Studio 2005

Yeah! Voi perse, miten hyvää jälkeää ovat Täys- ja Suurmäntti Äänimäntin kera saaneet aikaiseksi poissa ollessani! Bassot ovat miehiset ja Marski kuulostaa aivan v*tun sairaalta. Ihanata. Myös muutamat ilman lauluja studioon lähteneet kappaleet ovat saaneet lopullisen muotonsa laulujen myötä. Ja voi luoja, mitkä muodot.

Mie louhaisin parit soolot, kuten edellisessä viestissä uhosin. Kuusaan tilu vaatii Miitrin mukaan videon, jossa helikopterista kuvataan meikäläistä vinkuttamassa tukka hulmuten kallion kielekkeellä. Överiksi vedettiin siis tämä(kin) idea. Mieli sydäntä syyttää -kappaleessa pyrskäytetään tavallaan aggressiiviset sekkarit, kuten Joensuun kollegat saattaisivat sanoa. Ja sainhan mie muutamat stemmatkin huudettua.

Stressi alkaa helpottaa, tunnelmat ovat mitä parhaat. Pitäisköhän polkaista Onnelaan.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2005

Paluu studioon tuntuu epätodelliselta. Kun lähdin, Marko lauloi, Miitri äänitti ja Santtu istui tietokoneen ääressä. Palatessani viikkoa myöhemmin Marko laulaa, Miitri äänittää ja Santtu istuu tietokoneen takana. Pysähtyikö aika vai aivot viikoksi?

Meikäläisen työsarkaa jäi vielä parin soolontapaisen ja muutaman laulustemman verran. Tänään nuo pitäisi saada talteen. Eilen raavin kotona sormet vereslihalla noita soolonomaisia melodioita Mieli sydäntä syyttää ja Kuu saa valtansa auringolta -kappaleisiin. Melkoinen vaiva noin 45 sekunnin takia. Saapa nähdä kuinka ne kokonaisuuteen istuvat vai istuvatko ollenkaan.

Lauluhommien suhteen pitää odotella vielä, että Marko lopettaa möykkäämisen. Täytyy keskustella Miitrin ja Markon kanssa onko meikäläisen lauluille laisinkaan tarvetta tällä levyllä. Sen verran henkilökohtaisen kuuloisia useiden biisien tekstit ovat, että kornilta tuntuisi kuulla sonnilauman noita intiimejä tuntoja tulkitsemassa. Tunnustelemme asiaa kappalekohtaisesti…

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2005

Juhlat. On bassot soiteltu viimeistä vetoa myöten. Nyt voin heittää soittimen laukkuun ja viskata naftaliinia perään.

Tosin voi olla, että joudun vielä soittamaan. Nähkääs Miitrin kanssa pähkäilimme Lujaa tekoa -kappaleen bassosovitusta ja päädyimme nk. rock’n roll -tyyppiseen ilmaisuun. Huudothan siitä tuli, että paukahti. Vakaasti tulen seisomaan soittosuoritukseni takana, mutta vastarannan kiiskiä ja soraääniä tuntuu riittävän, jotka peräänkuuluttavat uutta ottoa. Onkohan nämä nyt niitä kuuluisia musiikillisia erimielisyyksiä?

Muutenhan hommat meni odotetulla tavalla. Taas vaadittiin groovea ja kun sitä ei ollut, homma hoidettiin voimalla. Mitkä ihmeen jatsarit nämä biisit on keksiny? Tahtilajit vaihtuu useammin kuin J-Lon aviosiipat. Hurjaa touhua.

Fiksu kaveri saattaisi vielä kuunnella kaikki suoritukset läpi, mutta eipä miuta ole fiksuksi usein haukuttu. Eli enpä taida jaksaa. Kuka hitto sitä räpellystä kuuntelisi ja vieläpä melkein tunnin.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2005

Ja mie senku laulaa loilotan. Tällä levyllä tulette kuulemaan miulta uutta ilmaisua, olen nimittäin onnistuneesti testannut repertuaariani, ja Miitri on näyttänyt suorituksilleni vihreää valoa. Laulaminen on tänään ollut kivaa. Homma eteneekin hyvin eteenpäin, ja aikaa on jäädä monesti miettimään jopa vaihtoehtoista esitystapaa. Hieman itselleni poikkeuksellisesti lauloin Mieli sydäntä syyttää -kappaleen kertosäkeet oktaavia alempaa, kuin mitä yleensä laulelen. Näin ei ollakaan toimittu sitten vuoden 1998, jolloinka päädyttiin samaan ratkaisuun Tyyssija -kappaleen kanssa. Lisäksi olen laulanut itselleni stemmoja, joita en kyvyttömyyteni vuoksi ole aiemmin vetänyt. Mielenkiintoinen kokemus, eikä läheskään niin pelottava, kuin mitä olin ennakkoon uumoillut. Lisäksi lauloin erääseen kappaleeseen, yllätys yllätys, falsettistemman, mutta älkää peljätkö – en kuulosta Bonolta tai, luoja paratkoon, Robbie Williamsilta. Nyt on pienen kahvitauon paikka, olen sen ansainnut!

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Studio 2005

Huomenta. Tämän päivän saavutukset ovat olleet poskivalssien bassoraitojen taltiointia. Kukonlaulun aikaan nauhoitimma “En elä talven yli” -bassoraidat kokolailla yhdellä otolla. Siitä se alkoikin alamäki.

Vanha koira, uudet temput- yhdistelmä osoitti jälleen toimimattomuutensa. Miitrin kanssa sovitimme “Kuu saa valtansa auringolta” kappaleen bassostemmaa hieman uusiksi. Seurauksena siitä muusikko karautti kurvissa hidastamatta suoraan rytmilliseen kallioleikkaukseen. Tarkkaamossa kaikuivat sanat taimi, groove ja bassari. Mitään en ymmärtänyt. Silmät ja varsinkin korvat kiinni Neiti Fortunan apuun luottaen pumpsuttelin matalia taajuuksia. Nyt viimeistään on oikein sanoa, että kävipä hyvä säkä, kun bassokin on kohdallaan. Sikäli kun on.

Seuraava ohjelmanumero on sinapin sively leivän päälle. Jos vielä muutaman siivun salamia ja tomaattia laittais.

Jätä kommentti »

Jätä kommentti






 

Copyright © Mokoma & Sakara Productions 1999-2013. Kaikki oikeudet ja osa pahiksista pidätetään.