändi olla.
Kansaa saapui paikalle aivan kiitettävästi. Loppuunmyyty tilaisuus ei ollut, mutta ainakin puolen tuhatta juhlijaa salissa pulisi ja pulitti. Jännitys on usein hyvän keikan merkki, ja tällä kertaa siitä ei ollut puutetta. Northern Disciplinen esitystä ei kyennyt vapinalta seuraamaan kuin neljäsosa biisin verran.
00:15 kajahti ‘Marjat’ ilmoille, joka oli otettu settiin mukaan pitkän tauon jälkeen ja ihan kivahan tuo oli taas vetäistä. Tulipa mieleen, että ‘Marjat’ taisi olla ensimmäinen biisi, joka syntyi ikään kuin ‘Kurimusta’ varten. Tarjosimme innokkaalle juhlakansalle myös säästeliäästi esitetyn ‘Silmäterän’ sekä uudet biisit ‘Haudan takaa’ ja ‘Poltetun maan taktiikkaa’. Varsinkin uudet kipaleet ovat hemmetin mukavia soittaa livenä! Kunhan ne ehtisi tässä uusine kavereineen vielä ihan levyllekin rykäistä. Muuten setti oli sitä samaa vanhaa, mutta hyväksi havaittua. Biisilista taisikin olla mokotabissa luettavissa.
Nosturi on teknisten puitteiden puolesta Suomen paras keikkapaikka. Kiitos uudenkarhean tekniikan ja ammattitaitoisen henkilökunnan, soundi hivelee korvia ja valot silmiä aina niin lavalla kuin salinkin puolella.
Arvoisa yleisö oli odotettua paremmin hereillä, vaikka juhlat olivatkin jo taittumassa ehtoonsa puolelle. On muuten mielenkiintoinen seurattava tuo lavan ääreen kerääntynyt porukka: siinä yrittävät hentoiset kauniimman sukupuolen edustajat lauleskella kappaleita mukana, kun samalla nuoret uroot tuottavat vieressä toisillensa mustelmia mosh-pitissä. Ei ole kuulemma aina aivan kitkattomasti tämä yhteiselo sujunut. Molemmat yleisönosat ovat meidän kannaltamme ehdottoman tervetulleita. Tiedättehän, että pitissä voi oikeasti törmäillä pahoinpitelemättä sivullisia, ja biiseistä voi naatiskella rauhassa pikkuisen kauempana tuosta testosteronimyrskystä. Olkaa huomaavaisia.
Encore-viisujen jälkeen liityimme lähimpiemme seuraan uuden vuoden juhlintaan. Juomat tarjosi talo ja musiikin iltama-orkesterien valio, Viikate.
Mokoma nöyrimmästi kiittää elämänsä vuodesta 2003 sellaista määrää yhteistyökumppaneita, bändejä ja ihmisyksilöitä, että listaa ei uskalla tähän ryhtyä laatimaan. Sitä paitsi ei myö enää teitä kaikkia tunnettakaan edes etunimeltä.
Jätä kommentti »
Jätä kommentti
Kysyttyä
Poijjaat ovat uusia biisejä alkaneet tekee? Kunnon rynkytystä tylyllä asenteella toivottavasti tulossa… kurimusta kuunnellessa saa semmosen kuvan et slayerin seasons in the abbyss on pyöriny tiuhaan soittimissa piisien teon aikana? hyvää ja tunnelmallallista joulua toivottelee jARKKo
Hyvät Joulut sinnekin! Ei noi uudet biisit ainakaan löysempiä ole, sen voi jo nyt sanoa. Ja Seasons in the Abyss on pyörinyt soittimessa tiuhaan levyn ilmestymispäivästä lähtien.
Markolla on paha maha
Jaa.
Moro.Mitä peltejä ja haitsua Hyge käyttää,ja käytti Kurimusta äänittäessä? -Vilho
Hyge on Zildjan-miehiä, setissä on Avedis-sarjan 17′ crash ja 18′ crash/ride, A-sarjan 20′ ride, K-sarjan hi-hat.
Onnea uuden levyn tekoon, ja toivotaan, että saatte plätyn pian maailmalle. Onkohan luvassa samanlaista mättöä kuin ennen, vai löytyykö materiaalista jotain erikoisempaa?
Kyllä meidät vielä samaksi bändiksi tunnistaa. Nopeat rässit on nopeampia ja mukaan mahtuu myös muutama hmm… sanoisinko erikoisempi veto. Grindistä radioheviin ja death metallin kautta takaisin.
Niinko mie sitä vaan että mitenkä paksuja kieliä työ rymyäjät käytättä niissä kitaroissa? Kuinka usein pitää vaihtaa?
Tuomolla on Gibsonissa 010-052 ja PRS:ssä 010-049, ja Kuismalla Ibanezin seiskoissa 009-059. Kielet vaihtuu muutaman keikan välein. Riippuu vähän kuinka paljon on tullut hikoiltua.
moro poro horo voro! niin tosta uudenvuoden kesteistä kysyisin, monelta soitatte?
Kysy Nosturista. Emme ole saaneet asiasta vielä infoa. Epäilisin että illemmalla.
Kuinka kauan piti poikien jaksaa vääntää (itkua) ennen kuin tulevaisuus alko näyttää valosalta? Vai näyttääkö vieläkään? -Disgruntled specimen-
Lähemmäksi 30 vuotta, eikä tämä nyt vieläkään hyvältä näytä.
Olette varmaan lukeneet uusinta hamaraa ? Siinä mokomaa ylistetty ihan mukavasti.
Luettu on…
Tervehdys perseestä. Olemme tässä ystäväni kanssa miettineet että onko markolla tekoparta vai onko sillä tekomuna?
Jep jep, jatkakaa miettimistä. Lopettakaa kun ATK-opettaja tulee luokkaan.
PRKL oisin tänää käyny ostaa mokoma hupparin levy musiikista mut oli loppunu . Millos niitä ois tulossa lisää? T:Dimmy
Kysy Levy-musiikin Matilta että mikä on tilanne. Matti voi tilata huppareita lisää Sakara tuotannolta. Airon Musiikki myy Mokoma-huppareita ja -paitoja verkossa.
Mites on, bio kertoo bändin vaiheista, mutta onko niin, että Kuisma on ainoa, jolla ei ole aikaisempaa bändiä taustalla? Ilmeisesti joku rokkipoliisin luonteenpiirre on vetänyt minua divareihin penkomaan vanhoja levyjä ja sieltä onkin käteen tarttunut bändiläisten vanhoja hengentuotteita, kuten se Slumudggg-nimihirviö ja Mind Riot. Kehitystä on tapahtunut ja hyvään suuntaan! Vähän harmittaa tuon “Mokoman 120 päivää” levyn puute, mutta eiköhän sekin vielä jostain kokoelmiini löydy..
Tarkkaavaisuudesta piste. Onhan Kuismallakin bändejä ollut, mutta levyttämään mies ei ole ennen Mokomaa päässyt kuin intissä. Hyvä että posittiivista kehitystä on havaittavissa. Oisko tässä muuten järkeä?
Jätä kommentti »
Jätä kommentti